Yoko Ogawa: Muistipoliisi. (Japaninkielinen alkuteos: Hisoyaka na Kessho, 1991) Tammi, Keltainen kirjasto, 2021. 362 s. Suomennos: Markus Juslin. Kansi: ? Äänikirjan lukija: Susa Saukko.
"Olen niin iloinen, että onnistuin pyyhkimään pois sinun äänesi. Tiesitkö, jos hyönteiseltä katkoo veitsellä tuntosarvet, siitä tulee välittömästi säyseä. Se alkaa säikkyä, kyyristyy kasaan, eikä pysty enää edes syömään. Tässä on kyse samasta."
Japanilaisella saarella tapahtuu outoja. Kaikki ihmiset menettävät pienin väliajoin aina johonkin tiettyyn, samaan asiaan liittyvät muistonsa. Kun muistot ovat menneet, ihmisillä on tapana hävittää ne konkreettiset esineet, joihin liittyvät muistot ovat poissa, heittämällä ne veteen. Yhdessä he seisovat rannalla myös sillä kertaa, kun ruusut katoavat, katsellen kuinka ruusujen terälehdet peittävät vedenpinnan ja muuttavat koko saarta ympäröivän veden punaiseksi.
Muistojen konkreettisesta katoamisesta huolehtii muistipoliisi tiukalla valvonnalla ja moninaisilla säädöksillä. Myös määräyksiä tottelemattomia ihmisiä katoaa. Epäilyttävät henkilöt, heidän joukossaan erityisesti ne, joiden muistot eivät olekaan kadonneet ja heidän suojelijansa, haetaan kuultaviksi eikä heidän olinpaikkaansa enää sen jälkeen tiedetä. Näin on käynyt myös kirjan päähenkilön äidille, kuvataiteilijalle. Ihmiset sulkeutuvat peloissaan koteihinsa ja pyrkivät kaikin tavoin välttämään huomion herättämistä.
Allegoria muistipoliisista kolahtaa tämän päivän tapahtumanäyttämöihin, historiallisten ja nykyhetken tapahtumien vääristelyyn ja valeuutisiin yhä enemmän tottuviin ihmisiin vieläkin osuvammin kuin kirjoittamisaikanaan lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Niinpä Ogawan romaanin suomentaminen vuonna 2021 onkin ollut enemmän kuin paikallaan.
Yoko Ogawa on tunnettu ja palkittu kirjailija, joka on julkaissut Japanissa kymmeniä teoksia, joista englannin kielelle on tähän mennessä käännetty yhdeksän. Suomeksi on aikaisemmin ilmestynyt hänen menestysromaaninsa Professori ja taloudenhoitaja. Myös sen teemana on muistaminen.
Muistaminen on keskeistä Muistipoliisin päähenkilön, nuoren naiskirjailijan, työssä. Ilman muistoja ja niihin liittyviä sanoja kirjoittaminen käy ajan oloon mahdottomaksi. Vaikka sanoja on vielä jäljellä, ne eivät enää liity toisiinsa lauseiksi ja kokonaisuuksiksi, niillä ei ole enää tunne- ja kokemusyhteyttä toisiinsa.
Päähenkilö piilottelee talossaan kustannustoimittajaansa, joka kuuluu niihin ihmisiin, joiden muistot eivät jostakin syystä katoa niin kuin muiden. Kustannustoimittaja yrittää auttaa päähenkilöä palauttamaan ja säilyttämään muistojaan ja niihin liittyviä sanoja. Tarinana tarinassa on kirjailijalla kesken oleva käsikirjoitus konekirjoittajattaresta, joka on kadottanut puhekykynsä.
Kirja kuvaa monin eri tavoin ja vivahtein kuinka väkivaltaista ihmisen kokemukseen puuttuminen ja sen kieltäminen on, kuinka se tuhoaa ihmisen koko minuutta ja jättää jälkeensä tyhjiä, olemassaoloa kovertavia, yhä kasvavia onkaloita. Kirjalle ominainen jännite syntyy siitä tyynestä tavasta, jolla pikkukaupungin ihmiset hyväksyvät tapahtuvat muutokset ja tämän tyyneyden suhteesta yhä laajenevaan tuhoon ihmisten mielissä. Tyyneys on sukua traumaattisten tilanteiden synnyttämälle dissosiaatiolle ja muistin ja vaaran tunteen katoamiselle.
Vastavoimana unohdukselle päähenkilöllä on paitsi kustannustoimittajansa, myös Pappa, päähenkilön äidin taloudenhoitajattaren leski, joka auttelee talon töissä ja on päähenkilölle isovanhemman roolissa. Hänen juureva, käytännöllisesti suuntautunut ja viisas hahmonsa ylläpitää uskoa selviytymiseen, tuli mitä tuli. Hänen suhteensa luonteeltaan hyvin erilaiseen kirjailijaan on erityisen lämpimästi kuvattu tarinassa.
Dystopian vääjäämätön eteneminen on kafkamaisen ahdistavaa. Kuitenkin kertojan äänen rauhallinen rytmi tuudittaa lukijaa kuin transsiin, jossa odotetaan sävelmän haihtumista ilmaan.
Yhteiskunnallisen allegorian lisäksi kirjan voi nähdä myös allegoriana kirjailijan tai ylipäätään taiteilijan työstä: hän ammentaa tekstiinsä, puheeseensa, kaiken henkilökohtaisesta suhteestaan maailmaan. Ainoastaan hänen puheensa jää jäljelle, kun hän itse on mennyt.
Markus Juslin on kääntänyt kirjan japanista. Tämä on mainitsemisen arvoista, koska hyvin usein meille "harvinaisemmista" kielistä käännetään jonkin meille läheisemmän maailmankielen kautta, mikä on kaukana kirjan maailman ja merkitysten välittämiselle ihanteellisesta tilanteesta. Vaikka tekstiin on jäänyt joitakin hyvin pieniä virheellisyyksiä, käännös on ensiluokkainen, ainakin sikäli kuin sitä voi japanin kieltä osaamaton arvioida.
Ei ole hätää. Luulet ehkä, että muistosi häviävät aina katoamisen myötä, mutta se ei ole totta. Ne vain ajelehtivat veden pohjassa, valon ulottumattomissa. Siksi olen varma, että pystyt koskettamaan jotakin, kun vain työnnät kätesi epäröimättä syvälle. Ne pitää kauhoa sieltä paikkaan, jota valo koskettaa.
Yhdellä lauseella: Jos unohtaisin vasemman jalkani olemassaolon.
Muualla:
HS. Arla Kanervan arvio 8.1.2022
Helmet-lukuhaasteessa 2022 voisin sijoittaa kirjan kohtiin:
2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa
4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana
6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
7. Kirja kertoo ystävyydestä
8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua
15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää (muisti)
26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin
27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva
29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa
31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää
32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja
42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan
50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
Kommentit
Lähetä kommentti