Siirry pääsisältöön

Yoko Ogawa: Muistipoliisi


Yoko Ogawa: Muistipoliisi. (Japaninkielinen alkuteos: Hisoyaka na Kessho, 1991) Tammi, Keltainen kirjasto, 2021. 362 s. Suomennos: Markus Juslin. Kansi: ? Äänikirjan lukija: Susa Saukko.

"Olen niin iloinen, että onnistuin pyyhkimään pois sinun äänesi. Tiesitkö, jos hyönteiseltä katkoo veitsellä tuntosarvet, siitä tulee välittömästi säyseä. Se alkaa säikkyä, kyyristyy kasaan, eikä pysty enää edes syömään. Tässä on kyse samasta."

Japanilaisella saarella tapahtuu outoja. Kaikki ihmiset menettävät pienin väliajoin aina johonkin tiettyyn, samaan asiaan liittyvät muistonsa. Kun muistot ovat menneet, ihmisillä on tapana hävittää ne konkreettiset esineet, joihin liittyvät muistot ovat poissa, heittämällä ne veteen. Yhdessä he seisovat rannalla myös sillä kertaa, kun ruusut katoavat, katsellen kuinka ruusujen terälehdet peittävät vedenpinnan ja muuttavat koko saarta ympäröivän veden punaiseksi.

Muistojen konkreettisesta katoamisesta huolehtii muistipoliisi tiukalla valvonnalla ja moninaisilla säädöksillä. Myös määräyksiä tottelemattomia ihmisiä katoaa. Epäilyttävät henkilöt, heidän joukossaan erityisesti ne, joiden muistot eivät olekaan kadonneet, ja heidän suojelijansa, haetaan kuultaviksi eikä heidän olinpaikkaansa enää sen jälkeen tiedetä. Näin on käynyt myös kirjan päähenkilön äidille, kuvataiteilijalle. Ihmiset sulkeutuvat peloissaan koteihinsa ja pyrkivät kaikin tavoin välttämään huomion herättämistä.

Allegoria muistipoliisista kolahtaa tämän päivän tapahtumanäyttämöihin, historiallisten ja nykyhetken tapahtumien vääristelyyn ja valeuutisiin yhä enemmän tottuviin ihmisiin vieläkin osuvammin kuin kirjoittamisaikanaan lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Niinpä Ogawan romaanin suomentaminen vuonna 2021 onkin ollut enemmän kuin paikallaan.

Yoko Ogawa on tunnettu ja palkittu kirjailija, joka on julkaissut Japanissa kymmeniä teoksia, joista englannin kielelle on tähän mennessä käännetty yhdeksän. Suomeksi on aikaisemmin ilmestynyt hänen menestysromaaninsa Professori ja taloudenhoitaja. Myös sen teemana on muistaminen.

Muistaminen on keskeistä Muistipoliisin päähenkilön, nuoren naiskirjailijan, työssä. Ilman muistoja ja niihin liittyviä sanoja kirjoittaminen käy ajan oloon mahdottomaksi. Vaikka sanoja on vielä jäljellä, ne eivät enää liity toisiinsa lauseiksi ja kokonaisuuksiksi, niillä ei ole enää tunne- ja kokemusyhteyttä toisiinsa.

Päähenkilö piilottelee talossaan kustannustoimittajaansa, joka kuuluu niihin ihmisiin, joiden muistot eivät jostakin syystä katoa niin kuin muiden. Kustannustoimittaja yrittää auttaa päähenkilöä palauttamaan ja säilyttämään muistojaan ja niihin liittyviä sanoja. Tarinana tarinassa on kirjailijalla kesken oleva käsikirjoitus konekirjoittajattaresta, joka on kadottanut puhekykynsä.

Kirja kuvaa monin eri tavoin ja vivahtein kuinka väkivaltaista ihmisen kokemukseen puuttuminen ja sen kieltäminen on, kuinka se tuhoaa ihmisen koko minuutta ja jättää jälkeensä tyhjiä, olemassaoloa kovertavia, yhä kasvavia onkaloita. Kirjalle ominainen jännite syntyy siitä tyynestä tavasta, jolla pikkukaupungin ihmiset hyväksyvät tapahtuvat muutokset ja tämän tyyneyden suhteesta yhä laajenevaan tuhoon ihmisten mielissä. Tyyneys on sukua traumaattisten tilanteiden synnyttämälle dissosiaatiolle ja muistin ja vaaran tunteen katoamiselle.

Vastavoimana unohdukselle päähenkilöllä on paitsi kustannustoimittajansa, myös Pappa, päähenkilön äidin taloudenhoitajattaren leski, joka auttelee talon töissä ja on päähenkilölle isovanhemman roolissa. Hänen juureva, käytännöllisesti suuntautunut ja viisas hahmonsa ylläpitää uskoa selviytymiseen, tuli mitä tuli. Hänen suhteensa luonteeltaan hyvin erilaiseen kirjailijaan on erityisen lämpimästi kuvattu tarinassa.

Dystopian vääjäämätön eteneminen on kafkamaisen ahdistavaa. Kuitenkin kertojan äänen rauhallinen rytmi tuudittaa lukijaa kuin transsiin, jossa odotetaan sävelmän haihtumista ilmaan.

Yhteiskunnallisen allegorian lisäksi kirjan voi nähdä myös allegoriana kirjailijan tai ylipäätään taiteilijan työstä: hän ammentaa tekstiinsä, puheeseensa, kaiken henkilökohtaisesta suhteestaan maailmaan. Ainoastaan hänen puheensa jää jäljelle, kun hän itse on mennyt. 

Markus Juslin on kääntänyt kirjan japanista. Tämä on mainitsemisen arvoista, koska hyvin usein meille "harvinaisemmista" kielistä käännetään jonkin meille läheisemmän maailmankielen kautta, mikä on kaukana kirjan maailman ja merkitysten välittämiselle ihanteellisesta tilanteesta. Vaikka tekstiin on jäänyt joitakin hyvin pieniä virheellisyyksiä, käännös on ensiluokkainen, ainakin sikäli kuin sitä voi japanin kieltä osaamaton arvioida.

Ei ole hätää. Luulet ehkä, että muistosi häviävät aina katoamisen myötä, mutta se ei ole totta. Ne vain ajelehtivat veden pohjassa, valon ulottumattomissa. Siksi olen varma, että pystyt koskettamaan jotakin, kun vain työnnät kätesi epäröimättä syvälle. Ne pitää kauhoa sieltä paikkaan, jota valo koskettaa.


Yhdellä lauseella: Jos unohtaisin vasemman jalkani olemassaolon.


Arvioni Yoko Ogawan kirjasta Professori ja taloudenhoitaja.



Muualla:

HS. Arla Kanervan arvio 8.1.2022

Kirjaluotsi

Kirja vieköön! 

Mitä luimme kerran


Helmet-lukuhaasteessa 2022 voisin sijoittaa kirjan kohtiin:

2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa

4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana

6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija

7. Kirja kertoo ystävyydestä

8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua

15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää (muisti)

26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin

27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva

29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa

31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää

32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja

42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...