Siirry pääsisältöön

Susinukke Kosola: Turkoosi vyöhyke

Kuva: Ellen Karhulampi

Susinukke Kosola (Daniil Kozlov): Turkoosi vyöhyke. Tutkielma yksinäisyyden väriopista. Runoelma. Sammakko 2021. 207 s. Ulkoasu: Riikka Majanen. Taitto: Daniil Kozlov.

se on turkoosi, mutta suurimmaksi osaksi muuta / katsot kissoja / katsot kissoja ja itket / jäätelö valuu sormiasi pitkin / hän todella on kuollut / astunut ajasta väriin
Leningradista / Pietarista kotoisin oleva Daniil Kozlov käyttää kirjailijanimeä Susinukke Kosola. Turkoosi vyöhyke on hänen viides kirjansa. Hänen tuotantonsa on ollut varsin kokeellista ja sitä on aikaisemmin julkaissut hänen perustamansa Kolera-kollektiivi. Kustannusosakeyhtiö Sammakon julkaisema Turkoosi vyöhyke sai viime vuonna useita palkintoehdokkuuksia ja Kirjailijaliiton Eeva-Liisa Mannerin runopalkinnon sekä Nihil Interitin vuoden 2021 runoteospalkinnon.

Kosolan runoissa ollaan terävien ja ruostuneiden esineiden ja ilmiöiden maailmassa, tavaraestetiikan nurjalla puolella, "maatumassa maailmantalouden varjoaineeksi". Siellä sinnittelevät runojen minä ja sinä, toisilleen puhuen ja toisiaan hapuillen, turkoosin vyöhykkeen hapettuessa hiljalleen kupariin.
Muistan vielä kun ajattelin turkoosin olevan / meren eikä kuparin sävy 
Turkoosi on muodonmuutos, jossa elementit imeytyvät toisiinsa: metalli ja happi, rakastavaiset, keskustelijat, tai kuolleet ja elävät. Se, mitä sanotaan ja mitä ei saada sanotuksi ja sekin, mikä on olemassa ilman kenenkään pyrintöjä kuin taivas. Turkoosin metamorfoosi tuottaa uusia merkityksiä.

Turkoosi väri on kirjassa läsnä myös konkreettisesti turkoosinvärisinä teksteinä, jotka tuovat esiin vaihtoehtoisia merkityksiä ja runojen sinän puhetta, sekä yksinkertaisina kuva-aiheina, jotka näyttävät esimerkiksi auringonpimennyksen vaiheita  kirjaa selatessa.

Kirjassa on korjausten ja vaihtoehtoisten merkitysten lisäksi myös alaviitteiden taso, jossa kirjoittaja avaa - tai hämärtää - tekstin merkityksiä lisähuomautuksillaan. Sekä vertikaalisesti että horisontaalisesti joissakin runoissa etenevä teksti saattaa muuttua lopulta nelikentäksi tai runojen minä selkeyttää olemisensa tilaa Boolen logiikan toisiaan leikkaavin ympyröin. Lupaahan kirjan alaotsikkokin kyseessä olevan tutkielma.

Mitkään käytetyt ilmaisukeinot eivät sinällään ole runoudessa uusia, silti vaikutelma on kokeileva, uutta etsivä ja tuore.

Runojen puhe on rytmiltään luonnollista, ilmavaa ja kuin vuoropuheluun kutsuvaa. Ihmisen ja maailmankaikkeuden, luonnon ja urbaanin vuoropuhelussa on surullinen sointi, kuin yritys retkeillä metsässä rekka-aseman takana. Ihmisen teoista vapaa tila maailmassa kapenee, sitä ei ole enää olemassa, ja samalla ihminen on yhä vähemmän ihminen.
Kaikki mikä tulee eläimelle luonnostaan / tulee ihmiselle unessa

Tekstit ottavat kantaa sekä ekologisesti että yhteiskunnallisesti. Runot ovat paljolti kertovia, niissä näyttäytyy tuskaisen ulkopuolinen, elämän reuna-alueille hätyytetty maailma - huoneita, joiden ainoat kalusteet ovat patja ja lautanen - jonka sietäminen vaatii kivun turruttamista kaikella, millä se vain käy päinsä. Runon sinä on haavoitettu eikä kotonaan missään muualla kuin yrityksessään tehdä oikein ja osoittaa lempeyttä muita eläviä olentoja kohtaan. Ajoittain vaikuttaa kuin runojen minä pystyisi tarkastelemaan omaa tuskaansa vain toisen tuskassa. 

Merkkaat auringonpimennyksen seinäkalenteriisi / kaksi muistotilaisuutta, töiden alku ja tämä / siinä kaikki vuotesi merkinnät

Tutkielma yksinäisyydestä osoittautuu olevan enemmän tutkielma ymmärtämisen ja kohtaamisen vaillinaisuudesta ja siinä koetusta poissaolosta. Yksinäisyys ei ole absoluuttista, ihminen on kesken ja keskeneräisyyteen sisältyy mahdollisuuksia. 
Ihminen lisääntyy tulemalla nähdyksi / kuinka monta sinua muissa onkaan /--/ tunnustan: / taidan muistaa sinusta vain sen / mitä löydän itsestäni / mutta siinä on turkoosi hohde

Riikka Majasen kansi kuvaa erinomaisesti kirjan rosoista elämänkarttaa. Valitettavasti kansipaperin toiselle puolelle (näin olen lukenut) painettu manifesti ei välity kirjaston kirjan lainaajalle kirjan muovituksen vuoksi.

Yhdellä lauseella: Turkoosi muuttaa kaiken.

Muissa blogeissa:

Kirjakko ruispellossa

Tuijata


Susinukke Kosolan haastattelu Tanssiva karhu -palkintoehdokkuuden yhteydessä


Helmet-lukuhaasteessa 2022 tämä kirja voisi sijoittua seuraaviin kohtiin:

7. Kirja kertoo ystävyydestä

12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana

27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva (minä suosittelen!)

31. Kirjassa on jotain sinulle* tärkeää (*minulle)

34. Kirjailijan nimessä on luontosana

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pirkko Saisio: Passio

  Pirkko Saisio: Passio. Siltala 2021. 732 s. Äänikirjan lukija: Pirkko Saisio. Saision muhkea Eurooppa-kronikka alkaa keskiajan koitosta, askeesia Firenzen ylimyksille saarnanneen munkki Girolamo Savonarolan mestauttamisesta ja Firenzen kaupungin vapautumisesta maallisiin iloihin. Matka jatkuu halki vuosisatojen yhä uusien kertomusten muodossa.  Kertomuksia yhdistää punaisena lankana - tai punaisena rubiinina - firenzeläisen ruhtinattaren mieheltään saaman korun kierto omistajalta toiselle. Korun, jonka ruhtinatar oli määrännyt haudattavaksi mukanaan, sillä hän aavisteli, että hänen miehensä hänelle lahjaksi teettämään upeaan, hyvän ja pahan tiedon puuta käärmeineen kuvaavaan koruun, olisi tarttunut jotakin sen antamiseen liittyneen tilanteen vahvoista tunteista ja koru tuottaisi onnettomuutta kantajalleen. Ruhtinattaren toiveesta huolimatta koru ei päädy lopullisesti maan poveen hänen mukanaan, vaan aloittaa muotoaan aina omistajansa tarpeiden mukaan vaihdellen merkillisen kiertokulu

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto. Otava 2021. 379 s. "Jos romaanikirjailija pelaa unohduksella - luottaa siis siihen, ettei lukija muista kaikkea, ja luo näin avaruuden tunnun - runoilija tekee saman vaikeaselkoisuudella: kun runo ei parhaillakaan tulkintavälineillä aukea kaikilta osin, avaraa tilaa jää ymmärryksen takapihoille. Tämä avara on kirjallisuus itse."  "Sen sijaan että sanoisi moninainen tai runsas, tulisi sanoa minimalistinen maksimaalisella hajonnalla." Jukka Viikilän uusin teos ei hevillä alistu määriteltäväksi. Se on pohdintaa kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta rakenteineen, kirjallisuusinstituutiosta ja siinä menestymisestä, Finlandia-palkinnosta, paksuista romaaneista, unohdetuista kirjailijoista, lukijoiden toiveista ja kirjoittamisen strategioista. Tämän lisäksi tutkiskellaan mm sydänteknologian historiaa, musiikkia, elokuvaa, talousindeksejä, McIntosh-vahvistimien valmistamista New Yorkissa, ylellisyyskelloja, erilaisia huumeita, seksiko

Eilispäivä ei kuole

Liisa Näsi: Eilispäivä ei kuole - Spekulatiivisen fiktion novellikokoelma. Basam Books 2019. 177 s.  Esikoiskirjan novellien maailma yllättää. Painajaismainen tai sadunomainen todellisuuden osa valtaa niissä alaa, kunnes vähitellen täyttää koko näyttämön. Näsin teksti ironisoi ja tuottaa hyperbolista todellisuuskuvausta nykyhetken ja kuvitellun tulevaisuuden elämänpiiristä.  Ikuisen unen parfyymia vanhuksille, kapitalistidodoja, metsän maahisasukkien loputtomia kauneusleikkauksia ihmiseksi muuttumista varten, entinen kettutyttö sivettikissojen kasvattajana pakkosyöttämässä kissoille kahvinpapuja luksuskahvin valmistamiseksi kissojen ulosteista... Personal shopperit auttavat asiakkaat valitsemaan kaikkein kalleimmat ja ylellisimmät valtion luomutuotteet. Työllistäminen vaatii jokaisen panosta valtiollisten sloganien mukaan, ja panos on kuluttaminen. "Samaan aikaan toisaalla" luonto iskee takaisin. Norsumatriarkan muisti ja kosto ulottuvat yli kuoleman. Lapset havaitsevat näkym