Siirry pääsisältöön

Susinukke Kosola: Turkoosi vyöhyke

Kuva: Ellen Karhulampi

Susinukke Kosola (Daniil Kozlov): Turkoosi vyöhyke. Tutkielma yksinäisyyden väriopista. Runoelma. Sammakko 2021. 207 s. Ulkoasu: Riikka Majanen. Taitto: Daniil Kozlov.

se on turkoosi, mutta suurimmaksi osaksi muuta / katsot kissoja / katsot kissoja ja itket / jäätelö valuu sormiasi pitkin / hän todella on kuollut / astunut ajasta väriin
Leningradista / Pietarista kotoisin oleva Daniil Kozlov käyttää kirjailijanimeä Susinukke Kosola. Turkoosi vyöhyke on hänen viides kirjansa. Hänen tuotantonsa on ollut varsin kokeellista ja sitä on aikaisemmin julkaissut hänen perustamansa Kolera-kollektiivi. Kustannusosakeyhtiö Sammakon julkaisema Turkoosi vyöhyke sai viime vuonna useita palkintoehdokkuuksia ja Kirjailijaliiton Eeva-Liisa Mannerin runopalkinnon sekä Nihil Interitin vuoden 2021 runoteospalkinnon.

Kosolan runoissa ollaan terävien ja ruostuneiden esineiden ja ilmiöiden maailmassa, tavaraestetiikan nurjalla puolella, "maatumassa maailmantalouden varjoaineeksi". Siellä sinnittelevät runojen minä ja sinä, toisilleen puhuen ja toisiaan hapuillen, turkoosin vyöhykkeen hapettuessa hiljalleen kupariin.
Muistan vielä kun ajattelin turkoosin olevan / meren eikä kuparin sävy 
Turkoosi on muodonmuutos, jossa elementit imeytyvät toisiinsa: metalli ja happi, rakastavaiset, keskustelijat, tai kuolleet ja elävät. Se, mitä sanotaan ja mitä ei saada sanotuksi ja sekin, mikä on olemassa ilman kenenkään pyrintöjä kuin taivas. Turkoosin metamorfoosi tuottaa uusia merkityksiä.

Turkoosi väri on kirjassa läsnä myös konkreettisesti turkoosinvärisinä teksteinä, jotka tuovat esiin vaihtoehtoisia merkityksiä ja runojen sinän puhetta, sekä yksinkertaisina kuva-aiheina, jotka näyttävät esimerkiksi auringonpimennyksen vaiheita  kirjaa selatessa.

Kirjassa on korjausten ja vaihtoehtoisten merkitysten lisäksi myös alaviitteiden taso, jossa kirjoittaja avaa - tai hämärtää - tekstin merkityksiä lisähuomautuksillaan. Sekä vertikaalisesti että horisontaalisesti joissakin runoissa etenevä teksti saattaa muuttua lopulta nelikentäksi tai runojen minä selkeyttää olemisensa tilaa Boolen logiikan toisiaan leikkaavin ympyröin. Lupaahan kirjan alaotsikkokin kyseessä olevan tutkielma.

Mitkään käytetyt ilmaisukeinot eivät sinällään ole runoudessa uusia, silti vaikutelma on kokeileva, uutta etsivä ja tuore.

Runojen puhe on rytmiltään luonnollista, ilmavaa ja kuin vuoropuheluun kutsuvaa. Ihmisen ja maailmankaikkeuden, luonnon ja urbaanin vuoropuhelussa on surullinen sointi, kuin yritys retkeillä metsässä rekka-aseman takana. Ihmisen teoista vapaa tila maailmassa kapenee, sitä ei ole enää olemassa, ja samalla ihminen on yhä vähemmän ihminen.
Kaikki mikä tulee eläimelle luonnostaan / tulee ihmiselle unessa

Tekstit ottavat kantaa sekä ekologisesti että yhteiskunnallisesti. Runot ovat paljolti kertovia, niissä näyttäytyy tuskaisen ulkopuolinen, elämän reuna-alueille hätyytetty maailma - huoneita, joiden ainoat kalusteet ovat patja ja lautanen - jonka sietäminen vaatii kivun turruttamista kaikella, millä se vain käy päinsä. Runon sinä on haavoitettu eikä kotonaan missään muualla kuin yrityksessään tehdä oikein ja osoittaa lempeyttä muita eläviä olentoja kohtaan. Ajoittain vaikuttaa kuin runojen minä pystyisi tarkastelemaan omaa tuskaansa vain toisen tuskassa. 

Merkkaat auringonpimennyksen seinäkalenteriisi / kaksi muistotilaisuutta, töiden alku ja tämä / siinä kaikki vuotesi merkinnät

Tutkielma yksinäisyydestä osoittautuu olevan enemmän tutkielma ymmärtämisen ja kohtaamisen vaillinaisuudesta ja siinä koetusta poissaolosta. Yksinäisyys ei ole absoluuttista, ihminen on kesken ja keskeneräisyyteen sisältyy mahdollisuuksia. 
Ihminen lisääntyy tulemalla nähdyksi / kuinka monta sinua muissa onkaan /--/ tunnustan: / taidan muistaa sinusta vain sen / mitä löydän itsestäni / mutta siinä on turkoosi hohde

Riikka Majasen kansi kuvaa erinomaisesti kirjan rosoista elämänkarttaa. Valitettavasti kansipaperin toiselle puolelle (näin olen lukenut) painettu manifesti ei välity kirjaston kirjan lainaajalle kirjan muovituksen vuoksi.

Yhdellä lauseella: Turkoosi muuttaa kaiken.

Muissa blogeissa:

Kirjakko ruispellossa

Tuijata


Susinukke Kosolan haastattelu Tanssiva karhu -palkintoehdokkuuden yhteydessä


Helmet-lukuhaasteessa 2022 tämä kirja voisi sijoittua seuraaviin kohtiin:

7. Kirja kertoo ystävyydestä

12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana

27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva (minä suosittelen!)

31. Kirjassa on jotain sinulle* tärkeää (*minulle)

34. Kirjailijan nimessä on luontosana

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...