Kuva: Ellen Karhulampi
Susinukke Kosola (Daniil Kozlov): Turkoosi vyöhyke. Tutkielma yksinäisyyden väriopista. Runoelma. Sammakko 2021. 207 s. Ulkoasu: Riikka Majanen. Taitto: Daniil Kozlov.
se on turkoosi, mutta suurimmaksi osaksi muuta / katsot kissoja / katsot kissoja ja itket / jäätelö valuu sormiasi pitkin / hän todella on kuollut / astunut ajasta väriin
Leningradista / Pietarista kotoisin oleva Daniil Kozlov käyttää kirjailijanimeä Susinukke Kosola. Turkoosi vyöhyke on hänen viides kirjansa. Hänen tuotantonsa on ollut varsin kokeellista ja sitä on aikaisemmin julkaissut hänen perustamansa Kolera-kollektiivi. Kustannusosakeyhtiö Sammakon julkaisema Turkoosi vyöhyke sai viime vuonna useita palkintoehdokkuuksia ja Kirjailijaliiton Eeva-Liisa Mannerin runopalkinnon sekä Nihil Interitin vuoden 2021 runoteospalkinnon.
Kosolan runoissa ollaan terävien ja ruostuneiden esineiden ja ilmiöiden maailmassa, tavaraestetiikan nurjalla puolella, "maatumassa maailmantalouden varjoaineeksi". Siellä sinnittelevät runojen minä ja sinä, toisilleen puhuen ja toisiaan hapuillen, turkoosin vyöhykkeen hapettuessa hiljalleen kupariin.
Muistan vielä kun ajattelin turkoosin olevan / meren eikä kuparin sävy
Turkoosi on muodonmuutos, jossa elementit imeytyvät toisiinsa: metalli ja happi, rakastavaiset, keskustelijat, tai kuolleet ja elävät. Se, mitä sanotaan ja mitä ei saada sanotuksi ja sekin, mikä on olemassa ilman kenenkään pyrintöjä kuin taivas. Turkoosin metamorfoosi tuottaa uusia merkityksiä.
Turkoosi väri on kirjassa läsnä myös konkreettisesti turkoosinvärisinä teksteinä, jotka tuovat esiin vaihtoehtoisia merkityksiä ja runojen sinän puhetta, sekä yksinkertaisina kuva-aiheina, jotka näyttävät esimerkiksi auringonpimennyksen vaiheita kirjaa selatessa.
Kirjassa on korjausten ja vaihtoehtoisten merkitysten lisäksi myös alaviitteiden taso, jossa kirjoittaja avaa - tai hämärtää - tekstin merkityksiä lisähuomautuksillaan. Sekä vertikaalisesti että horisontaalisesti joissakin runoissa etenevä teksti saattaa muuttua lopulta nelikentäksi tai runojen minä selkeyttää olemisensa tilaa Boolen logiikan toisiaan leikkaavin ympyröin. Lupaahan kirjan alaotsikkokin kyseessä olevan tutkielma.
Mitkään käytetyt ilmaisukeinot eivät sinällään ole runoudessa uusia, silti vaikutelma on kokeileva, uutta etsivä ja tuore.
Runojen puhe on rytmiltään luonnollista, ilmavaa ja kuin vuoropuheluun kutsuvaa. Ihmisen ja maailmankaikkeuden, luonnon ja urbaanin vuoropuhelussa on surullinen sointi, kuin yritys retkeillä metsässä rekka-aseman takana. Ihmisen teoista vapaa tila maailmassa kapenee, sitä ei ole enää olemassa, ja samalla ihminen on yhä vähemmän ihminen.
Kaikki mikä tulee eläimelle luonnostaan / tulee ihmiselle unessa
Tekstit ottavat kantaa sekä ekologisesti että yhteiskunnallisesti. Runot ovat paljolti kertovia, niissä näyttäytyy tuskaisen ulkopuolinen, elämän reuna-alueille hätyytetty maailma - huoneita, joiden ainoat kalusteet ovat patja ja lautanen - jonka sietäminen vaatii kivun turruttamista kaikella, millä se vain käy päinsä. Runon sinä on haavoitettu eikä kotonaan missään muualla kuin yrityksessään tehdä oikein ja osoittaa lempeyttä muita eläviä olentoja kohtaan. Ajoittain vaikuttaa kuin runojen minä pystyisi tarkastelemaan omaa tuskaansa vain toisen tuskassa.
Merkkaat auringonpimennyksen seinäkalenteriisi / kaksi muistotilaisuutta, töiden alku ja tämä / siinä kaikki vuotesi merkinnät
Tutkielma yksinäisyydestä osoittautuu olevan enemmän tutkielma ymmärtämisen ja kohtaamisen vaillinaisuudesta ja siinä koetusta poissaolosta. Yksinäisyys ei ole absoluuttista, ihminen on kesken ja keskeneräisyyteen sisältyy mahdollisuuksia.
Ihminen lisääntyy tulemalla nähdyksi / kuinka monta sinua muissa onkaan /--/ tunnustan: / taidan muistaa sinusta vain sen / mitä löydän itsestäni / mutta siinä on turkoosi hohde
Riikka Majasen kansi kuvaa erinomaisesti kirjan rosoista elämänkarttaa. Valitettavasti kansipaperin toiselle puolelle (näin olen lukenut) painettu manifesti ei välity kirjaston kirjan lainaajalle kirjan muovituksen vuoksi.
Yhdellä lauseella: Turkoosi muuttaa kaiken.
Muissa blogeissa:
Kirjakko ruispellossa
Tuijata
Susinukke Kosolan haastattelu Tanssiva karhu -palkintoehdokkuuden yhteydessä
Helmet-lukuhaasteessa 2022 tämä kirja voisi sijoittua seuraaviin kohtiin:
7. Kirja kertoo ystävyydestä
12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana
27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva (minä suosittelen!)
31. Kirjassa on jotain sinulle* tärkeää (*minulle)
34. Kirjailijan nimessä on luontosana
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan
Kommentit
Lähetä kommentti