Siirry pääsisältöön

Katri Tapola ja Selja Raudas: Linnun neljä laulua


Katri Tapola, Selja Raudas: Linnun neljä laulua. Aviador Kustannus, 2022. Teksti: Katri Tapola. Kuvitus: Selja Raudas. Arabiankieliset käännökset: Aya Chalabee. Taitto: Kimmo Mustonen. Numeroimattomat sivut (47).

Kustantajan arvostelukappale, kiitokset siitä!




Kun lintu ja kissa nimeltä Don kohtasivat, he näkivät toisissaan valoa ja tunsivat tulevansa nähdyiksi ja kuulluiksi. He elivät jonkin aikaa yhdessä onnellisina, lintu vahvistui ja sen vaurioitunut siipi parani. Don rakensi linnulle kylpylähteitä ja keinuja ja lintu oli vapaa lentämään miten halusi.

Mutta sitten Donin valtasi levottomuus, jota se ei itsekään ymmärtänyt, ja niin se viipyi poissa kotoa. Ja lintu suri.

Kun lintu yhteisen ajan päätyttyä oli valmis lentämään pois, se oli laulanut kolme laulua. Rakkaudesta, muutoksesta, suurten lintujen laulusta ja uuteen pesään pesimisestä. Ja mustasta sielulinnusta.

Sielulintu on salaisuus / ja yöllä se laulaa laulun. / Keskellä yötä se kahahtaa ja aloittaa mustan laulun: // Sinä olet syvä haava, joka yhä aukeaa. / Sinä osuit syvälle sieluun, / nyt siipirikko laulaa.

Viimeisessä laulussaan kissan luona lintu suree sitä, mitä kissa ei olisi halunnut sen näkevän eikä kuulevan. Kun lintu syksyn tullen lentää ulos ikkunasta se kuitenkin kuulee kissan:

Olen tullut kuulluksi, / sitä kertaa en unohda. / Olen tullut nähdyksi, / sitä kertaa en unohda.

Lintu laulaa seuraavan laulunsa korkealla taivaalla: 

--- kuule lintu sisälläsi, / kuule tuulen kieli ---

Katri Tapolan ja Selja Raudaksen kuvakirja on tarina kohtaamisesta ja rakkaudesta. 

Se on Katri Tapolan vähin mutta harkituin sanoin maalattu tarina sekä lapsille että aikuisille. Siinä puhutaan erilaisiksi syntyneiden olentojen erilaisista kielistä, erilaisista vammoista, luottamuksesta ja sen menettämisestä, yksinäisyydestä, kaipauksesta ja lyhyistä kohtaamisista, kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen hetkistä. 

Selja Raudaksen upeat kuvat soivat sanojen taustalla ja avaavat monia maailmoita ja lisämerkityksiä. Kuvien tunnelmat koskettavat ihoa ja saavat sanat liikkeeseen.

Kirjan teksti on sekä suomeksi että arabiaksi, vaikkakin arabiankieliset osuudet sisältävät vain osan tekstistä. Tämä valinta tuo esiin kirjan yleisinhimillisiä ulottuvuuksia. Ehkä se tekee siitä myös vaikkapa pakolaislapsen maailmaa sanoittavan tarinan.


Yhdellä lauseella: Lintu laulaa sen, mitä sydän tuntee.


Helmet-lukuhaaste 2022:ssa kirjan voi sijoittaa vaikka seuraaviin kohtiin:

7. Kirja kertoo ystävyydestä

8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua

12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana (laajasti tulkittuna)

13. Lasten- tai nuortenkirja, joka on julkaistu 2000-luvulla

15. Kirjan on kirjoittanut toimittaja

20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä

30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan

38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

49. Kirja on julkaistu vuonna 2022

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...