Siirry pääsisältöön

Katri Tapola ja Selja Raudas: Linnun neljä laulua


Katri Tapola, Selja Raudas: Linnun neljä laulua. Aviador Kustannus, 2022. Teksti: Katri Tapola. Kuvitus: Selja Raudas. Arabiankieliset käännökset: Aya Chalabee. Taitto: Kimmo Mustonen. Numeroimattomat sivut (47).

Kustantajan arvostelukappale, kiitokset siitä!




Kun lintu ja kissa nimeltä Don kohtasivat, he näkivät toisissaan valoa ja tunsivat tulevansa nähdyiksi ja kuulluiksi. He elivät jonkin aikaa yhdessä onnellisina, lintu vahvistui ja sen vaurioitunut siipi parani. Don rakensi linnulle kylpylähteitä ja keinuja ja lintu oli vapaa lentämään miten halusi.

Mutta sitten Donin valtasi levottomuus, jota se ei itsekään ymmärtänyt, ja niin se viipyi poissa kotoa. Ja lintu suri.

Kun lintu yhteisen ajan päätyttyä oli valmis lentämään pois, se oli laulanut kolme laulua. Rakkaudesta, muutoksesta, suurten lintujen laulusta ja uuteen pesään pesimisestä. Ja mustasta sielulinnusta.

Sielulintu on salaisuus / ja yöllä se laulaa laulun. / Keskellä yötä se kahahtaa ja aloittaa mustan laulun: // Sinä olet syvä haava, joka yhä aukeaa. / Sinä osuit syvälle sieluun, / nyt siipirikko laulaa.

Viimeisessä laulussaan kissan luona lintu suree sitä, mitä kissa ei olisi halunnut sen näkevän eikä kuulevan. Kun lintu syksyn tullen lentää ulos ikkunasta se kuitenkin kuulee kissan:

Olen tullut kuulluksi, / sitä kertaa en unohda. / Olen tullut nähdyksi, / sitä kertaa en unohda.

Lintu laulaa seuraavan laulunsa korkealla taivaalla: 

--- kuule lintu sisälläsi, / kuule tuulen kieli ---

Katri Tapolan ja Selja Raudaksen kuvakirja on tarina kohtaamisesta ja rakkaudesta. 

Se on Katri Tapolan vähin mutta harkituin sanoin maalattu tarina sekä lapsille että aikuisille. Siinä puhutaan erilaisiksi syntyneiden olentojen erilaisista kielistä, erilaisista vammoista, luottamuksesta ja sen menettämisestä, yksinäisyydestä, kaipauksesta ja lyhyistä kohtaamisista, kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen hetkistä. 

Selja Raudaksen upeat kuvat soivat sanojen taustalla ja avaavat monia maailmoita ja lisämerkityksiä. Kuvien tunnelmat koskettavat ihoa ja saavat sanat liikkeeseen.

Kirjan teksti on sekä suomeksi että arabiaksi, vaikkakin arabiankieliset osuudet sisältävät vain osan tekstistä. Tämä valinta tuo esiin kirjan yleisinhimillisiä ulottuvuuksia. Ehkä se tekee siitä myös vaikkapa pakolaislapsen maailmaa sanoittavan tarinan.


Yhdellä lauseella: Lintu laulaa sen, mitä sydän tuntee.


Helmet-lukuhaaste 2022:ssa kirjan voi sijoittaa vaikka seuraaviin kohtiin:

7. Kirja kertoo ystävyydestä

8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua

12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana (laajasti tulkittuna)

13. Lasten- tai nuortenkirja, joka on julkaistu 2000-luvulla

15. Kirjan on kirjoittanut toimittaja

20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä

30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan

38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

49. Kirja on julkaistu vuonna 2022

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie