Siirry pääsisältöön

Alastair Reynolds: Permafrost / Ikirouta


Alastair Reynolds: Permafrost. Tom Doherty Associates, 2019. 175 s. Read by Natasha Soudek. Helmet-kirjaston OverDrive Listen -äänikirja. (Käännetty suomeksi nimellä Ikirouta)

"Paradox", Margaret said, "black and white, either present or absent. If you don't absorb, paradox hides its class. If you tempt to absorb, it kills you. Metaphorically. Mostly." I nodded. "That's correct." "But your mother went beyond binary paradox", Jo said. "She developed a class of models in which a paradox is a noise effect, a parameter of values rather than just black and white." "She spoke about it less as I grew older", I replied. "They hammered her, the all establishment, treated her like an idiot." *
Alastair Reynoldsin pienoisromaani on tiiviiksi punottu dystopia, joka pitää otteessaan. Teemat eivät ole sen vähäisempiä kuin ajan olemus ja maailman tuhoutumisen estäminen.

2080-luvulla, jolloin ihmiskunnalla on enää joitakin vuosia tulevaisuutta edessään ja joukkosteriloinnit ovat laupeudentekoja niitä sukupolvia kohtaan, jotka olisivat syntymässä, ryhmä tutkijoita yrittää toteuttaa aikamatkailua pystyäkseen tasapainottamaan menneisyydessä alkunsa saaneen kasvi- ja eläinlajista toiseen ulottuneen tuhoutumisketjun. Avainasemassa tässä yrityksessä on erään aikaisemmin eläneen venäläisen tutkijan teoria ajan luonteesta.

Tämän vuoksi tiedemiehet ottavat yhteyttä tutkijan tyttäreen Valentinaan, tuolloin 71-vuotiaaseen opettajaan, valittuaan hänet yhdeksi koulutettavaksi aikapilotti-ohjelmaansa. Epäröiden nainen suostuu.

Tutkimusasema Permafrost, Ikirouta, sijaitsee Siperiassa Jenisenin lahdella, sillä alhaiset lämpötilat tukevat aikamatkustuksen teknologiaa. Näissä lumisissa ja jäisissä maisemissa projekti Permafrost käynnistää suunnitelmansa toteutuksen ja siellä myös näytellään tarinan loppukohtaus.

Tavoitteena on noutaa menneisyyden siemenpankista Suomesta joukko tuulipölytteisten kasvien siemeniä, joiden avulla tutkijat voisivat palauttaa 2080-luvulla kasvikunnan henkiin. Kaikki ei tietenkään suju ihan käsikirjoituksen mukaan, sillä jokin suunnitellun aikasiirtymämekanismin toiminnassa ei ole kohdallaan. Tehtävästä suoriutumisen tielle tulee myös joukko eettisiä kysymyksiä, sillä siirtyminen menneisyyteen toteutetaan siirtämällä aikapilotin tietoisuus vuonna 2028 juuri aivoleikkauksessa olleen naisen mieleen ja kehoon.

Alastair Reynolds on tiedemies, joka on julkaissut runsaasti science fiction -kirjallisuutta. Hän on toiminut työkseen astrofyysikkona, mikä epäilemättä näkyy luonnontieteiden tuntemuksena hänen tuotannossaan. Hän kirjoitti ensimmäisen scifi-romaaninsa jo poikasena.

Permafrost on vahvasti ekologisesti painottunut tiheätunnelmainen pienoisromaani, jossa kiinnostus ei kuitenkaan kohdistu niinkään luonnontieteisiin tai tekniikkaan vaan enemmänkin ihmisen mieleen ja sen oppimis- ja mukautumiskykyyn, joka lopulta osoittautuu luotettavammaksi kuin teknologia ja tekoäly.

Kirja on käännetty suomeksi, mutta sain suosituksen lukea kirja mieluummin alkukielellä ja toteutin sen. Kuuntelin kirjan äänikirjana, hurjasta kuuntelukokemuksesta vastasi lukijana Natasha Soudek. Luetun englannin vahva venäläisaksentti sopi erinomaisesti kirjaan, joskaan kaiken sanotun ymmärtäminen ei ollut minulle kaikin paikoin ihan helppoa.

Scifi ei ole minun omimpia lajejani lukijana. Pidin kuitenkin kirjasta. Aikamatkailu on ehtymätön teema ja sen paljon tätä kömpelömmätkin toteutukset jaksavat kiehtoa mieltäni ainakin harvakseltaan luettuina. Reynolds pysyttelee tässä kirjassa taitavasti pienoisromaanin tiiviissä muodossa, vaikka on kirjoittanut yleensä paljon laveampia teoksia. Koska pienoisromaanit ovat erityisiä suosikkejani, tähänkin kirjaan oli helppo tarttua eikä sen viehätystä riittänyt kadottamaan edes helposti arvattavissa ollut loppuratkaisu tai esitetyn maailmanpelastusstrategian ylimalkaisuus. Saattaa olla, että sopivana hetkenä sitten uskallan tarttua myös Reynoldsin avaruusoopperoihin.
Time wasn't a river, and it wasn't circle diagram. Nor was it a tree with multiple branches. It was a block structure more like a crystal lattice than any of those old dead-end paradigms. It was a lattice that spans the entire existence of the universe, from the beginning to the end. *

 

* Sitaatit kuullusta tekstistä. 

    
Yhdellä lauseella: Kiteisen ajan sisällä.

Muualla: 




Helmet-lukuhaasteessa 2022 kirja sopii ainakin minulle kohtiin:

2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa
4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana
6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
7. Kirja kertoo ystävyydestä
8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua
20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä
27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva (itsekin suosittelen)
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie