Siirry pääsisältöön

Alastair Reynolds: Permafrost / Ikirouta


Alastair Reynolds: Permafrost. Tom Doherty Associates, 2019. 175 s. Read by Natasha Soudek. Helmet-kirjaston OverDrive Listen -äänikirja. (Käännetty suomeksi nimellä Ikirouta)

"Paradox", Margaret said, "black and white, either present or absent. If you don't absorb, paradox hides its class. If you tempt to absorb, it kills you. Metaphorically. Mostly." I nodded. "That's correct." "But your mother went beyond binary paradox", Jo said. "She developed a class of models in which a paradox is a noise effect, a parameter of values rather than just black and white." "She spoke about it less as I grew older", I replied. "They hammered her, the all establishment, treated her like an idiot." *
Alastair Reynoldsin pienoisromaani on tiiviiksi punottu dystopia, joka pitää otteessaan. Teemat eivät ole sen vähäisempiä kuin ajan olemus ja maailman tuhoutumisen estäminen.

2080-luvulla, jolloin ihmiskunnalla on enää joitakin vuosia tulevaisuutta edessään ja joukkosteriloinnit ovat laupeudentekoja niitä sukupolvia kohtaan, jotka olisivat syntymässä, ryhmä tutkijoita yrittää toteuttaa aikamatkailua pystyäkseen tasapainottamaan menneisyydessä alkunsa saaneen kasvi- ja eläinlajista toiseen ulottuneen tuhoutumisketjun. Avainasemassa tässä yrityksessä on erään aikaisemmin eläneen venäläisen tutkijan teoria ajan luonteesta.

Tämän vuoksi tiedemiehet ottavat yhteyttä tutkijan tyttäreen Valentinaan, tuolloin 71-vuotiaaseen opettajaan, valittuaan hänet yhdeksi koulutettavaksi aikapilotti-ohjelmaansa. Epäröiden nainen suostuu.

Tutkimusasema Permafrost, Ikirouta, sijaitsee Siperiassa Jenisenin lahdella, sillä alhaiset lämpötilat tukevat aikamatkustuksen teknologiaa. Näissä lumisissa ja jäisissä maisemissa projekti Permafrost käynnistää suunnitelmansa toteutuksen ja siellä myös näytellään tarinan loppukohtaus.

Tavoitteena on noutaa menneisyyden siemenpankista Suomesta joukko tuulipölytteisten kasvien siemeniä, joiden avulla tutkijat voisivat palauttaa 2080-luvulla kasvikunnan henkiin. Kaikki ei tietenkään suju ihan käsikirjoituksen mukaan, sillä jokin suunnitellun aikasiirtymämekanismin toiminnassa ei ole kohdallaan. Tehtävästä suoriutumisen tielle tulee myös joukko eettisiä kysymyksiä, sillä siirtyminen menneisyyteen toteutetaan siirtämällä aikapilotin tietoisuus vuonna 2028 juuri aivoleikkauksessa olleen naisen mieleen ja kehoon.

Alastair Reynolds on tiedemies, joka on julkaissut runsaasti science fiction -kirjallisuutta. Hän on toiminut työkseen astrofyysikkona, mikä epäilemättä näkyy luonnontieteiden tuntemuksena hänen tuotannossaan. Hän kirjoitti ensimmäisen scifi-romaaninsa jo poikasena.

Permafrost on vahvasti ekologisesti painottunut tiheätunnelmainen pienoisromaani, jossa kiinnostus ei kuitenkaan kohdistu niinkään luonnontieteisiin tai tekniikkaan vaan enemmänkin ihmisen mieleen ja sen oppimis- ja mukautumiskykyyn, joka lopulta osoittautuu luotettavammaksi kuin teknologia ja tekoäly.

Kirja on käännetty suomeksi, mutta sain suosituksen lukea kirja mieluummin alkukielellä ja toteutin sen. Kuuntelin kirjan äänikirjana, hurjasta kuuntelukokemuksesta vastasi lukijana Natasha Soudek. Luetun englannin vahva venäläisaksentti sopi erinomaisesti kirjaan, joskaan kaiken sanotun ymmärtäminen ei ollut minulle kaikin paikoin ihan helppoa.

Scifi ei ole minun omimpia lajejani lukijana. Pidin kuitenkin kirjasta. Aikamatkailu on ehtymätön teema ja sen paljon tätä kömpelömmätkin toteutukset jaksavat kiehtoa mieltäni ainakin harvakseltaan luettuina. Reynolds pysyttelee tässä kirjassa taitavasti pienoisromaanin tiiviissä muodossa, vaikka on kirjoittanut yleensä paljon laveampia teoksia. Koska pienoisromaanit ovat erityisiä suosikkejani, tähänkin kirjaan oli helppo tarttua eikä sen viehätystä riittänyt kadottamaan edes helposti arvattavissa ollut loppuratkaisu tai esitetyn maailmanpelastusstrategian ylimalkaisuus. Saattaa olla, että sopivana hetkenä sitten uskallan tarttua myös Reynoldsin avaruusoopperoihin.
Time wasn't a river, and it wasn't circle diagram. Nor was it a tree with multiple branches. It was a block structure more like a crystal lattice than any of those old dead-end paradigms. It was a lattice that spans the entire existence of the universe, from the beginning to the end. *

 

* Sitaatit kuullusta tekstistä. 

    
Yhdellä lauseella: Kiteisen ajan sisällä.

Muualla: 




Helmet-lukuhaasteessa 2022 kirja sopii ainakin minulle kohtiin:

2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa
4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana
6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
7. Kirja kertoo ystävyydestä
8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua
20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä
27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva (itsekin suosittelen)
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...