Siirry pääsisältöön

Alastair Reynolds: Permafrost / Ikirouta


Alastair Reynolds: Permafrost. Tom Doherty Associates, 2019. 175 s. Read by Natasha Soudek. Helmet-kirjaston OverDrive Listen -äänikirja. (Käännetty suomeksi nimellä Ikirouta)

"Paradox", Margaret said, "black and white, either present or absent. If you don't absorb, paradox hides its class. If you tempt to absorb, it kills you. Metaphorically. Mostly." I nodded. "That's correct." "But your mother went beyond binary paradox", Jo said. "She developed a class of models in which a paradox is a noise effect, a parameter of values rather than just black and white." "She spoke about it less as I grew older", I replied. "They hammered her, the all establishment, treated her like an idiot." *
Alastair Reynoldsin pienoisromaani on tiiviiksi punottu dystopia, joka pitää otteessaan. Teemat eivät ole sen vähäisempiä kuin ajan olemus ja maailman tuhoutumisen estäminen.

2080-luvulla, jolloin ihmiskunnalla on enää joitakin vuosia tulevaisuutta edessään, ja joukkosteriloinnit ovat laupeudentekoja niitä sukupolvia kohtaan, jotka olisivat syntymässä, ryhmä tutkijoita yrittää toteuttaa aikamatkailua pystyäkseen tasapainottamaan menneisyydessä alkunsa saaneen kasvi- ja eläinlajista toiseen ulottuneen tuhoutumisketjun. Avainasemassa tässä yrityksessä on erään aikaisemmin eläneen venäläisen tutkijan teoria ajan luonteesta.

Tämän vuoksi tiedemiehet ottavat yhteyttä tutkijan tyttäreen Valentinaan, tuolloin 71-vuotiaaseen opettajaan, valittuaan hänet yhdeksi koulutettavaksi aikapilotti-ohjelmaansa. Epäröiden nainen suostuu.

Tutkimusasema Permafrost, Ikirouta, sijaitsee Siperiassa Jenisenin lahdella, sillä alhaiset lämpötilat tukevat aikamatkustuksen teknologiaa. Näissä lumisissa ja jäisissä maisemissa projekti Permafrost käynnistää suunnitelmansa toteutuksen ja siellä myös näytellään tarinan loppukohtaus.

Tavoitteena on noutaa menneisyyden siemenpankista Suomesta joukko tuulipölytteisten kasvien siemeniä, joiden avulla tutkijat voisivat palauttaa 2080-luvulla kasvikunnan henkiin. Kaikki ei tietenkään suju ihan käsikirjoituksen mukaan, sillä jokin suunnitellun aikasiirtymämekanismin toiminnassa ei ole kohdallaan. Tehtävästä suoriutumisen tielle tulee myös joukko eettisiä kysymyksiä, sillä siirtyminen menneisyyteen toteutetaan siirtämällä aikapilotin tietoisuus vuonna 2028 juuri aivoleikkauksessa olleen naisen mieleen ja kehoon.

Alastair Reynolds on tiedemies, joka on julkaissut runsaasti science fiction -kirjallisuutta. Hän on toiminut työkseen astrofyysikkona, mikä epäilemättä näkyy luonnontieteiden tuntemuksena hänen tuotannossaan. Hän kirjoitti ensimmäisen scifi-romaaninsa jo poikasena.

Permafrost on vahvasti ekologisesti painottunut tiheätunnelmainen pienoisromaani, jossa kiinnostus ei kuitenkaan kohdistu niinkään luonnontieteisiin tai tekniikkaan vaan enemmänkin ihmisen mieleen ja sen oppimis- ja mukautumiskykyyn, joka lopulta osoittautuu luotettavammaksi kuin teknologia ja tekoäly.

Kirja on käännetty suomeksi, mutta sain suosituksen lukea kirja mieluummin alkukielellä ja toteutin sen. Kuuntelin kirjan äänikirjana, hurjasta kuuntelukokemuksesta vastasi lukijana Natasha Soudek. Luetun englannin vahva venäläisaksentti sopi erinomaisesti kirjaan, joskaan kaiken sanotun ymmärtäminen ei ollut minulle kaikin paikoin ihan helppoa.

Scifi ei ole minun omimpia lajejani lukijana. Pidin kuitenkin kirjasta. Aikamatkailu on ehtymätön teema ja sen paljon tätä kömpelömmätkin toteutukset jaksavat kiehtoa mieltäni ainakin harvakseltaan luettuina. Reynolds pysyttelee tässä kirjassa taitavasti pienoisromaanin tiiviissä muodossa, vaikka on kirjoittanut yleensä paljon laveampia teoksia. Koska pienoisromaanit ovat erityisiä suosikkejani, tähänkin kirjaan oli helppo tarttua eikä sen viehätystä riittänyt kadottamaan edes helposti arvattavissa ollut loppuratkaisu tai esitetyn maailmanpelastusstrategian ylimalkaisuus. Saattaa olla, että sopivana hetkenä sitten uskallan tarttua myös Reynoldsin avaruusoopperoihin.
Time wasn't a river, and it wasn't circle diagram. Nor was it a tree with multiple branches. It was a block structure more like a crystal lattice than any of those old dead-end paradigms. It was a lattice that spans the entire existence of the universe, from the beginning to the end. *

 

* Sitaatit kuullusta tekstistä. 

    
Yhdellä lauseella: Kiteisen ajan sisällä.

Muualla: 




Helmet-lukuhaasteessa 2022 kirja sopii ainakin minulle kohtiin:

2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa
4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana
6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
7. Kirja kertoo ystävyydestä
8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua
20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä
27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva (itsekin suosittelen)
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pirkko Saisio: Passio

  Pirkko Saisio: Passio. Siltala 2021. 732 s. Äänikirjan lukija: Pirkko Saisio. Saision muhkea Eurooppa-kronikka alkaa keskiajan koitosta, askeesia Firenzen ylimyksille saarnanneen munkki Girolamo Savonarolan mestauttamisesta ja Firenzen kaupungin vapautumisesta maallisiin iloihin. Matka jatkuu halki vuosisatojen yhä uusien kertomusten muodossa.  Kertomuksia yhdistää punaisena lankana - tai punaisena rubiinina - firenzeläisen ruhtinattaren mieheltään saaman korun kierto omistajalta toiselle. Korun, jonka ruhtinatar oli määrännyt haudattavaksi mukanaan, sillä hän aavisteli, että hänen miehensä hänelle lahjaksi teettämään upeaan, hyvän ja pahan tiedon puuta käärmeineen kuvaavaan koruun, olisi tarttunut jotakin sen antamiseen liittyneen tilanteen vahvoista tunteista ja koru tuottaisi onnettomuutta kantajalleen. Ruhtinattaren toiveesta huolimatta koru ei päädy lopullisesti maan poveen hänen mukanaan, vaan aloittaa muotoaan aina omistajansa tarpeiden mukaan vaihdellen merkillisen kiertokulu

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto. Otava 2021. 379 s. "Jos romaanikirjailija pelaa unohduksella - luottaa siis siihen, ettei lukija muista kaikkea, ja luo näin avaruuden tunnun - runoilija tekee saman vaikeaselkoisuudella: kun runo ei parhaillakaan tulkintavälineillä aukea kaikilta osin, avaraa tilaa jää ymmärryksen takapihoille. Tämä avara on kirjallisuus itse."  "Sen sijaan että sanoisi moninainen tai runsas, tulisi sanoa minimalistinen maksimaalisella hajonnalla." Jukka Viikilän uusin teos ei hevillä alistu määriteltäväksi. Se on pohdintaa kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta rakenteineen, kirjallisuusinstituutiosta ja siinä menestymisestä, Finlandia-palkinnosta, paksuista romaaneista, unohdetuista kirjailijoista, lukijoiden toiveista ja kirjoittamisen strategioista. Tämän lisäksi tutkiskellaan mm sydänteknologian historiaa, musiikkia, elokuvaa, talousindeksejä, McIntosh-vahvistimien valmistamista New Yorkissa, ylellisyyskelloja, erilaisia huumeita, seksiko

Eilispäivä ei kuole

Liisa Näsi: Eilispäivä ei kuole - Spekulatiivisen fiktion novellikokoelma. Basam Books 2019. 177 s.  Esikoiskirjan novellien maailma yllättää. Painajaismainen tai sadunomainen todellisuuden osa valtaa niissä alaa, kunnes vähitellen täyttää koko näyttämön. Näsin teksti ironisoi ja tuottaa hyperbolista todellisuuskuvausta nykyhetken ja kuvitellun tulevaisuuden elämänpiiristä.  Ikuisen unen parfyymia vanhuksille, kapitalistidodoja, metsän maahisasukkien loputtomia kauneusleikkauksia ihmiseksi muuttumista varten, entinen kettutyttö sivettikissojen kasvattajana pakkosyöttämässä kissoille kahvinpapuja luksuskahvin valmistamiseksi kissojen ulosteista... Personal shopperit auttavat asiakkaat valitsemaan kaikkein kalleimmat ja ylellisimmät valtion luomutuotteet. Työllistäminen vaatii jokaisen panosta valtiollisten sloganien mukaan, ja panos on kuluttaminen. "Samaan aikaan toisaalla" luonto iskee takaisin. Norsumatriarkan muisti ja kosto ulottuvat yli kuoleman. Lapset havaitsevat näkym