Siirry pääsisältöön

Alastair Reynolds: Permafrost / Ikirouta


Alastair Reynolds: Permafrost. Tom Doherty Associates, 2019. 175 s. Read by Natasha Soudek. Helmet-kirjaston OverDrive Listen -äänikirja. (Käännetty suomeksi nimellä Ikirouta)

"Paradox", Margaret said, "black and white, either present or absent. If you don't absorb, paradox hides its class. If you tempt to absorb, it kills you. Metaphorically. Mostly." I nodded. "That's correct." "But your mother went beyond binary paradox", Jo said. "She developed a class of models in which a paradox is a noise effect, a parameter of values rather than just black and white." "She spoke about it less as I grew older", I replied. "They hammered her, the all establishment, treated her like an idiot." *
Alastair Reynoldsin pienoisromaani on tiiviiksi punottu dystopia, joka pitää otteessaan. Teemat eivät ole sen vähäisempiä kuin ajan olemus ja maailman tuhoutumisen estäminen.

2080-luvulla, jolloin ihmiskunnalla on enää joitakin vuosia tulevaisuutta edessään ja joukkosteriloinnit ovat laupeudentekoja niitä sukupolvia kohtaan, jotka olisivat syntymässä, ryhmä tutkijoita yrittää toteuttaa aikamatkailua pystyäkseen tasapainottamaan menneisyydessä alkunsa saaneen kasvi- ja eläinlajista toiseen ulottuneen tuhoutumisketjun. Avainasemassa tässä yrityksessä on erään aikaisemmin eläneen venäläisen tutkijan teoria ajan luonteesta.

Tämän vuoksi tiedemiehet ottavat yhteyttä tutkijan tyttäreen Valentinaan, tuolloin 71-vuotiaaseen opettajaan, valittuaan hänet yhdeksi koulutettavaksi aikapilotti-ohjelmaansa. Epäröiden nainen suostuu.

Tutkimusasema Permafrost, Ikirouta, sijaitsee Siperiassa Jenisenin lahdella, sillä alhaiset lämpötilat tukevat aikamatkustuksen teknologiaa. Näissä lumisissa ja jäisissä maisemissa projekti Permafrost käynnistää suunnitelmansa toteutuksen ja siellä myös näytellään tarinan loppukohtaus.

Tavoitteena on noutaa menneisyyden siemenpankista Suomesta joukko tuulipölytteisten kasvien siemeniä, joiden avulla tutkijat voisivat palauttaa 2080-luvulla kasvikunnan henkiin. Kaikki ei tietenkään suju ihan käsikirjoituksen mukaan, sillä jokin suunnitellun aikasiirtymämekanismin toiminnassa ei ole kohdallaan. Tehtävästä suoriutumisen tielle tulee myös joukko eettisiä kysymyksiä, sillä siirtyminen menneisyyteen toteutetaan siirtämällä aikapilotin tietoisuus vuonna 2028 juuri aivoleikkauksessa olleen naisen mieleen ja kehoon.

Alastair Reynolds on tiedemies, joka on julkaissut runsaasti science fiction -kirjallisuutta. Hän on toiminut työkseen astrofyysikkona, mikä epäilemättä näkyy luonnontieteiden tuntemuksena hänen tuotannossaan. Hän kirjoitti ensimmäisen scifi-romaaninsa jo poikasena.

Permafrost on vahvasti ekologisesti painottunut tiheätunnelmainen pienoisromaani, jossa kiinnostus ei kuitenkaan kohdistu niinkään luonnontieteisiin tai tekniikkaan vaan enemmänkin ihmisen mieleen ja sen oppimis- ja mukautumiskykyyn, joka lopulta osoittautuu luotettavammaksi kuin teknologia ja tekoäly.

Kirja on käännetty suomeksi, mutta sain suosituksen lukea kirja mieluummin alkukielellä ja toteutin sen. Kuuntelin kirjan äänikirjana, hurjasta kuuntelukokemuksesta vastasi lukijana Natasha Soudek. Luetun englannin vahva venäläisaksentti sopi erinomaisesti kirjaan, joskaan kaiken sanotun ymmärtäminen ei ollut minulle kaikin paikoin ihan helppoa.

Scifi ei ole minun omimpia lajejani lukijana. Pidin kuitenkin kirjasta. Aikamatkailu on ehtymätön teema ja sen paljon tätä kömpelömmätkin toteutukset jaksavat kiehtoa mieltäni ainakin harvakseltaan luettuina. Reynolds pysyttelee tässä kirjassa taitavasti pienoisromaanin tiiviissä muodossa, vaikka on kirjoittanut yleensä paljon laveampia teoksia. Koska pienoisromaanit ovat erityisiä suosikkejani, tähänkin kirjaan oli helppo tarttua eikä sen viehätystä riittänyt kadottamaan edes helposti arvattavissa ollut loppuratkaisu tai esitetyn maailmanpelastusstrategian ylimalkaisuus. Saattaa olla, että sopivana hetkenä sitten uskallan tarttua myös Reynoldsin avaruusoopperoihin.
Time wasn't a river, and it wasn't circle diagram. Nor was it a tree with multiple branches. It was a block structure more like a crystal lattice than any of those old dead-end paradigms. It was a lattice that spans the entire existence of the universe, from the beginning to the end. *

 

* Sitaatit kuullusta tekstistä. 

    
Yhdellä lauseella: Kiteisen ajan sisällä.

Muualla: 




Helmet-lukuhaasteessa 2022 kirja sopii ainakin minulle kohtiin:

2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa
4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana
6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
7. Kirja kertoo ystävyydestä
8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua
20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä
27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva (itsekin suosittelen)
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Marjo Niemi: Pienen budjetin sotaelokuva

Perintönä häpeä ja sota maailmaa vastaan Kirjan kansi Pauliina Mäkelä. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Marjo Niemi: Pienen budjetin sotaelokuva. 245 s. Kansi Pauliina Mäkelä. Teos 2025. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Kun se lähti, se varmasti pikkuhiljaa unohti sen, että jos täällä joskus saa vaihtoehdon, on käsissä harvinaisjuttu, aivan tapaus. Se sulautui kaupunkiin ja unohti. Se sulautui siihen valevaihtoehtojen liejuun ja alkoi uskoa, että aina voi valita mitä. Eikä voi. Se sai yhden kerran, melkein kukaan ei saa sitäkään." Onnekseni satuin saamaan kirjaston varausjonoista yhtä aikaa luettavakseni ranskalaisen Didier Eribonin Paluun Reimsiin ja tämän Marjo Niemen (1978 -) Pienen budjetin sotaelokuvan . Nämä nimittäin liittyvät toisiinsa, vahvasti. Kumpikin käsittelee stigmatisoivaa lapsuutta ja sen paikkaa, entistä kotikaupunkia, joka oli joskus teollisuuspaikkakunta, nyt kuolioon vaipunut epäpaikka, ainakin Niemen versiossa. Eribonin entinen kotikaupunki e...

Janne Saarikivi: Hankalat sanat

Hankaluuksien synnystä Janne Saarikivi: Hankalat sanat. Kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti. 207 s. Teos, 2. painos 2023. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Sanat ovat hankalia. Hankalan kantasana on 'hanka', joka tarkoittaa oksantynkää, ja viittaa myös hankaamiseen. Suomalais-ugrilaisiin kieliin ja kielihistoriaan erikoistunut kielitieteilijä Janne Saarikivi tarkastelee kirjassaan monien nykyajassa paljon mielleyhtymiä sisältävien sanojen etymologiaa. Kyse on sellaisista sanoista kuin 'fasismi', 'usko', 'yksityisauto', 'sivistys', 'etuoikeus', 'toksinen maskuliinisuus'; mutta myös sellaisista kuin 'uupumus' ja 'uni'. Kirjan hankaluutta lisää - ilmeisen ohjelmallisesti, heh - se, että siitä puuttuu sisällysluettelo käsitellyistä sanoista. Lähdeluettelosta nyt puhumattakaan. Ei kuin selaamaan siis. Osa kirjan pakina- tai kolumnimaisista luvuista on julkaistu jo kertaalleen aikaisemmin lehdissä. Sanojen ety...

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...