Siirry pääsisältöön

Vanhoja löytöjä - Helmi Krohn: Meri matkustaa


Helmi Krohn: Meri matkustaa. Koulutyttökertomus. Runsaasti kuvitettu. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1934. 112 s.

Helmi Krohn (1871-1967) ei ole kovin näkyvä hahmo suomalaisen kirjallisuuden historiassa nykylukijan näkökulmasta. Hänet muistetaan ehkä lähinnä monista klassikkokäännöksistään ja lasten Hipsuvarvas-kirjoistaan. Tämän lisäksi hän on kirjoittanut muitakin satuja, enimmäkseen jo unohtuneita nuortenkirjoja, romaaneja ja elämäkertoja ja toiminut sekä kustannustoimittajana että kirjallisuuskriitikkona ja päätoimittajana lastenlehti Pääskysessä sekä kulttuurilehti Valvojassa. Luonteeltaan hän on siis nykypäivän lukijalle enemmänkin kirjallisuuden harmaa eminenssi kuin kirjallinen tähti. Toisin kuin sisarensa Aino Kallas (1878-1956).

Helmet-lukuhaasteessa on tänä vuonna kohta, joka edellyttää kahden samaan perheeseen tai sukuun kuuluvan kirjailijan teosten lukemista. Tämä muistutti mieleeni Krohnin perheen sisarukset. Jonkin aikaa asiaa tutkittuani ja mieleistäni lueskeltavaa sekä Helmiltä että Ainolta haeskeltuani päädyin tekemään antikvariaatista haastetta varten täsmähankinnan sisarusten kahdesta matkustusaiheisesta kirjasta. Aino Kallakselta luin hänen matkakertomuksensa Marokon lumoissa.

Helmi Krohnin Meri matkustaa on nuortenromaani. Tänään sitä kutsuttaisiin luultavasti kuitenkin myös muotitermillä autofiktio. Kirja on runsain valokuvin kuvitettu ja on helppoa arvailla, että se todennäköisesti pohjautuu Krohnin omiin matkakokemuksiin. Ehkäpä Lontoossa asuneen sisarensa Ainon luo kohdistuviin matkoihin. Aino Kallashan asui Lontoossa vuosina 1922-1934 Viron suurlähettilään puolisona. 

Helmi Krohnin kirjassa koululainen Meri pääsee palkkioksi hyvästä englannin kielen arvosanasta matkalle äitinsä ja sisarensa kanssa. Sillä, että matka suuntautuu lempikaupunkiini Lontooseen, saattaa olla oma vaikutuksensa siihen, miksi kirjasta kiinnostuin. 

Matka Helsingistä Lontooseen taitetaan laivalla, jossa isä on kapteenina, ja reitti kulkee Kööpenhaminan kautta. Laivamatka kestää useamman päivän. Laivalla Meri tutustuu suomalais-amerikkalaiseen tyttöön, Peggyyn, ja heistä tulee ystävät.

Lontoossa tutkitaan nähtävyyksiä, kuten Hyde Parkin puistoa ja Peter Panin patsasta, nähdään pikkuinen prinsessa Elisabet sisarensa kanssa puistossa, käydään Madame Tussaudin vahakuvamuseossa, ajetaan tuubilla ja käydään eläintarhassa yhdessä Peggyn ja hänen lemmikkiapinansa kanssa. Vierailu apinataloon ei pääty hyvin. Peggyn lemmikkiapina karkaa ja yksi suuttunut apina varastaa Merin hatun.

Kun Meri kertoi äidilleen ja Helville seikkailuistaan, sanoi Helvi: "Kiitä onneasi, ettei sinulla ole pitkää tukkaa eikä hattuneuloja, muuten sinun olisi käynyt yhtä huonosti kuin valkoihoisten punanahkojen parissa. Sinun päänahkasi olisi varmaan ripustettu Zoon portinpieleen."

Käydään myös tutustumassa orpolasten Tyttöjenkylään ja Kew-puutarhan kukkaloistoon. Iltaohjelmana käydään aikansa ihmelapsen, tuolloin 10-vuotiaan Yehudi Menuhinin konsertissa Albert Hallissa.

Kirja edustaa samantyyppistä puhdashenkistä tyttöjen tarinaa kuin aikaisempi antikvariaattilöytöni Helmi Krohnilta, tyttökirja Eeva-Liisakin. Päähenkilö Meri on aina iloinen ja kiltti 16-vuotias, jonka kiinnostus kohdistuu kaikkiin ympäristönsä ilmiöihin. Kaikki on huisin hauskaa ja eri jännittävää. 

Lontoo maamerkkeineen pääsee esiin ja yhdeksi tarinan päähenkilöistä, oppaina toimivat kaupungin ja sen historian jo hyvin tuntevat äiti ja isosisko. Nähdään myös eri puolilta maailmaa tulleiden ihmisten kirjo. Meri oppii, mitä sana mulatti tarkoittaa, ja äiti valistaa, ettei kadulla kerjääville tule antaa rahaa, koska osa heistä voi olla huijareita ja englantilaiset kyllä tekevät hyväntekeväisyyttä riittävästi.

Naiskysymystä sivutaan kertomalla, että päähenkilö haluaisi olla poika voidakseen ryhtyä merimieheksi ja että isä sallii tyttärensä matkustaa opettajan luvalla kahta viikkoa ennen koulun päättymistä, koska tyttöjen koulunkäynti ei ole niin vakava asia kuin poikien.

Krohnin lisäksi Lontoosta matkakohteena on kirjoittanut tyttökirjan runsas kymmenen vuotta myöhemmin ainakin sveitsiläinen Margit Hauserina Suomessa tunnettu kirjailija. Hänen Marianne Lontoossa -kirjansa kyllä kertoo au pair -vuodesta sotienjälkeisessä Lontoossa. Tästä kirjasta kertoo enemmän matkakirjoihin koukussa oleva alter egoni Ms Tati. Hauserin kirjan kohdeyleisönä on hiukan vanhempi nuoriso ja se meneekin nähtävyyksien katselua syvemmälle Lontooseen ja sen elämään, jopa kipeiden sotakokemusten ihmisiin jättämiin jälkiin.

Pyrin aina silloin tällöin lukemaan vanhoja kotimaisen kirjallisuuden klassikkoja tai muuten vain vanhoja, jo unohtuneitakin, kirjoja. Nautin vanhasta tai vanhahtavasta suomen kielestä sekä ajankuvista. Nuortenkirjat, jotka olivat vanhentuneita jo ennen omaa nuoruuttani, ovat painuneet unohduksiin ja ovat kirjastojen varastokokoelmissa ja antikvariaateissakin harvinaisuuksia. Sieltä niitä voi kaivaa esiin ja ihmeteltäviksi pieninä aarteina ja tervehdyksinä menneiltä vuosikymmeniltä.


Yhdellä lauseella: Tyttönä Lontoossa.


Helmet-lukuhaasteessa voisin sijoittaa kirjan kohtiin:

1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota

7. Kirja kertoo ystävyydestä

15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää (Lontoo)

16. Kirjan luvuilla on nimet

18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja

23. Pieni kirja

28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen

38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave

43. kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

47.-48. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun (yhdessä Aino Kallaksen Marokon lumoissa -kirjan kanssa)



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...