Siirry pääsisältöön

Tiina Raevaara: Uinuva solu

Syyssateista paniikkia





Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Timo Numminen.


Tiina Raevaara: Uinuva solu. Kansi Timo Numminen. Kannen kuvat Shutterstock. 247 s. Like Kustannus, 2023. Eerika Hämeranta -sarjan osa 4.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

"Oma lukunsa ovat valtiot, joissa tutkimusta säädellään huonosti, mutta koulutettuja ihmisiä on paljon. Etelä-Koreassa tai Kiinassa voi kloonauttaa edesmenneen koiransa tai lähteä itse geeniterapioihin. Eteläkorealainen tutkija väitti jo kymmenisen vuotta sitten kloonanneensa ihmisen. Kiinalainen tutkija taas hämmästytti maailmaa pari vuotta sitten kertomalla suuressa kongressissa koehenkilöidensä synnyttäneen kaksi geenimuunneltua lasta."

Tiina Raevaaran bioterrorismia käsittelevän trillerin avaus herättää lukijan: uneliaan tavallisessa pääkaupunkiseudun lähijunan ruuhkassa leviää paniikki. Yksi matkustajista, keski-ikäinen nainen, muuttuu kauhealla tavalla tunnistamattomaksi, kun kaikkialle hänen kasvoihinsa ja iholleen nousee nopeasti valtavien kirkkaanpunaisten rakkuloiden ryppäitä. Toiset matkustajat yrittävät tartunta- tai säteilypelon kourissa paeta naisen läheisyydestä ja sulloutua jo ennestään täysiin muihin vaunuihin.

Asiasta tihkuu merkillisen vähän tietoa julkisuuteen, mutta maan turvallisuudesta vastaavat tahot käynnistävät tietenkin taustalla asian selvityksen. Myös kirjan päähenkilö, entinen geenitutkija Eerika joutuu omalla tavallaan mukaan selvitystyöhön, kun hänen vanha opiskelukaverinsa, nykyinen Aalto-yliopiston huippututkimusryhmän johtaja, pyytää hänen apuaan omien epäilystensä selvittämiseksi.

Ja tietenkin tapahtumat lähtevät sitten vyörymään yhä kasvavalla volyymilla.

Raevaaran tausta perinnöllisyystieteeseen erikoistuneena biologina tulee hyvin kirjassa esiin. Eikä tämäntyyppisestä aiheesta voisikaan kirjoittaa ilman varsin hyvää perehtyneisyyttä aihepiiriin. Kirjassa bioterrorin uhkaa ja tieteellistä tutkimustoimintaa on käsitelty tiukasti juonen edellyttämässä laajuudessa ja sillä tavalla kansantajuisesti, että lukija pysyy kaiken aikaa hyvin kartalla. Raevaara on välttänyt tietämyksensä liian laajan esittelyn, jollaisesta joskus muodostuu asiantuntijakirjailijoiden kompastuskivi.

Kirjan ainekset ovat siis hyvin kasassa. Silti olen lukijana hienoisesti pettynyt. Kokemukseeni saattaa vaikuttaa se, etten ole lukenut aikaisempia Eerika Hämeranta -kirjasarjan kirjoja. Aikaisemmista kirjoista henkilöt olisivat ehkä saaneet sitä syvyyttä ja kaikupohjaa, joka heidän hahmoistaan nyt minulle jäi puuttumaan, samoin kuin tietysti osa tapahtumien jatkumoakin. Kirjasarjojen aloittaminen sattumanvaraisesta osasta tuntuu olevan helmasyntini.

Henkilöhistorian tunteminen ei kuitenkaan olisi pelastanut siltä, että juonessa on käänteitä, jotka tuntuvat naiiveilta ja epäuskottavilta. Esimerkkinä vaikka Eerikan tapa saada epäilykset kohdistumaan tiettyyn henkilöön tutkimusryhmän sisällä tai ryhmän työntekijöiden runsas uskoutuminen hänelle työpaikan ongelmista heti hänen ensimmäisenä työpäivänään.

Jatkuvat sääraportit tuntuivat minusta myös hieman tarpeettomilta, koska säällä ei sinänsä ollut mitään vaikutusta tai merkitystä tapahtumien kulussa. Tietenkin sää loi osaltaan tunnelmaa, etenkin loppukohtauksessa. Tavallaan koko kirjan matkalta kuvatut sääolosuhteet osallistuivat juonen tapahtumavolyymin kasvattamiseen, mutta ehkä vähempikin olisi riittänyt, nyt runsas sääraportointi kääntyy vähän itseään vastaan.

Maailmaa painavan tiivistyvän pelonsekaisen toivottomuuden tunteen kuvaajana Raevaara saa esiin vivahteita, jotka resonoivat vahvasti lukijan pandemia- ja sotauutisten kyllästämään mieleen. Bioterrorin uhkien ja vaikutusmekanismien kuvauksena kirja onkin hiuksia nostattava.

Sen verran jäi tarinaan lankoja roikkumaan, ettei Uinuva solu varmastikaan ole Eerika Hämeranta -sarjan viimeinen osa.

"En halua elää tällaisessa todellisuudessa, ja silti me joudumme elämään siinä kuukausi toisensa jälkeen. Käännettä parempaan ei ole näköpiirissä. Painajainen jatkuu ja saa entistä tummempia sävyjä. Syksyn eteneminenkin tuntuu nyt lopulliselta. Maailman valot sammuvat nyt ympäriltämme yksi kerrallaan. Uutiset - samat, joita Tuulikki nyt selaa puhelimeltaan - ovat täynnä tuhoa ja huolta."


Muualla:

Tiina Raevaara: Uinuva solu. 6.2.2024 Kulttuuri kukoistaa -blogi.


Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii kohtiin:
9. Kirjassa joku karkaa
17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo
23. Suomalainen jännityskirja
24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin
29. Kirjassa valehdellaan
32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla korkeintaan 10 milj. puhujaa





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...

Top10 kirjat 2024

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...