Kultapöllö ja vanttera leijona
Jukka Itkonen: Kultapöllö. Valittuja lastenrunoja. Kuvittanut Matti Pikkujämsä. 241 s. Lasten Keskus. 2. painos 2022.
Kustantajan arvostelukappale, kiitos!
"Toukokuuta
Kun eli talven,
päiviä jäisiä,
tuli jo ikävä mehiläisiä.
Ne kantavat pesäänsä
kukista eväitä.
Ilmassa lentelee
pieniä keväitä."
Jukka Itkosen poismeno vuonna 2021 jätti suuren aukon suomalaisen lastenkirjallisuuden kenttään. Hänen lämpimät, oivaltavat lastenrunonsa ovat ilahduttaneet sekä lapsia että aikuisia. Hän on toteuttanut useita kirjoja eri kuvittajien kanssa. Oma yksittäinen suosikkini taitaa olla Tukaani puussa, jonka on myöskin kuvittanut Matti Pikkujämsä, kuten myös Itkosen 70-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistun Kultapöllön, joka sisältää valikoiman Itkosen runoja noin kymmenen vuoden ajalta sekä muutamia ennen julkaisemattomia tekstejä.
Kirja on koottu mahdollisimman monipuolisesti sekä kuvastamaan Itkosen runoilijanlaatua että ilahduttamaan lapsia erityyppisillä runoilla. Itkonen on armoitettu ja rento riimittelijä, mutta hänen teksteissään on myös modernin runouden kuvallisuutta.
"Runoilija
Taskussa ei euron euroa
eikä yhtään puntaa,
nostaa perunaa
ja kaivaa maasta
kolme uutta Aurinkokuntaa."
Kirjassa ovat mukana vantterat leijonat, opettaja nimeltä Amalia, muniva ja hautova nostokurki, mopediaan käynnistävä mehiläinen, kesään uskova kettu, puhvelin veli, irvistelevä hirvi ja omajyväinen maalle muuttaja. Muun muassa. Ja kultapöllö ilmestyy metsään suuren tammen alimmille oksille, päivä päivältä se siirtyy ylemmäs ja "Niin vähenee meiltä kaikilta pimeän pitkä taakka."
Kirjan esipuheessa kustannuspäällikkö Ulla Salmi muistuttaa, että lastenrunouden ymmärtäminen vain lapsille kirjoitetuksi on kapeakatseista (aikuista). Itkosen runojen etsivä, leikkivä ja löytävä mieli on avoin kaikkien löydettäväksi. Tämä on tietenkin totta ja Itkosen ihailijoita löytyy kaikenikäisistä.
Itkosen runot myös keskustelevat aikaisemman lastenrunouden kanssa, tuottaen uusia, vanhoille kokemukselle pohjautuvia kokemuksia yhdessä lukemiseen. Niin aikuinen voi lapselle lukiessaan palata muistoissaan oman lapsuutensa loruihin, ja ehkä jopa kaivaa yhdessä tutkailtaviksi vanhempiakin lastenrunouden kerrostumia. Muutenkin runot ovat kerroksellisia ja moniaalle viittaavia, eivät pelkästään lastenkirjallisuuteen.
"Akvarelli
Satoi satoi solkenaan.
Nyt se loppui jo.
Ikkunasta kurkkii sisään
märkä aurinko."
Yksinäinen siili kohtaa poliisin piikkimaton ja he valvovat aamuun saakka mehua juoden, kaksi yksinäistä.
Myös uudelleen runoina kerrotut klassikkosadut ovat Itkosen alaa. Prinsessa Ruusunen jättää miehensä, joka alkaa jatkuvasti muistutella suuresta ikäerosta. Piparkakkutalon noita ei saa syödäkseen kuin torakoita, koska Kerttu hänet nakkaa kuusen latvaan.
Luonto on runoissa tärkeä aihepiiri ja minua ilahduttavat erityisesti viljelyn iloja käsittelevät tekstit. Ja laskisipa joku, kuinka monta erilaista eläintä Itkosen runoissa kohtaa! Kaupunkirunojen kiihkeärytmisessä elämässä vilisevät skeittaajat, röyhkeät lokit ja kala- ja jäätelökauppiaat, ja liettualainen koirahotelli esittelee monet koirarodut. Urheilukin saa runonsa, mutta niissä ei kilpailullisuus juhli. Mika Hämähäkkinen sanoo rouvalleen kilpailun jälkeen: "Kävelläänkö rauhassa kotiin?"
Kirjaan tarttuminen tuottaa yhä uudestaan iloisen, aurinkoisen kokemuksen, jossa sekä tekstit että kuvat ovat osallisina. Teksteissä on sekä railakasta menoa että rauhallista tunnelmointia ja mietiskelyä, maailman ihmettelyä. Matti Pikkujämsän kuvissa värit hehkuvat ja pienet ja suuret yksityiskohdat odottavat löytämistään.
Jukka Itkonen oli kirjailija, runoilija, sanoittaja ja muusikko.
Muualla:
Jukka Itkonen: Kultapöllö - Valittuja lastenrunoja. Kirjat kertovat -blogi 6.1.2022
Marjo Jääskä: Kirja-arvio: Lastenlyriikan loistoa. Demokraatti 17.12.2021
Helmet 2024-lukuhaasteessa
kirja sopii ainakin kohtiin:
11. kannessa on yksi neljästä elementistä
12. lastenrunokirja
14. harrastetaan
33. muutetaan maalle
35. vietetään aikaa luonnossa
45. pelataan
Kommentit
Lähetä kommentti