Lapsisotilas ja hänen äitinsä
 |
| Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Antti Ruokonen. |
Auli Leskinen: Talo Andien juurella. Päällys Antti Ruokonen. Päällyksen kuvat Arcangel ja iStock. 295 s. WSOY 2023.
"Cumuntan naistentaloon saapuvat uudet naiset herättivät myötätuntoista uteliaisuutta sen asukkaissa, mutta kaduilla heitä katsottiin säälien ja penseästi. Onnen hylkäämät poloparat. He saapuivat kengät puhki kuluneina, sade ja tuuli kasvoillaan, leningit repaleisina ja kankaan värit pois palaneina. Monet olivat kerjänneet henkensä pitimiksi ja varastaneet paljon. Osa oli leskiä tai muuten vain yksin jääneitä."
Auli Leskisen romaani Talo Andien juurella ajoittuu vuoteen 2015, aikaan, joka edelsi seuraavana vuonna Kolumbiassa solmittua rauhansopimusta, jonka maan ensimmäinen vasemmistolainen valtionjohto solmi maassa vielä jäljellä olleiden sissiliikkeiden kanssa. Ajankohta oli kaoottinen ja hyvin väkivaltainen, kuten Kolumbian historia pitkän aikaa ennen sitäkin.
Auli Leskinen luo kirjan esipuheessa hyvän yleiskatsauksen tuon ajan Kolumbian poliittiseen tilanteeseen, jota sävyttivät kolonisaation jälkiseuraukset ja ulkomaisten suuryritysten kontrolloimaton valta sekä maahan 1960-luvulla Kuuban mallin mukaan syntyneet vasemmistolaiset sissiliikkeet. Ennen 60-lukua ns. Väkivallan aikana 300.000 maan asukasta menehtyi väkivaltaisuuksissa 40- ja 50-luvuilla.
Sissiliikkeellä on tärkeä osuus kirjan tapahtumissa, jotka käsittelevät sissien sotilaaksi sieppaamaa pikkupoikaa ja yrityksiä hänen löytämisekseen. Kolumbia oli tuohon aikaan kansainvälisestikin hyvin tunnettu ihmissieppauksistaan. Sieppauksia oli useamman tyyppisiä. Varakasta väestöä ja ulkomaalaisia siepattiin lunnaiden toivossa. Nämä sieppaukset saivat eniten huomiota ja vaaditut summat olivat tähtitieteellisiä. Vähemmän mediahuomiota sai se, että sissit sieppasivat myös taistelijoita riveihinsä, enimmäkseen poikia sotilaiksi ja tyttöjä talous- ja seksiorjiksi, joskus myös aikuisia. Siepattuja lapsia oli sissiliikkeen toimintavuosina kaikkiaan parikymmentä tuhatta ja monet heistä kuolivat joko taisteluissa tai puutteellisen ravinnon ja lääketieteellisen hoivan vuoksi.
Leskisen riipaisevan tarinan pääasiallisena tapahtumapaikkana on Cumuntan kuvitteellisessa kaupungissa sijaitseva naisten talo, joka kerää suojiinsa enimmäkseen pakolaisnaisia lapsineen. Maan levottomuuksien ja suurtilanomistajien työntekijöihinsä kohdistaman väkivallan vuoksi edestakainen pakolaisliikehdintä oli tyypillistä maalle. Ihmiset joutuivat jättämään kotinsa ja erityisen suojattomia olivat tietysti naiset lapsineen.
Kirjan päähenkilö työskentelee naisten talossa kriisiterapeuttina. Hän on kokenut kehitystyöntekijä, joka on työskennellyt vastaavissa tehtävissä monissa maissa kriisialueilla. Lisäksi hän on muutenkin hyvin kansainvälinen henkilö, jonka liberialainen puoliso on kuollut ja aikuinen poika opettaa ranskalaisessa yliopistossa.
Eräänä varhaisena aamuna naisten talon pihaan saapuu sokkitilassa oleva nainen. Hän anoo apua siepatun poikansa löytämiseksi. Hän on itse etsinyt poikaa yhtäjaksoisesti tämän katoamisesta lähtien ja on hyvin heikossa kunnossa. Tapaus menee työntekijöidenkin ihon alle. Nainen osoittautuu olevan kaupungissa hyvin tunnettu tanssijatar.
Kirja on kuvaus äidin tuskasta, lasten kärsimyksistä ja avustustyöntekijöiden voimattomuuden tunteista, taustanaan maa, jossa on kärsitty paljon.
Auli Leskinen on koulutukseltaan Latinalaisen Amerikan kirjallisuuden tohtori ja on asunut suurimman osan elämästään Espanjassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Hän tuntee selvästi aihepiirin, josta kirjoittaa.
Tarina etenee jännittävänä, sen tunnelmat vaihtelevat toivosta epätoivoon ja takaisin toivoon. Lastaan etsivä äiti ei luovu toivosta.
Myös auttaja joutuu yllätyksekseen silmätyksin oman elämänsä sota- ja katoamistapausten kanssa. Asioiden, jotka kyllä ovat olleet läsnä ja jollakin tavoin tiedossakin, mutta niistä ei ole puhuttu.
Kirjaan on helppo samastua, etenkin jos tuntee entuudestaan Kolumbian tilannetta. Koin kirjaan sisältyvän rakkaustarinan hiukan päälle liimatuksi, mutta toki se toi iloisempia sävyjä muuten kovin tummasävyiseen tarinaan.
Romaani olisi kaivannut kustannustoimittamista ja oikolukua hiukan enemmän. On vahinko, että kustantajilta tuntuu liikenevän tällaisiin perusasioihin aina vain vähemmän aikaa.
Auli Leskinen on kirjoittanut aiemmin romaanin Petojen aika, kirja sijoittuu Chileen.
Kolumbia tunnetaan Suomessa kirjallisuuden kentällä lähinnä kansalliskirjailijansa Gabriel García Márquesin tuotannon pohjalta. Leskinen mainitsee esipuheessaan, että García Márques oli ensimmäinen, joka uskalsi julkisesti puhua Aracatacan kylässä Ciénagassa Magdalenan maakunnassa vuonna 1928 tapahtuneesta verilöylystä, jossa maan armeija hyökkäsi lakkoilevia banaaniviljelmien työntekijöitä vastaan. Aracataca oli García Márquesin kotikylä, sieltä löytyy hänen museonsa nykyisin.
Muutamia yksittäisiä teoksia on käännetty García Márquesin teosten lisäksi viime vuosina. Blogissa olen aikaisemmin käsitellyt Sergio Augusto Sánchezin teosta Sade piiskaa asfalttia, jossa kuvataan pitkälti samaa lohdutonta todellisuutta kuin Leskisen kirjassakin. Melba Escobarin Kauneussalonki puolestaan kuvaa Bogotan yläluokan elämää, mutta turvattomuus ja mielivalta ovat siinäkin läsnä.
Suomalainen päätoimittaja Anni Valtonen on kirjassaan Elämäni Kolumbia kuvannut Kolumbiaa suomalaisnaisen silmin kahdenkymmenen vuoden omakohtaisella kokemuksella.
Leskinen saa seudun elämään kuvauksessaan, joka havaitsee sekä maan kauneuden että kauheuden.
"Sade tiesi elämää, maa virkistyi. Sateiden tullessa kaupungin ylle levisi rumpujen ääni. Rummutus alkoi ensin hiljaa, mutta kädet löysivät tutun rytmin ja pian ne jo hakkasivat varmasti. Toden totta, sade oli saapunut Cumuntan laaksoon ja rummut löivät jälleen syvän metsän siimeksessä. Sade humisi, ropisi, ryöppysi katoilta tanssivina puroina ja levitti utua kaupungin ylle. Viljavainiot virkistyivät laakson rinteillä. Oli myöhäinen iltapäivä. Ihmiset lopettelivat päivän töitään ja palailivat työpaikoiltaan kotiin. Silloin rumpujen ääni voimistui. Työpajoissa ahkerat kädet laskivat vasaransa ja öljytyt pannunsa, sementtimyllyt seisahtuivat. Puotien ja apteekkien metalliset kaihtimet rämisivät, kun ne laskettiin alas ovien ja ikkunoiden suojaksi. Virastojen ovet naksahtivat kiinni. Avaimet kilahtivat, ovet lukittiin. Katulamput syttyivät. Andien siluetti piirtyi mustana kaarena taivasta vasten. Vuorten jokaisella kukkulalla oli oma tunnistettava muotonsa. Kun tultiin yön porteille, rumpujen ääni vyöryi yli kaupungin. Rummut hakkasivat pehmeästi yhdeltä kukkulalta, ja toiselta niihin vastattiin."
Muualla:
Maija Salmi: Juurettomuus yhdistää pakolaisia - Auli Leskisen uusi romaani pureutuu Kolumbian lähihistoriaan ja kertoo samalla monen muun konfliktin seurauksista. Maailman kuvalehti 26.2.2024
Lotta Jokinen: Kirja-arvio: Talo Andien juurella kuvaa kolumbialaista maailmaa rikkaalla kielellä, mutta lapsisotilaiden kohtalo jää aikuisten tarinoiden varjoon. The Ulkopolist 28.2.2024
Auli Leskinen: Talo Andien juurella. Kirjojen kuisketta -blogi 11.3.2024Auli
Leskinen: Talo Andien juurella. Kirja hyllyssä -blogi 19.2.2024
Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii kohtiin:
1. Kirjan nimessä on erisnimi
2. Kirjassa tehdään taikoja
7. Kirjassa rakastutaan
9. Kirjassa joku karkaa
29. Kirjassa valehdellaan
31. Kirjassa on vammainen henkilö
32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 milj. puhujaa
33. Kirjassa muutetaan maalle
35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa
37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita
38. Kirjan kannessa tai nimessä on kädet
40. Kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma
Kommentit
Lähetä kommentti