Claire Keegan: Nämä pienet asiat

Joulukertomus

Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kannen tekijä puuttuu kustantajan verkkotiedoista.

Claire Keegan: Nämä pienet asiat. Alkuteos Small things like these, 2021. Suomentanut Kristiina Rikman. 116 s. Tammi 2023. Tammen keltainen kirjasto.

Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen

Hiilikauppias lähestyy postikorttimaisen kaunista, lumista luostarinäkymää juuri joulun alla. Luostarin yhteydessä toimii koulukoti, jossa olevat tytöt saavat koulutuksen. Näin sanottiin. Toisaalta sanottiin myös, että koulukodissa olevilla tytöillä oli huono maine ja he joutuivat raatamaan yötä päivää. Sanottiin, että luostari oli ensikoti, johon sukulaiset lähettivät raskaaksi tulleet tytöt, ja syntyneet lapset annettiin maksua vastaan ulkomaille adoptoitaviksi, luostari tienasi näin rahaa. 

Luostarin yhteydessä olevalla pesulalla oli hyvä maine, kaikki sinne lähetetty pyykki palasi takaisin tahrattomana. Yhtä tahrattomalta luostari ei näytä hiilikauppias Bill Furlongin silmissä, kun hän toimittaa sinne hiiliä. Kenelläkään laihoista, säikyistä ja sairaan näköisistä tytöistä ei ole kenkiä jalassa, kun hän astuu kirkkoon etsimään nunnaa, jonka kanssa hoitaa tilausasioitaan. Tytöt luuttuavat lattiaa kontallaan, säikkyinä ja rääsyisinä. Bill Furlong huomaa myös, että kaikki ovet ulos ja puutarhaan on lukittu.

Irlannin 1980-luvun lama- ja työttömyysvuosiin sijoittuva kertomus on kuin kaikuja Dickensin Joulukertomuksesta, joka teoksessa mainitaankin. Isättömänä syntynyt Bill Furlong saa lapsena vanhan painoksen Brittein saarilla yleisesti joulun henkeä edustavasta kirjasta joululahjaksi hyväntekijältään, rouvalta joka on pitänyt Billistä huolta ja antanut hänen yksinhuoltajaäitinsä jäädä palvelukseen lapsen syntymästä huolimatta. Bill olisi toivonut joululahjaksi palapeliä, mutta sai vanhan kirjan ja kuumavesipullon.

Claire Keeganin joulukertomuksessa ei kerrota saiturista, kuten Dickensin tarinassa. Päin vastoin. Bill Furlong on elämäänsä tyytyväinen, antelias ja hyväsydäminen mies, vaikkei hän kovin paljoa omistakaan. Ja kun hänen mielessään syntyy epäilys, hänen on vaikea irrottautua siitä. Hetket juuri ennen joulua ovat kiireisiä, mutta hän katselee mietteissään viiden tyttärensä ja vaimonsa jouluvalmisteluja, pidentää omia työpäivään yöhön saakka, jotta kaikki asiakkaat saisivat jouluksi hiiltä ja halkoja. 

Omin lupinensa Billin ajatukset karkaavat toistuvasti omaan lapsuuteen. Siihen kirjaan, johon hän oli aluksi pettynyt, kun ei edes ymmärtänyt kaikkia siinä olevia sanoja. Rouva kehotti käyttämään talossa olevaa suurta sanakirjaa. Bill totteli ja sai kirjan luettua. Hänestä kehittyi myös virheetön kirjoittaja; taito jonka hän oli jo pystynyt siirtämään tyttärilleenkin. Kuumavesipullokin oli lämmittänyt häntä monet talvet.

Se, mihin Billin ajatukset lopulta johtavat hänet, poikkeaa siitä mitä kylässä on koskaan aiemmin tehty. Kaikki ovat luostarista puhuttaessa tottuneet kääntämään katseensa syrjään ja huolehtimaan vain omista asioistaan. Kukapa kaipaisi elämäänsä lisää ikävyyksiä, kun entisissäkin on tarpeeksi. Ei ainakaan Billin vaimo.

Keegan kirjoittaa kirkasta ja hiottua tekstiä, vailla mitään turhaa ja kaiken oleellisen esiin saaden. Kirjan tunnelmat ovat aistittavia ja kirja onkin kuin matka jouluiseen, irlantilaiseen pikkukaupunkiin.

Bill Furlongin hahmo on ehkä ihannoitu, todellinen joulun hengen henkilöitymä, mutta samalla se havainnollistaa sitä, miten hyvyys ja vanhanaikainen lähimmäisenrakkaus ovat jokaisen ulottuvilla olevia ominaisuuksia. Kuten myös saituus, oman edun tavoittelu ja välinpitämättömyyskin.

Emme saa tietää, mihin Billin hyvästä sydämestään tekemä teko, yhden luostarissa työskentelevän, vauvansa menettäneen 15-vuotiaan tytön pelastaminen, tulee hänen elämässään johtamaan. Saamme kuitenkin nauttia yhdessä hänen kanssaan tunteesta, että hän on tehnyt juuri niin kuin hänen pitikin.

Irlannin valtion ja katolisen kirkon ylläpitämiä vuonna 1922 perustettuja Magdalena-pesuloita oli maassa useita. Ne suljettiin vasta 1996 ja niissä ennätti työskennellä epäinhimillisissä orjamaisissa oloissa varovaisenkin arvion mukaan yli 10 000 tyttöä ja naista, joista joka kymmenes kuoli laitoksessa. Virallista anteeksipyyntöä uhreille jouduttiin odottamaan vuoteen 2013. Oloissa, joissa raskaaksi saatettujen, usein alaikäisten, raiskattujen tai insestin uhreiksi joutuneiden tai prostituutioon ajettujen tyttöjen kohtelu ja heidän synnytystensä hoito tapahtui synneistä rankaisemisen hengessä, kuoli viimeaikaisten tutkimusten mukaan 796 vauvaa. Vastoin äitinsä tahtoa adoptoitaviksi annettujen lasten määrää ei ilmeisesti ole pystytty selvittämään.

Nämä pienet asiat oli Booker-palkintoehdokkaana vuonna 2022. 

En ole jouluihminen, mutta jos joskus kaipaan joulumielen herättävää luettavaa, tartun uudelleen tähän kirjaan. Minusta sitä voitaisiin lukea jouluevankeliumin rinnalla.

Muualla:

Risto Niemi-Pynttäri: Claire Keegan (suom. Kristiina Rikman): Nämä pienet asiat. Maailmankirjat. Käännöskirjallisuuden verkkolehti

Claire Keegan: Nämä pienet asiat. Lumiomena 15. marraskuuta 2023.

Claire Keegan: Nämä pienet asiat. Leena Lumi 16. marraskuuta 2023.

Claire Keegan: Nämä pienet asiat. Kirja hyllyssä 12.1.2024

Helmet-lukuhaasteessa 2024

kirja sopii kohtiin:

9. Kirjassa joku karkaa

11. Kirjan kannessa on yksi neljästä elementistä

13. Kirjan tapahtumapaikka on rajattu

25. Kirjassa vietetään juhlapyhää

47. - 48. Kaksi kirjaa, joilla on sama kääntäjä 

(parina esim. Claire Keegan: Kasvatti, suom. Kristiina Rikman)