Siirry pääsisältöön

Jon Fosse: Morgon och kväll (Aamu ja ilta)

Saari ajattomuudessa

Kuva: Ellen Karhulampi.
Kirjan kannen maalaus Lars Hertervik, 1865
.

Jon Fosse: Morgon och kväll. Uusnorjankielinen alkuteos Morgon og kveld, 2000. Ruotsinnos Urban Andersson. Kannen maalaus Lars Hertervik, 1865. Kansi Nina Ulmaja. 105 s. Albert Bonniers Förlag 2023.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

"-- där han står bredvid sängen där Marta ligger med lille Johannes vid bröstet och Marta svarar inte och Olai ser Marta öppna ögonen och se på honom och han förstår inte hennes blick, den ser som något ställe långt borta och den vet visst liksom något han inte själv vet, och han har aldrig riktigt försått sig på kvinnofolk, något vet de, något han aldrig förstår, något de inte säger och säkert inte heller kan säga för att de inte sägas kan--"

Uusimman Nobel-kirjailijan Jon Fossen tuotannon suomennoksia odotellessani luin hänen pienoisromaaninsa Morgon og kveld eli Morgon och kväll ruotsiksi käännettynä. Fosse kirjoittaa uusnorjaksi eli nykynorjaksi, joka on toinen Norjan virallisista kirjakielistä. 

Romaanin alkuosa kuvaa Johannes-nimisen saaristolaiskalastajan elämän ensihetkiä ja loppu hänen kuolemaansa vanhana miehenä. Alussa näkökulma on jännittyneellä ja hermostuneella isällä, joka koettaa pysytellä pois tieltä vaimonsa synnyttäessä mökin kamarissa vanhan lapsenpäästäjän avustuksella. Välillä näkökulma siirtyy äidin turvallisesta kehosta ulos puristautuvan lapsen jäsentymättömiin aistimuksiin. Kirjan loppuosassa kuvataan leskenä mökissään elelevän Johanneksen erikoista päivää, jolloin kaikessa on jotakin lähes pelottavan kummallista.

On vaikeaa mennä arvioimaan Urban Anderssonin ruotsinnosta, kun ruotsi ei ole äidinkieleni, mutta uskallan kuitenkin sanoa, että kirjan kieli on monin tavoin ainutlaatuista. Tavalla, joka viestii sekä alkuperäistekstin poikkeuksellisesta laadusta että käännöksen onnistumisesta. 

Jos sanoo, että Fossen kieli on kaunista, se on aliarvioivaa, sillä hänen lauseensa ja sanansa ovat niin paljon enemmän. Hänen yksinkertaisen, arkisen tekstinsä lukeminen on kuin silittäisi ajan, sään ja ihmiskosketusten kuluttaman puun tai kiven pintaa. Kaikki turha on poissa. Jäljellä on perusta, inhimillisyys ja sen ulottuvuudet ajassa.

En ole pitkään aikaan lukenut tekstiä, jonka muoto koskettaisi minua sillä tavoin kuin Fossen teksti. Lähimpänä vertauskohtana tulee mieleen Antti Hyryn legendaarisen yksinkertainen ja täydellinen lause.

Lauseistaan tiesinkin jo etukäteen Fossen olevan kuuluisa hieman toisella tapaa kuin Hyry. Fosse harrastaa massiivisen pitkiä virkkeitä. Silti hänen tekstinsä rytmittyy taitavasti sekä tyhjän tilan, rivinvaihtojen että suurten kirjainten ja tekstin sisäisen, ajatusten ja puheen luonteenomaisen rytmin kautta. Minun havaintoni mukaan kirjassa on kolme pistettä. Kaikkea sitä, mitä niiden olemassaolo ja sijoittuminen painottavat, on mielenkiintoista pohdiskella.

"-- men att Gud bestämmer allt och att det finns en Guds mening med allt som sker, nej det tror inte han på, så sant som han är Olai och är fiskare och är gift med Marta och är son till Johannes och nu, i denna stund, ska bli far till en liten krabat som ska heta Johannes, efter sin farfar. Ja det finns en Gud, tänker Olai. Men han är långt borta och helt nära."

Koin kirjan hyvin filosofiseksi ja samalla näynomaiseksi kuvaukseksi elämän ja olemattomuuden rajoilta. Niillä ollaan sekä syntymän että kuoleman hetkinä, ja noissa hetkissä, jotka Fosse niin hienosti tavoittaa, saa ilmaisunsa koko ihmisyys. Teksti saartaa sitä, minkä kuvaaminen on mahdotonta - paikatonta ja ajatonta olemassaoloa, jossa ei ole määreitä eikä käsitteitä, ja samalla viipyilee siinä mikä on käsin kosketeltavaa, rakasta ja ymmärrettävää. Sillä tavoin, ihmetellen, Johannes hyvästelee elämänsä ja rakkaansa.

Onneksi Johanneksella on paras ystävänsä Peter seuranaan tuona kummallisena päivänä. Merkillistä on vain sekin, että Peter on kuollut jo monta vuotta sitten. Silti hän kutsuu Johanneksen ravustamaan kanssaan.

Johanneksen ajatuksissa ja kokemuksissa mennyt ja nykyhetki vaihtelevat paikkaa, hän kokee uudelleen elämänsä tärkeitä tapahtumia ja keskustelee kaivatun vaimonsa kanssa arkisesti keittiössä. Tapaaminen nuorimman tyttären Signen kanssa pihamaalla sujuu oudosti, sillä isäänsä katsomaan menossa oleva Signe ei näytä huomaavan ulkona seisovaa isäänsä lainkaan. Johanneksen ajatukset vaihtuvat Signen ajatuksiksi Signen mennessä sisään mökkiin ja löytäessä sieltä isänsä kuolleena. 

Kirjan tapahtumia ei ole sijoitettu kovin selvästi mihinkään aikaan, tekstissä ja tapahtumissa korostuu tietty ajattomuus, tai ehkä paremminkin se, mikä elämässä on jatkuvaa. Kalastus elämänmuotona on sinällään ajatonta, ihmiskunnan alkuajoista saakka jatkunutta, mutta siinä missä Johanneksen isä Olai soutaa, Johannes käynnistää moottorin.

Kun päivä kallistuu iltaan Johannes ymmärtää, mikä päivästä on tehnyt niin oudon tuntuisen.

"-- och han ser sig omkring och allt han ser är liksom gyllene, nej så har han väl aldrig förr sett det, tänker Johannes, och det här är underligt, alla hans verktyg ligger kvar på sina platser, gamla och välanvända är nästan alla, och så ska allt liksom vara på sin egen plats i sitt gyllene sken, nej du store tid, tänker Johannes och han står där rätt upp och ner och ser och tänker han att allt liksom är det det är, samtidigt som allt är annorlunda, alla tingen är vanliga ting, men de har liksom blivit värdiga och gyllene, och tunga, som om de vägde så mycket mer än sig själva och samtidigt är det som om de inte hade någon vikt, tänker Johannes och tycker han om det här?"


Muualla:

Morgon och kväll. Utslappspunkten 9.2.2024
Morgon och kväll av Jon Fosse. Bokblomma 19.1.2024
'Morning and Evening' by Jon Fosse. Tony's Reading List 6.12.2021


Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii kohtiin:
5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi
7. rakastutaan
11. kannessa on yksi neljästä elementistä (kaksikin)
13. tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu
30. ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja (kaksi numeroitua osaa kylläkin)
32. kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 milj. puhujaa
35. vietetään aikaa luonnossa
37. herättää voimakkaita tunteita
41. syntyy lapsi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...