Siirry pääsisältöön

Jon Fosse: Morgon och kväll

Saari ajattomuudessa

Kuva: Ellen Karhulampi.
Kirjan kannen maalaus Lars Hertervik, 1865
.

Jon Fosse: Morgon och kväll. Uusnorjankielinen alkuteos Morgon og kveld, 2000. Ruotsinnos Urban Andersson. Kannen maalaus Lars Hertervik, 1865. Kansi Nina Ulmaja. 105 s. Albert Bonniers Förlag 2023.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

"-- där han står bredvid sängen där Marta ligger med lille Johannes vid bröstet och Marta svarar inte och Olai ser Marta öppna ögonen och se på honom och han förstår inte hennes blick, den ser som något ställe långt borta och den vet visst liksom något han inte själv vet, och han har aldrig riktigt försått sig på kvinnofolk, något vet de, något han aldrig förstår, något de inte säger och säkert inte heller kan säga för att de inte sägas kan--"

Uusimman Nobel-kirjailijan Jon Fossen tuotannon suomennoksia odotellessani luin hänen pienoisromaaninsa Morgon og kveld eli Morgon och kväll ruotsiksi käännettynä. Fosse kirjoittaa uusnorjaksi tai nykynorjaksi, joka on toinen Norjan virallisista kirjakielistä. 

Romaanin alkuosa kuvaa Johannes-nimisen saaristolaiskalastajan elämän ensihetkiä ja loppu hänen kuolemaansa vanhana miehenä. Alussa näkökulma on jännittyneellä ja hermostuneella isällä, joka koettaa pysytellä pois tieltä vaimonsa synnyttäessä mökin kamarissa vanhan lapsenpäästäjän avustuksella. Välillä näkökulma siirtyy äidin turvallisesta kehosta ulos puristautuvan lapsen jäsentymättömiin aistimuksiin. Kirjan loppuosassa kuvataan leskenä mökissään elelevän Johanneksen erikoista päivää, jolloin kaikessa on jotakin lähes pelottavan kummallista.

On vaikeaa mennä arvioimaan Urban Anderssonin ruotsinnosta, kun ruotsi ei ole äidinkieleni, mutta uskallan kuitenkin sanoa, että kirjan kieli on monin tavoin ainutlaatuista. Tavalla, joka viestii sekä alkuperäistekstin poikkeuksellisesta laadusta että käännöksen onnistumisesta. 

Jos sanoo, että Fossen kieli on kaunista, se on aliarvioivaa, sillä hänen lauseensa ja sanansa ovat niin paljon enemmän. Hänen yksinkertaisen, arkisen tekstinsä lukeminen on kuin silittäisi ajan, sään ja ihmiskosketusten kuluttaman puun tai kiven pintaa. Kaikki turha on poissa. Jäljellä on perusta, inhimillisyys ja sen ulottuvuudet ajassa.

En ole pitkään aikaan lukenut tekstiä, jonka muoto koskettaisi minua sillä tavoin kuin Fossen teksti. Lähimpänä vertauskohtana tulee mieleen Antti Hyryn legendaarisen yksinkertainen ja täydellinen lause.

Lauseistaan tiesinkin jo etukäteen Fossen olevan kuuluisa hieman toisella tapaa kuin Hyry. Fosse harrastaa massiivisen pitkiä virkkeitä. Silti hänen tekstinsä rytmittyy taitavasti sekä tyhjän tilan, rivinvaihtojen että suurten kirjainten ja tekstin sisäisen, ajatusten ja puheen luonteenomaisen rytmin kautta. Minun havaintoni mukaan kirjassa on kolme pistettä. Kaikkea sitä, mitä niiden olemassaolo ja sijoittuminen painottavat, on mielenkiintoista pohdiskella.

"-- men att Gud bestämmer allt och att det finns en Guds mening med allt som sker, nej det tror inte han på, så sant som han är Olai och är fiskare och är gift med Marta och är son till Johannes och nu, i denna stund, ska bli far till en liten krabat som ska heta Johannes, efter sin farfar. Ja det finns en Gud, tänker Olai. Men han är långt borta och helt nära."

Koin kirjan hyvin filosofiseksi ja samalla näynomaiseksi kuvaukseksi elämän ja olemattomuuden rajoilta. Niillä ollaan sekä syntymän että kuoleman hetkinä, ja noissa hetkissä, jotka Fosse niin hienosti tavoittaa, saa ilmaisunsa koko ihmisyys. Teksti saartaa sitä, minkä kuvaaminen on mahdotonta - paikatonta ja ajatonta olemassaoloa, jossa ei ole määreitä eikä käsitteitä, ja samalla viipyilee siinä mikä on käsin kosketeltavaa, rakasta ja ymmärrettävää. Sillä tavoin, ihmetellen, Johannes hyvästelee elämänsä ja rakkaansa.

Onneksi Johanneksella on paras ystävänsä Peter seuranaan tuona kummallisena päivänä. Merkillistä on vain sekin, että Peter on kuollut jo monta vuotta sitten. Silti hän kutsuu Johanneksen ravustamaan kanssaan.

Johanneksen ajatuksissa ja kokemuksissa mennyt ja nykyhetki vaihtelevat paikkaa, hän kokee uudelleen elämänsä tärkeitä tapahtumia ja keskustelee kaivatun vaimonsa kanssa arkisesti keittiössä. Tapaaminen nuorimman tyttären Signen kanssa pihamaalla sujuu oudosti, sillä isäänsä katsomaan menossa oleva Signe ei näytä huomaavan ulkona seisovaa isäänsä lainkaan. Johanneksen ajatukset vaihtuvat Signen ajatuksiksi Signen mennessä sisään mökkiin ja löytäessä sieltä isänsä kuolleena. 

Kirjan tapahtumia ei ole sijoitettu kovin selvästi mihinkään aikaan, tekstissä ja tapahtumissa korostuu tietty ajattomuus, tai ehkä paremminkin se, mikä elämässä on jatkuvaa. Kalastus elämänmuotona on sinällään ajatonta, ihmiskunnan alkuajoista saakka jatkunutta, mutta siinä missä Johanneksen isä Olai soutaa, Johannes käynnistää moottorin.

Kun päivä kallistuu iltaan Johannes ymmärtää, mikä päivästä on tehnyt niin oudon tuntuisen.

"-- och han ser sig omkring och allt han ser är liksom gyllene, nej så har han väl aldrig förr sett det, tänker Johannes, och det här är underligt, alla hans verktyg ligger kvar på sina platser, gamla och välanvända är nästan alla, och så ska allt liksom vara på sin egen plats i sitt gyllene sken, nej du store tid, tänker Johannes och han står där rätt upp och ner och ser och tänker han att allt liksom är det det är, samtidigt som allt är annorlunda, alla tingen är vanliga ting, men de har liksom blivit värdiga och gyllene, och tunga, som om de vägde så mycket mer än sig själva och samtidigt är det som om de inte hade någon vikt, tänker Johannes och tycker han om det här?"


Muualla:

Morgon och kväll. Utslappspunkten 9.2.2024
Morgon och kväll av Jon Fosse. Bokblomma 19.1.2024
'Morning and Evening' by Jon Fosse. Tony's Reading List 6.12.2021


Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii kohtiin:
5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi
7. rakastutaan
11. kannessa on yksi neljästä elementistä (kaksikin)
13. tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu
30. ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja (kaksi numeroitua osaa kylläkin)
32. kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 milj. puhujaa
35. vietetään aikaa luonnossa
37. herättää voimakkaita tunteita
41. syntyy lapsi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi