Siirry pääsisältöön

Veera Sylvius: Katoaminen

Sisältä syödyksi tuleminen


Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Kalervo Sammalvehrä


Veera Sylvius: Katoaminen. Kansi: Kalervo Sammalvehrä. 181 s. Enostone 2024.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.


"Rakkautta ei ole riittävästi. Itseä kohtaan sitä ei ole nimeksikään, isä, ei nimeksikään."

Turkulainen Veera Sylvius on aikaisemmin kirjoittanut luontoteemaisen runokokoelman On todellakin kuljettava kuusikon läpi (2023). Hänen juuri ilmestynyt toisinkoisensa on romaani, jossa on paljon runollisia piirteitä ja kieltä.

Teos koostuu päiväkirjamaisista, lyhyistä merkinnöistä, jotka on ladottu kauniin avarasti hieman runokokoelman tyyliin. Teosta voisi jopa kutsua säeromaaniksi, vaikka kustantaja ei tätä termiä käytä.

Teos kuvaa nuoren naisen kasvua lapsuudesta, jossa isän masennus ja uskonnollisuus täyttävät koko perheen ilmatilan niin, että molemmat tyttäret sairastuvat anoreksiaan. 

Taiteellisesti lahjakas päähenkilö on nuorempaa sisartaan Suvia onnekkaampi siitäkin huolimatta, että taiteellisen tuotannon huippukaudet menevät päällekkäin anoreksian pahenemisjaksojen kanssa ja niitä seuraa syvä masennus. Hän pystyy kuitenkin ilmaisemaan itseään, estämään sillä tavoin itsensä - ja osittain sisarensakin - katoamisen. Kuitenkin hän kokee vain taistelevansa väistämätöntä vastaan yrityksissään tervehtyä.

Kirja on riipaiseva kuvaus anoreksiasta ja sen taustalla olevasta minuuden mitätöinnistä, kelpaamattomuudesta ja häpeästä, jotka seuraavat ihmistä tekipä hän mitä tahansa ja menestyipä kuinka hyvin tahansa. Se on myös kuvaus paljon kestävästä rakkaudesta ja äitiyden ilosta, joita päähenkilön sairaus varjostaa ihan kuin hänen isänsä sairaus varjosti hänen omaa lapsuuttaan.

Sylvius tavoittaa anoreksian ja bulimian ihmistä sisältäpäin kalvavan luonteen tavalla, joka tuottaa oivalluksia, vaikka tuntisikin entuudestaan sairauden dynamiikan. Sairauden eristäytymiseen johtava luonne tulee hyvin esiin sekä päähenkilön oman elämän kautta että hänen suhteessaan sisareensa, jonka omaan itseensä käpertyminen johtaa tavoittamattomiin.

"Juuri se, mitä karttelemme, on asettunut minuun ja elää minussa kuin parasitoidi, tekee elämästäni helvettiä ja Suvista lopun.

Se on tunnesolmuista rakentunut hirviö

                        olen zombie, jonka silmien aukoista se katselee ulos

                                sydämen paikalla on hirviön nyrkki"

Valokuvaavan päähenkilön taideopintojen ja kuvaussessioiden innoitus tuo toivoa elämään. Niiden kääntöpuolina ovat toistuvat sairaalajaksot, joissa käydään hyvin syvällä.

"Kuvat synnyttävät minussa lapsellisen riemun. Kuin avaisin oven taikamaailmaan. Lohdutan itseäni keksimilläni taioilla.

Ihastun aina uusimpaan kuvaani, ripustaudun siihen kuin elämänlankaan. Sen avulla jaksan seuraavaan päivään ja viikkoon. Mutta jossain vaiheessa tämä suhde päättyy ja tarvitsen uuden kuvan."

Taiteilijaksi kasvamisen tarina versoo suurelta osin päähenkilön luontosuhteesta, jolla on kirjassa suuri merkitys. Lapsuuden pieni metsikkö, johon liittyy onnellinen muisto isän kanssa vietetyistä hetkistä, jolloin isä ei kertaakaan maininnut sanaa synti.

Kirja on kaunis sekä ladonnaltaan että Kalervo Sammalvehrän kannen ja kansisivujen maalauksen vuoksi.


Muualla:

Venla Pystynen: Anoreksiasta selvinnyt Veera Sylvius: "Olin niin pätevä ja niin rikki." Kodin kuvalehti 8.2.2024 - Henkilöhaastattelu

Juuri ilmestyneestä kirjasta ei löytynyt vielä arvioita.


Helmet-lukuhaasteessa 2024

kirja sopii kohtiin:

2. Kirjassa tehdään taikoja (symbolisesti)

5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi

7. Kirjassa rakastutaan

11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä

20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo (Enostone)

24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin (osittain Helsinkiin)

25. Kirjassa vietetään juhlapyhää

32. Kirja on alun perin kirjoitettu kielellä, jolla on korkeintaan 10 milj. puhujaa

35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa

37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita

41. Kirjassa syntyy lapsi

49. Kirja on julkaistu vuonna 2024





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie