Siirry pääsisältöön

Veera Sylvius: Katoaminen

Sisältä syödyksi tuleminen


Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Kalervo Sammalvehrä


Veera Sylvius: Katoaminen. Kansi: Kalervo Sammalvehrä. 181 s. Enostone 2024.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.


"Rakkautta ei ole riittävästi. Itseä kohtaan sitä ei ole nimeksikään, isä, ei nimeksikään."

Turkulainen Veera Sylvius on aikaisemmin kirjoittanut luontoteemaisen runokokoelman On todellakin kuljettava kuusikon läpi (2023). Hänen juuri ilmestynyt toisinkoisensa on romaani, jossa on paljon runollisia piirteitä ja kieltä.

Teos koostuu päiväkirjamaisista, lyhyistä merkinnöistä, jotka on ladottu kauniin avarasti hieman runokokoelman tyyliin. Teosta voisi jopa kutsua säeromaaniksi, vaikka kustantaja ei tätä termiä käytä.

Teos kuvaa nuoren naisen kasvua lapsuudesta, jossa isän masennus ja uskonnollisuus täyttävät koko perheen ilmatilan niin, että molemmat tyttäret sairastuvat anoreksiaan. 

Taiteellisesti lahjakas päähenkilö on nuorempaa sisartaan Suvia onnekkaampi siitäkin huolimatta, että taiteellisen tuotannon huippukaudet menevät päällekkäin anoreksian pahenemisjaksojen kanssa ja niitä seuraa syvä masennus. Hän pystyy kuitenkin ilmaisemaan itseään, estämään sillä tavoin itsensä - ja osittain sisarensakin - katoamisen. Kuitenkin hän kokee vain taistelevansa väistämätöntä vastaan yrityksissään tervehtyä.

Kirja on riipaiseva kuvaus anoreksiasta ja sen taustalla olevasta minuuden mitätöinnistä, kelpaamattomuudesta ja häpeästä, jotka seuraavat ihmistä tekipä hän mitä tahansa ja menestyipä kuinka hyvin tahansa. Se on myös kuvaus paljon kestävästä rakkaudesta ja äitiyden ilosta, joita päähenkilön sairaus varjostaa ihan kuin hänen isänsä sairaus varjosti hänen omaa lapsuuttaan.

Sylvius tavoittaa anoreksian ja bulimian ihmistä sisältäpäin kalvavan luonteen tavalla, joka tuottaa oivalluksia, vaikka tuntisikin entuudestaan sairauden dynamiikan. Sairauden eristäytymiseen johtava luonne tulee hyvin esiin sekä päähenkilön oman elämän kautta että hänen suhteessaan sisareensa, jonka omaan itseensä käpertyminen johtaa tavoittamattomiin.

"Juuri se, mitä karttelemme, on asettunut minuun ja elää minussa kuin parasitoidi, tekee elämästäni helvettiä ja Suvista lopun.

Se on tunnesolmuista rakentunut hirviö

                        olen zombie, jonka silmien aukoista se katselee ulos

                                sydämen paikalla on hirviön nyrkki"

Valokuvaavan päähenkilön taideopintojen ja kuvaussessioiden innoitus tuo toivoa elämään. Niiden kääntöpuolina ovat toistuvat sairaalajaksot, joissa käydään hyvin syvällä.

"Kuvat synnyttävät minussa lapsellisen riemun. Kuin avaisin oven taikamaailmaan. Lohdutan itseäni keksimilläni taioilla.

Ihastun aina uusimpaan kuvaani, ripustaudun siihen kuin elämänlankaan. Sen avulla jaksan seuraavaan päivään ja viikkoon. Mutta jossain vaiheessa tämä suhde päättyy ja tarvitsen uuden kuvan."

Taiteilijaksi kasvamisen tarina versoo suurelta osin päähenkilön luontosuhteesta, jolla on kirjassa suuri merkitys. Lapsuuden pieni metsikkö, johon liittyy onnellinen muisto isän kanssa vietetyistä hetkistä, jolloin isä ei kertaakaan maininnut sanaa synti.

Kirja on kaunis sekä ladonnaltaan että Kalervo Sammalvehrän kannen ja kansisivujen maalauksen vuoksi.


Muualla:

Venla Pystynen: Anoreksiasta selvinnyt Veera Sylvius: "Olin niin pätevä ja niin rikki." Kodin kuvalehti 8.2.2024 - Henkilöhaastattelu

Juuri ilmestyneestä kirjasta ei löytynyt vielä arvioita.


Helmet-lukuhaasteessa 2024

kirja sopii kohtiin:

2. Kirjassa tehdään taikoja (symbolisesti)

5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi

7. Kirjassa rakastutaan

11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä

20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo (Enostone)

24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin (osittain Helsinkiin)

25. Kirjassa vietetään juhlapyhää

32. Kirja on alun perin kirjoitettu kielellä, jolla on korkeintaan 10 milj. puhujaa

35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa

37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita

41. Kirjassa syntyy lapsi

49. Kirja on julkaistu vuonna 2024





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...

Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura

Kaiken mitta Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura. Kansi Jussi Karjalainen. 441 s. Teos 2025. Kustantajan ennakkokappale, kiitos. Kirjan kansi Jussi Karjalainen. Valokuva Ellen Karhulampi "Ihmiset eivät kestä ajatusta kuolemastaan, Lii sanoi samalla kun pyöritteli lusikkaa kupissaan, oli kyse sitten oman minuuden tai koko lajin katoamisesta. He eivät uskalla vain lakata olemasta vaan haluavat jatkua missä tahansa. Biologisissa jälkeläisissä. Tieteessä tai taiteessa. Geeneissä tai vesileimassa. Kollektiivisessa tai virtuaalisessa alitajunnassa. Ihmiskunnan yhteisessä muistissa. Ihminen ei hyväksy sitä, hän jatkoi, että inhimillinen äly olisi vain välivaihe, niin kuin se väistämättä on, tai että elämä jatkuisi hallitsemattomalla tavalla, suuntaan jonka voisi nimetä dystopiaksi tai utopiaksi vain, jos sitä tarkastelee nykyihmisen mittapuulla." Marisha Rasi-Koskisen romaanissa Kesuura ollaan kiperässä tilanteessa ja kiperässä paikassakin tulevaisuudessa. Ihminen ja ihmisenkaltainen r...