Siirry pääsisältöön

Anni Saastamoinen: ja mutta että sitten

Ehkä sittenkin


Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kannen tekijän tiedot puuttuvat kirjasta.



Anni Saastamoinen: ja mutta että sitten. 218 s. Gummerus 2022. (Ilmestymisvuosi puuttuu kirjasta, samoin kannen tekijän tiedot.)

Kirjaston kirja (ja ilmestymistiedot), kiitos kirjastolaitos.

"En osaa erottaa kokemiani tunnetiloja toisistaan. Ne matavat pitkin minua ja syvälle minuun kuin rikkaruohot, saviseen maaperään luikerrellut juolavehnä, joka katalasti lisääntyy katkenneista juurten paloista. Aina kun luulee käsitelleensä asian loppuun, sitä löytyykin lisää. Lisää pienestä unohtuneesta nysästä kasvanutta tunnetta, jonka tunnistamiseen tunnehortonomiset taitoni eivät riitä."


Anni Saastamoisen Sirkka hurmasi omaperäisellä päähenkilöllään ja huumorillaan. Saastamoisen toisessa romaanissa ja mutta että sitten on myös huumoria, mutta jokin ei tavoita minua lukijana ihan samalla tavoin kuin edellisessä kirjassa.

Huumori nousee vakavista elämäntilanteista ja menetyksistä, joita kummallakin päähenkilöllä, Lailalla ja Luigilla, on takanaan. Luigi on vastikään eronnut kahdentoista vuoden avioliitosta, Lailan paras ystävä on kuollut eikä Laila ole päässyt asiasta ja sen synnyttämästä yksinäisyyden tunteesta yli jo kuluneessa parissa vuodessa.

Molemmat ovat päälle kolmikymppisiä, viettävät mielestään säälittävää elämää ja kaipaavat jotakin tietämättä ihan tarkalleen, mitä. Laila kapinoi mielessään ihmisen tyypillistä elämänkulkua avioliittoineen ja lapsineen, Luigi taas on mennyt naimisiin niin nuorena, ettei ole edes ajatellut vaihtoehtoja tai kokenut sukupuolten välisiä tutustumisleikkejä. 

"Pyyhin esineitä mikrokuituliinalla, jonka olin juuri käynyt ostamassa. Sen ostamisesta tuli selviytyjätunne, että minä tiedän, mitä olen tekemässä. Minä olen aikuinen mies ja niin tasapainoinen, että minulla on tällainen mikrokuituliina."

Kirja etenee päähenkilöiden näkökulmia vaihdellen. Niissä piirtyvät henkilökuvat herättävät sympatiaa sisälleen padottuine tunnesolmuineen ja kaikkea toimintaa vaimentavine masennuksineen. Kumpikin henkilö kuvataan sisäisen monologin kautta, mutta eroa henkilöiden sisäisessä puheessa ei tyylillisesti juuri ole, enempikin vaikuttaa kuin sama kertoja puhuisi heidän kauttaan. 

Päähenkilöt tietenkin tapaavat kirjan loppupuolella, ja jo sen odottaminen, miten heidän tyyppisensä ihmiset tulevat tapaamaan ja tutustumaan, muodostaa kirjan jännitteestä ison osan. Tietenkään kaikki ei käy kuin elokuvissa, mutta, tai siksi, heidän kohtaamisensa kuvauksessa on erityistä lämpöä. Kumpikin uskaltautuu varovasti kurottamaan omasta yksinäisyydestään ulkopuoliseen maailmaan, kohti toista ihmistä, vaikkakin kompastellen.

Rakkaustarina kirja on, ainakin melkein. Hiukan kolhiintunut, hyvin epävarma ja vähän surkuhupainen, mutta toden makuinen. Kirjan tyylissä on sellaista kepeäntummaa elämänkulkua, että sen lukeminen muodostuu piristäväksi lepohetkeksi ja antaa uskoa inhimilliseen toipumiskykyyn. 

Ja mutta että sitten on Saastamoisen toinen romaani. Häneltä on julkaistu myös omakohtainen masennuskuvaus Depressiopäiväkirjat, 2017.



Muualla:




Anni Saastamoinen: Ja mutta että sitten. Kirjarikas elämäni 20.4.2022


Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii kohtiin:

7. Kirjassa rakastutaan
13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu (sama kaupunki, Helsinki)
24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin
27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta
32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 milj. puhujaa
38. Kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet
41. Kirjassa syntyy lapsi
46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...

Elli Salo: Keräilijät

Jatkoa Tuntemattomalle, tavallaan Elli Salo: Keräilijät. 260 s / 4h 53min. Kannen kuva Pipsu Isola, kannen suunnittelu Piia Aho. Otava 2025. Äänikirjan lukija Karoliina Niskanen, suoratoistopalvelu " 'Periaatteessa tämä kuitenkin on ostettu siitä huutokaupasta, jossa näitä turvapaikanhakijoiden autoja myytiin. Bändit soittivat ja turistit ostivat minulta viisisataa makkaraa. Ne ajattelivat kunnassa, että tehdään niistä automarkkinoista vuotuinen tapahtuma, mutta nopeasti se tyssähti. Kalevi kertoi, että 1900-luvulla täällä myytiin pääkalloja turisteille matkamuistoiksi. Kaikki olivat niin tottuneita siihen, että ruumiita nousi esiin milloin mistäkin. Ihmisillä on hyvä sopeutumiskyky, kaikki turtuvat.' " Arkeologi Heini saapuu Läätteen kylälle tutkimaan sodan jälkeen alueelle jääneitä venäläisten sotilaiden merkitsemättömiä joukkohautoja. Hän on jo lukenut SKS:n arkiston muistitiedon keruuseen saapuneita tähän alueeseen liittyviä vastauksia. Majoituspaikakseen hän on v...