Anni Saastamoinen: ja mutta että sitten

Ehkä sittenkin

Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kannen tekijän tiedot puuttuvat kirjasta.

Anni Saastamoinen: ja mutta että sitten. 218 s. Gummerus 2022. (Ilmestymisvuosi puuttuu kirjasta, samoin kannen tekijän tiedot.)

Kirjaston kirja (ja ilmestymistiedot), kiitos kirjastolaitos.

"En osaa erottaa kokemiani tunnetiloja toisistaan. Ne matavat pitkin minua ja syvälle minuun kuin rikkaruohot, saviseen maaperään luikerrellut juolavehnä, joka katalasti lisääntyy katkenneista juurten paloista. Aina kun luulee käsitelleensä asian loppuun, sitä löytyykin lisää. Lisää pienestä unohtuneesta nysästä kasvanutta tunnetta, jonka tunnistamiseen tunnehortonomiset taitoni eivät riitä."

Anni Saastamoisen Sirkka hurmasi omaperäisellä päähenkilöllään ja huumorillaan. Saastamoisen toisessa romaanissa ja mutta että sitten on myös huumoria, mutta jokin ei tavoita minua lukijana ihan samalla tavoin kuin edellisessä kirjassa.

Huumori nousee vakavista elämäntilanteista ja menetyksistä, joita kummallakin päähenkilöllä, Lailalla ja Luigilla, on takanaan. Luigi on vastikään eronnut kahdentoista vuoden avioliitosta, Lailan paras ystävä on kuollut eikä Laila ole päässyt asiasta ja sen synnyttämästä yksinäisyyden tunteesta yli jo kuluneessa parissa vuodessa.

Molemmat ovat päälle kolmikymppisiä, viettävät mielestään säälittävää elämää ja kaipaavat jotakin tietämättä ihan tarkalleen, mitä. Laila kapinoi mielessään ihmisen tyypillistä elämänkulkua avioliittoineen ja lapsineen, Luigi taas on mennyt naimisiin niin nuorena, ettei ole edes ajatellut vaihtoehtoja tai kokenut sukupuolten välisiä tutustumisleikkejä. 

"Pyyhin esineitä mikrokuituliinalla, jonka olin juuri käynyt ostamassa. Sen ostamisesta tuli selviytyjätunne, että minä tiedän, mitä olen tekemässä. Minä olen aikuinen mies ja niin tasapainoinen, että minulla on tällainen mikrokuituliina."

Kirja etenee päähenkilöiden näkökulmia vaihdellen. Niissä piirtyvät henkilökuvat herättävät sympatiaa sisälleen padottuine tunnesolmuineen ja kaikkea toimintaa vaimentavine masennuksineen. Kumpikin henkilö kuvataan sisäisen monologin kautta, mutta eroa henkilöiden sisäisessä puheessa ei tyylillisesti juuri ole, enempikin vaikuttaa kuin sama kertoja puhuisi heidän kauttaan. 

Päähenkilöt tietenkin tapaavat kirjan loppupuolella, ja jo sen odottaminen, miten heidän tyyppisensä ihmiset tulevat tapaamaan ja tutustumaan, muodostaa kirjan jännitteestä ison osan. Tietenkään kaikki ei käy kuin elokuvissa, mutta, tai siksi, heidän kohtaamisensa kuvauksessa on erityistä lämpöä. Kumpikin uskaltautuu varovasti kurottamaan omasta yksinäisyydestään ulkopuoliseen maailmaan, kohti toista ihmistä, vaikkakin kompastellen.

Rakkaustarina kirja on, ainakin melkein. Hiukan kolhiintunut, hyvin epävarma ja vähän surkuhupainen, mutta toden makuinen. Kirjan tyylissä on sellaista kepeäntummaa elämänkulkua, että sen lukeminen muodostuu piristäväksi lepohetkeksi ja antaa uskoa inhimilliseen toipumiskykyyn. 

Ja mutta että sitten on Saastamoisen toinen romaani. Häneltä on julkaistu myös omakohtainen masennuskuvaus Depressiopäiväkirjat, 2017.

Muualla:

Maaria Ylikangas: Rellestävä nainen ja kiltti mies kohtaavat synkänkepeässä romaanissa, jonka alkuasetelma lupaa paljon. HS 30.7.2022

Virpi Alanen: Anni Saastamoisen nuoret aikuiset ovat vähän eksyksissä ja epävarmoja. Suomen Kuvalehti 13.4.2022 - SK:n tilaajille

Mikko Saari: Lämminhenkisesti surutyöstä - arvosteltavana Anni Saastamoisen Ja mutta että sitten. Kulttuuritoimitus 13.6.2022

Anni Saastamoinen: Ja mutta että sitten. Kirjarikas elämäni 20.4.2022

Helmet-lukuhaasteessa 2024

kirja sopii kohtiin:

7. Kirjassa rakastutaan

13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu (sama kaupunki, Helsinki)

24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin

27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta

32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 milj. puhujaa

38. Kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet

41. Kirjassa syntyy lapsi

46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta