Siirry pääsisältöön

Pertti Sillanpää: Kyypakki

Myrkylliset kuviot



Kuva: Ellen Karhulampi


Pertti Sillanpää: Kyypakki. 268 s. Kansi: Taivo Org. Basam Books 2023.
Arvostelukappale kustantajalta, kiitokset!

"Kämpän kamiina oli niin hidas, että vesi lämpeni nuotiolla nopeammin. Se oli huomattu aamupuuroa keitettäessä. Vatkasin korennon nokassa keikkuvaan pakkirähjään pussikanakeiton ja heitin perään raviolin. Eväspussista löytyi lisäksi parmesaania. // En tinkinyt ruuasta edes metsässä. Punaviiniä en sentään tällä kertaa jaksanut kantaa mukana kuten nuorempana viikonloppuretkillä." 

Pertti Sillanpään esikoisromaani sijoittuu retkeilyn maailmaan. Kirjalle omistetussa blogissaan kirjailija käyttää termiä vaelluskirjoittaminen. Päähenkilö, lukion historianopettaja, harrastaa kirjoittamisen ja luonnon lisäksi maratoneja ja hiihtoa. Pohjoisen luonnossa retkeily on myös kirjan käänteentekevien tapahtumien ympäristönä.

Lapsuuden ystävykset kutsutaan 50-vuotispäiville vanhaan kotipitäjään pohjoisessa. Lapsuuden ystäväporukasta osa asuu vielä samalla paikkakunnalla, osaa saapuu muualta päin Suomea ja yhtä odotetaan Ruotsista. Kyseessä ovat miesten juhlat, joissa musisoidaan, syödään ja juodaan, saunotaan ja muistellaan menneitä. Humalatilan syvetessä yhä rujompia piirteitä nousee esiin niin kaveruksista kuin heidän keskinäisistä väleistäänkin. Keskusteluissa palataan porukan puuttuvaan jäseneen Korkkiin ja hänen kuolemaansa vaellusretkellä jo lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Kuolema pyrkii useammallakin tavalla vieraaksi juhlaan.

Päähenkilö, Pikku-Heikiksi kutsuttu Ari, juo muita vähemmän, ja palaa mietteissään ystävyyden ja oman elämänsä käännekohtiin. Mitä Korkin kuolemaan johtaneella vaelluksella oikeastaan tapahtui?

Kirjan juonessa on murhamysteerin piirteitä, vaikkei kirja siihen lajityyppiin kuulukaan. Kerrontaa tämä kuitenkin jämäköittää ja pitää lukijan valppaana. Kerronta kestää hyvin liikkumisen aikaisempien tapahtumien takaumien ja syntymäpäivien välillä. Loppupuoli kirjasta on hiukan hajanaisempi ja painopiste siinä siirtyy lähes kokonaan Ariin ja hänen elämäänsä ja ihmissuhteisiinsa. Maria, entinen tyttöystävä, on tuntenut myös miesporukan jäseniä, eivätkä muistot kaikilta osin ole mukavia. Kirjan loppupuolella näkökulma kääntyy hetkeksi myös Marialle.

Kirjan teemoissa nousevat esiin lapsuuden traumaattisten kokemusten vaikutus nuoriin ja heidän selviytymiskeinoihinsa. Erilaisten kiusaamisen ja väkivallan muotojen ja toisaalta alistumisen kertautuminen ovat antaneet miehille siinä kuin Mariallekin haastetta koko elämäkseen. Miten murtaa noita noidankehiä ja mitä siitä seuraa?

"Olin jo nuorena kiinnostuneempi tyttöystävästä kuin kaveriporukasta jossa oli käynnissä jatkuva nokkimiskisa ja nolaamiskilpailu. Jos ei pärjännyt, oli muita alempana. Jos suuttui, oli surkimus. Se oli tietenkin hauskanpitoa, huumoria, mutta vain vahvoille."

Sillanpää yhdistää mukavalla tavalla juonivetoista tarinaa ja pohdiskelevaa, psykologista ihmiskuvausta. Pohjoisen luonnon aistimukset ja kehotuntuma tulevat tekstistä liki ilman varsinaisia kuvailevia jaksoja, osana toimintaa.

Toksisen maskuliinisuuden umpikujien kuvauksena kirja tuo mieleeni Juha Itkosen romaanin Kaikki oli heidän. Sillanpää kuvaa ylisukupolvista taakkaa miesten elämässä eleettömämmin ja pienemmissä ympyröissä kuin Itkonen, joka kytkee tuhoisat valinnat koko planeetan tulevaisuuteen. Sillanpään mieskuvassa on kuitenkin optimismia. Kaikkea ei ole menetetty.

Taivo Orgin kansi kuvaa upeasti sekä kirjan fyysistä että tunneilmastoa.

"Heikin juhlien jälkeen olin aikonut kirjoittaa menneestä, joka onneksi on takana, kirjoittaa sen mikä vaatii tulla kirjoitetuksi. Nyt kaikki tuntuu kuitenkin olevan edessäni."


Muualla:



Arvosteluja tai blogikirjoituksia en vielä löytänyt vastailmestyneestä kirjasta.


Helmet-lukuhaasteessa 2023 
kirjan voi sijoittaa esim. seuraaviin kohtiin:
11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi
19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (esim. Seinäjoki, Oulu, Helsinki, Kuusamo, Kiilopää, mukana on myös kansallispuistoja)
24. Kirja kertoo urheilijasta
29. Kirjassa on minäkertoja
33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun
40. Kirjassa hylätään jotain
49. Kirja on julkaistu vuonna 2023

Kommentit

  1. Mukava kuulla, että tuntui osuvalta Pertti! Kiitos sinulle intensiivisestä lukukokemuksesta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...