Siirry pääsisältöön

Pertti Sillanpää: Kyypakki

Myrkylliset kuviot



Kuva: Ellen Karhulampi


Pertti Sillanpää: Kyypakki. 268 s. Kansi: Taivo Org. Basam Books 2023.
Arvostelukappale kustantajalta, kiitokset!

"Kämpän kamiina oli niin hidas, että vesi lämpeni nuotiolla nopeammin. Se oli huomattu aamupuuroa keitettäessä. Vatkasin korennon nokassa keikkuvaan pakkirähjään pussikanakeiton ja heitin perään raviolin. Eväspussista löytyi lisäksi parmesaania. // En tinkinyt ruuasta edes metsässä. Punaviiniä en sentään tällä kertaa jaksanut kantaa mukana kuten nuorempana viikonloppuretkillä." 

Pertti Sillanpään esikoisromaani sijoittuu retkeilyn maailmaan. Kirjalle omistetussa blogissaan kirjailija käyttää termiä vaelluskirjoittaminen. Päähenkilö, lukion historianopettaja, harrastaa kirjoittamisen ja luonnon lisäksi maratoneja ja hiihtoa. Pohjoisen luonnossa retkeily on myös kirjan käänteentekevien tapahtumien ympäristönä.

Lapsuuden ystävykset kutsutaan 50-vuotispäiville vanhaan kotipitäjään pohjoisessa. Lapsuuden ystäväporukasta osa asuu vielä samalla paikkakunnalla, osaa saapuu muualta päin Suomea ja yhtä odotetaan Ruotsista. Kyseessä ovat miesten juhlat, joissa musisoidaan, syödään ja juodaan, saunotaan ja muistellaan menneitä. Humalatilan syvetessä yhä rujompia piirteitä nousee esiin niin kaveruksista kuin heidän keskinäisistä väleistäänkin. Keskusteluissa palataan porukan puuttuvaan jäseneen Korkkiin ja hänen kuolemaansa vaellusretkellä jo lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Kuolema pyrkii useammallakin tavalla vieraaksi juhlaan.

Päähenkilö, Pikku-Heikiksi kutsuttu Ari, juo muita vähemmän, ja palaa mietteissään ystävyyden ja oman elämänsä käännekohtiin. Mitä Korkin kuolemaan johtaneella vaelluksella oikeastaan tapahtui?

Kirjan juonessa on murhamysteerin piirteitä, vaikkei kirja siihen lajityyppiin kuulukaan. Kerrontaa tämä kuitenkin jämäköittää ja pitää lukijan valppaana. Kerronta kestää hyvin liikkumisen aikaisempien tapahtumien takaumien ja syntymäpäivien välillä. Loppupuoli kirjasta on hiukan hajanaisempi ja painopiste siinä siirtyy lähes kokonaan Ariin ja hänen elämäänsä ja ihmissuhteisiinsa. Maria, entinen tyttöystävä, on tuntenut myös miesporukan jäseniä, eivätkä muistot kaikilta osin ole mukavia. Kirjan loppupuolella näkökulma kääntyy hetkeksi myös Marialle.

Kirjan teemoissa nousevat esiin lapsuuden traumaattisten kokemusten vaikutus nuoriin ja heidän selviytymiskeinoihinsa. Erilaisten kiusaamisen ja väkivallan muotojen ja toisaalta alistumisen kertautuminen ovat antaneet miehille siinä kuin Mariallekin haastetta koko elämäkseen. Miten murtaa noita noidankehiä ja mitä siitä seuraa?

"Olin jo nuorena kiinnostuneempi tyttöystävästä kuin kaveriporukasta jossa oli käynnissä jatkuva nokkimiskisa ja nolaamiskilpailu. Jos ei pärjännyt, oli muita alempana. Jos suuttui, oli surkimus. Se oli tietenkin hauskanpitoa, huumoria, mutta vain vahvoille."

Sillanpää yhdistää mukavalla tavalla juonivetoista tarinaa ja pohdiskelevaa, psykologista ihmiskuvausta. Pohjoisen luonnon aistimukset ja kehotuntuma tulevat tekstistä liki ilman varsinaisia kuvailevia jaksoja, osana toimintaa.

Toksisen maskuliinisuuden umpikujien kuvauksena kirja tuo mieleeni Juha Itkosen romaanin Kaikki oli heidän. Sillanpää kuvaa ylisukupolvista taakkaa miesten elämässä eleettömämmin ja pienemmissä ympyröissä kuin Itkonen, joka kytkee tuhoisat valinnat koko planeetan tulevaisuuteen. Sillanpään mieskuvassa on kuitenkin optimismia. Kaikkea ei ole menetetty.

Taivo Orgin kansi kuvaa upeasti sekä kirjan fyysistä että tunneilmastoa.

"Heikin juhlien jälkeen olin aikonut kirjoittaa menneestä, joka onneksi on takana, kirjoittaa sen mikä vaatii tulla kirjoitetuksi. Nyt kaikki tuntuu kuitenkin olevan edessäni."


Muualla:



Arvosteluja tai blogikirjoituksia en vielä löytänyt vastailmestyneestä kirjasta.


Helmet-lukuhaasteessa 2023 
kirjan voi sijoittaa esim. seuraaviin kohtiin:
11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi
19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (esim. Seinäjoki, Oulu, Helsinki, Kuusamo, Kiilopää, mukana on myös kansallispuistoja)
24. Kirja kertoo urheilijasta
29. Kirjassa on minäkertoja
33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun
40. Kirjassa hylätään jotain
49. Kirja on julkaistu vuonna 2023

Kommentit

  1. Mukava kuulla, että tuntui osuvalta Pertti! Kiitos sinulle intensiivisestä lukukokemuksesta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi