Kirkkauden varjossa
W. S. Merwin: Siriuksen varjo ja muita runoja. Valikoinut ja suomentanut Kimmo Räntilä. Alkusanat Anna Helle. 191 s. Kansi ja suunnittelu Terhi Adler. Kustannusliike Parkko 2023.
Arvostelukappale kustantajalta, kiitokset.
 |
| Kuva: Ellen Karhulampi |
"Mutta joskus mielikuvitus
on tyytyväinen levätessään täällä, satamassa
tyynellä lahdella, kuolleen vuoren sisällä,
kuin laiva ankkurissa omassa heijastuksessaan."
Vuonna 2019 korkeassa iässä kuolleella amerikkalaisella runoilijalla W. S. Merwinillä (1927-2019) on harvinaisen laaja, yli 30 runoteoksen tuotanto, joka ulottuu 1950-luvun alusta 2010-luvun loppupuolelle. Lisäksi hän on myös kirjoittanut proosaa ja tehnyt käännöksiä. Hänet on palkittu monilla kirjallisuuspalkinnoilla, kuten Pulitzerilla. Käännösvalikoiman julkaiseminen suomeksi tuntuukin kaikin puolin aiheelliselta.
Kimmo Räntilän suomentaman ja valikoiman kokonaisuuden ajallinen kattavuus on niin suuri, että lukijaa melkein hengästyttää jo kirjaan tarttuessaan. Runoilija, kääntäjä Räntilän jälkisanat ja kirjallisuudentutkija Anna Helteen alkusanat tulevat tarpeeseen, kun runoilijan tuotantoa entuudestaan tuntemattomana ryhtyy tutkailemaan kirjaa. Esittelyjen kautta löytyy sopivasti maamerkkejä kirjailijan tuotannon kehityskaarten hahmottamiseen.
Luonto ja suru luonnon kuolemasta on yksi keskeisistä aihepiireistä ympäristöaktivistinakin tunnetulla runoilijalla. Luonnon ja ihmisen tietoisuuden rajankäynti tapahtuu sellaisten runoissa usein toistuvien teemojen kuin muisti ja puhe sekä toisaalta nykyhetki, läsnäolo ja kuunteleminen, kautta.
Merwinin kirjallinen tuotanto ja hänen elämäntapansa muodostavat luonto- ja luonnonsuojeluteemojen suhteen mielenkiintoisen ja innostavan kokonaisuuden. Kiinnostuttuaan zen-buddhalaisuudesta runoilija nimittäin muutti Havaijille, jossa teki toisen, konkreettisen elämäntyön ostamallaan ananasviljelyn köyhdyttämällä plantaasilla, kun hän puolisonsa kanssa istutti sen vuosien mittaan täyteen eri lajikkeita edustavia palmuja.
"-- kun se oli palmu se kasvoi
hitaasti
vailla silmiä
suolatuulessa"
Tämän vuoden Helmet-lukuhaasteessa on kohta Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin. Ihan ensimmäiseksi ei tule mieleen ajatella runoteosta tällaiseksi kirjaksi, mutta Merwinin tuotantoa kyllä voi arvostaa tästäkin näkökulmasta. Runoilija etsii yhteyttä luontoon ja tasapainoa kaiken elollisen kanssa sekä tuotannossaan että elämässään. Hänen loppupuolen tuotantonsa pohjalta voisi ajatella hänen myös löytäneen etsimänsä henkilökohtaisella tasolla.
En ole yleensä kovinkaan innostunut teosten arvioimisesta, arvottamisesta puhumattakaan, tekstinulkoisten seikkojen perusteella. Yhteiskunnallisten teemojen yhteydessä se kuitenkin tuntuu minusta joskus mielekkäältä ja Merwinillä nämä puolet heijastelevat toisiaan. Hän kirjoittaa Mukavuus-nimisessä runossa aika ytimekkäästi asioista, joita voisi pitää syinä ilmastonmuutokseen:
"-- ja millä nimellä olemmekaan sitä kutsuneet
sen nimissä rakkaus on laitettu syrjään
sille on uhrattu mittaamaton aika
metsiä on pyyhitty pois ja jokia myrkytetty
ja totuus on karkotettu sen tieltä
se on pyhittänyt sotia
uskomme että meillä on siihen oikeus --"
Kokoelmassa on sekä hyvin helposti lähestyttäviä runoja, kuten esimerkiksi tarinallisia, arkisia henkilökuvia, että filosofisia, mystissävyisesti elämää ja elämänyhteyttä heijastelevia tutkielmia. Niiden lisäksi itse runouden kirjoittamisen prosessi kirvoittaa monia pohdiskeluja.
Jo Merwinin tuotannon alkupään runoissa, kuten valikoiman avaavassa Runouden aiheesta -runossa, tulee esiin myöhemmin vahvistuva mystissävytteinen tilanne, jossa puhuminen ja kuunteleminen yhdistyvät runon merkitykseksi, yritykseksi tavoittaa käsittämätöntä.
"Isä, puhun hänestä siksi, että hän on
puutarhan perällä kädet taskussa ja
kuuntelee pyörivää ratasta, jota
ei ole, mutta isä, se on maailma,
jota en ymmärrä."
Kirjoitustyylissä, kuten tietysti ajassakin, tapahtuvia muutoksia on mielenkiintoista havainnoida alkuperäisten kokoelmien aikajärjestystä noudattavan runojen ryhmittelyn kautta. Muutos yhä modernimpaan suuntaan näkyy esimerkiksi välimerkkien katoamisena jossakin vaiheessa. Omaa aikaansa kuvastavia ja vahvasti kantaaottavia aihepiirejä on mm Vietnamin sota, jonka yhteydessä myös sodan ja tuhon universaalius tulee hyvin esiin. Sodassahan on kyse myös luonnon surmaamisesta, minkä Vietnamin sota, jos mikä, osoitti ihmiskunnalle.
Kimmo Räntilän huolelliset käännökset ovat taidokkaita sekä kuvallisuuden että rytmin kannalta. Zeniläisen oivaltava ja lempeä huumori välittyy niistä myös alleviivaamattomasti tavalla, josta pidän.
Mietin lukiessani, miksi Aaro Hellaakosken runoja putkahteli mieleeni matkan varrella. Siksipä tietysti, että myös hänen tuotannossaan runot usein virittyvät puhumisen ja kuuntelemisen, vastaanottajana olemisen, välille.
"-- täällä minä olen taas kuivine suineni
takiaislähteellä
valmistaudun laulamaan."
Muualla:
Tero Tähtinen: Syväekologinen paatos kannattelee vihdoinkin suomeksi esittäytyvän W. S. Merwinin runoutta. HS 29.4.2023
Helmet-lukuhaasteessa 2023
kirja sopii hyvin vaikkapa seuraaviin kohtiin:
18. Kirja on kirjoitettu alun perin englannin kielellä
27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin
29. Kirjassa on minäkertoja (lyyrinen minä, runon minäkertoja)
30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi (tämä pätee runokokoelmiin, joista valikoimaan on otettu runoja)
39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta
49. Kirja on julkaistu vuonna 2023
Kommentit
Lähetä kommentti