Siirry pääsisältöön

Becky Chambers: A Psalm for the wild-built. A Monk and Robot Book

Mitä ihminen tarvitsee



Kuva: Ellen Karhulampi


Becky Chambers: A Psalm for the Wild-Built. A Monk and Robot Book. Jacket art by Feifei Ruan, jacket design by Christine Foltzer. 160 s. Tordotcom A Tom Doherty Associates Book 2021. 

"All we have ever known is a life of human design, from our bodies to our work to the buildings we are housed in. We thank you for not keeping us here against our will, and we mean no disrespect to your offer, but it is our wish to leave your cities entirely, so that we may observe that which has no design - the untouched wilderness."

Becky Chambersin kirjasarjan Munkki ja robotti maailmanlopun jälkeen pelastuneeseen siirtokuntaan sijoittuva maailma on niin lempeän hyvänoloinen, että siihen voi kietoutua kuin villapeittoon kylmässä maailmassa. 

Jo kirjan ensi sivuilta lähtien minulle tuli tunne, että tästä saattaa tulla uusi lohtukirjani ja iloitsin siitä, että kirjalle on vielä jatkoa. Mukana on sellaisia minulle rakkaita elementtejä kuin tee, luonto, matkustaminen, yrttien viljely, yksinkertainen elämä ja robotit / tekoäly. Ja elämän tarkoitus.

Dex Sibling, nuori teemunkkijärjestön jäsen, lähtee toteuttamaan kutsumustaan ja ajamaan vankkureillaan Panga-kuun asutulla alueella kylästä kylään. Hänen tehtävänään on tarjota teetä ja ymmärrystä ihmisille ja hän haluaa ryhtyä tähän ilman ennakoivaa opetusta. Hänen valitsemansa itsenäinen tapa on vähän vaikeampi, mutta ehkä se johtaa mestaruuteen?

Panga on avaruuden pakopaikka sen jälkeen, kun ihmiset ovat möhlineet pahasti parissa asiassa. Toinen on ympäristö ja toinen robotiikka. Maasta on tullut elinkelvoton ja kaikki sen muinoin kukoistaneet lajit on tuhottu. Vain osa kasvi- ja eläinlajeista on saatu siirrettyä turvapaikkaan niille rakennettuihin sopiviin oloihin. Pangassa on vain yksi kaupunki ja kaikki tässä kaupungissa on todeksi tullutta vihreän kaupungin unelmaa. Mutta siellä ei ole heinäsirkkoja. Jostain syystä Dex on alkanut kaivata saada nukahtaa heinäsirkkojen siritykseen.

Toinen ihmisiltä pieleen mennyt asia on se, että robotit saavuttivat tietoisuuden ja julistautuivat itsenäisiksi. Siihen päättyi nykyisin erittäin huonomaineinen teollisuuden aika. Robotit siirtyivät Pangan luonnonvaraiseen osaan ja robottien ja ihmisten välisen sopimuksen mukaan heillä on oikeus elää siellä ilman, että ihmiset ottavat heihin mitään kontaktia, kontakti robottien ja ihmisten välillä on mahdollinen vain robottien aloitteesta.

Heinäsirkkojen sirityksen ikävä ei jätä Dexiä. Eräänä päivänä tämä ikävä vetää hänet vankkureineen kääntymään tienhaarasta asumattomalle seudulle vievälle tielle. Ennen ainoatakaan havaintoa heinäsirkoista Dex kokee elämänsä yllätyksen kohdatessaan robotin nimeltä Splendid Speckled Mosscap. Häntä kylmää, kun hän tajuaa, että kyseessä on ensimmäinen ihmisen ja robotin kohtaaminen robottien itsenäisyysjulistuksen jälkeen. Hän on aina pitänyt robotteja lähestulkoon taruolentoina.

Tästä alkaa ystävyys, jossa vähitellen tutustutaan toinen toisensa tapaan ajatella ja kokea maailmaa. Dex saa kuulla, että robottikunta on lähettänyt Mosscapin tutkimusmatkalle selvittämään, mitä ihmiset tarvitsevat ja voisivatko robotit auttaa heitä jotenkin tarvitsemansa saavuttamisessa. Vaikka Dex ei missään tapauksessa haluaisi olla mitenkään osallinen tuossa tehtävässä, jatkuu kahden matkaajan kulku samaan suuntaan syvemmälle metsään. Hän saa huomata, että robottien elämä metsässä on monin tavoin hämmästyttävää.

"Mosscap laughted. "It's very hard to keep track on robots. We get so caught up with things. Fire Nettle, for example. It walked up a mountain one day and we didn't see it again for six years. I thought it had broken down, but no, it was watching a sapling grow from seed. Oh, and there's Black Marbled Frostfrog. It's something of a legend. It's been holed up in a cave, watching stalagmites form for three and a half of decades, and plans to do nothing else. A lot of robots do things like that."

Munkki ja robotti -sarjassa on vielä olemassa toinen osa, A Prayer for the Crown-Shy. Odotan siis saavani lukea ystävysten edesottamuksista lisää tarinoita tämän kompaktin, filosofisen pohdiskelevan ja lempeällä huumorilla ladatun alkutarinan jälkeen. Itse asiassa ystävysten tapaaminen uudelleen tuntuu minusta yhtä tarpeelliselta kuin teemunkin huolella valitsemien yrttien käyttö. Sitä tämä ihminen selvästi tarvitsee.

Olisi ihanaa, jos meillä olisi mahdollisuus uusiin yrityksiin ja virheistämme oppimiseen sitten, kun olemme ensin tuhonneet maapallon. Vaikka en usko universumin olevan meitä kohtaan niin suotuisa, on äärimmäisen huojentavaa vaikka vain hetkiseksi pysähtyä elämään kuvitelmaa tuollaisesta mahdollisuudesta. Suotavaa kuitenkin, että voimia kerättyämme jaksaisimme taas jatkaa taistelua planeettamme säästämiseksi tuholta.

Amerikkalainen Chambers on voittanut tällä kirjalla scifi- ja fantasiapalkinto Hugon parhaan pienoisromaanin sarjassa ja Wayfares-sarjallaan parhaan sarjan palkinnon. Hänen kirjojaan ei ole toistaiseksi käännetty suomeksi.

Kirjan kohdalla törmäsin ensimmäistä kertaa genrenimitykseen solarpunk. Vaikka nimitys ei selityksittä paljastanut sisältöään ainakaan minulle, pidän siitä. Onpahan jatkossa helpompi etsiä omaan arvomaailmaan sopivaa scifiä.

Arvioni kirjan jatko-osasta A Prayer for the Crown-Shy


Muualla:

Lue tästä Wikipedian kuvaus siitä, mistä solarpunkissa on kyse. Ihan lyhyesti tiivistäen kyseessä on scifin optimistinen alalaji, joka tutkii ja kuvaa onnellisen, vihreän teknologian luoman tulevaisuuden mahdollisuuksia. Solar nimessä viittaa uusiutuvaan energiaan ja punk suuntauksen jälkikapitalistisen ja dekolonialistisen vastakulttuurin luonteeseen.

Lisa Gresham: Sci-fi with soul. Review: 'The Monk and Robot' series by Becky Chambers. Cascadia Daily 27.8.2022



Helmet-lukuhaasteessa 2023
kirja sopisi vaikkapa seuraaviin kohtiin:
15. Kirja(n/sarjan) nimessä on ja-sana
18. Kirja on julkaistu alun perin englannin kielellä
21. Kirja on scifiä
27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin (ks. solarpunkin määritelmä)
30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi
33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun
42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa
43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi