Robotin haastattelutehtävä
Keinotekoisen kuun ihmisasumuksia vailla oleville seuduille vetäytyneiden, itsenäisyysjulistuksen antaneiden robottien ja ihmisten välisestä edellisestä kontaktista on kulunut 200 vuotta. Mosscapin yhteydenotto ihmisiin herättää suunnatonta huomiota ja kiinnostusta ja ystävyksiä ollaan vastassa kansanjoukoin niissä kaupungeissa, joihin heidän matkansa suuntautuu.
Mosscapilla on esitettävänään ihmisille kysymys, jonka hän on saanut tehtäväkseen robottineuvostolta: Mitä ihminen tarvitsee?
Ihmiset osoittavat olevansa kiinni hyvin konkreettisissa asioissa vastatessaan kysymykseen, ja loputtoman kärsivällisyyden omaava Mosscap ryhtyy iloisesti auttamaan heitä käytännön asioissa. Huolestunut Dex kysyy ystävältään, tätäkö tämä tosiaan kysymyksellään tarkoitti. Hän saa vastaukseksi: Jos he ymmärsivät sen näin, niin tätä tarkoitin.
Ennen pitkää ollaan kuitenkin tiellä, jonka päässä häämöttää tilanne, josta robotit itsenäisyysjulistuksellaan 200 vuotta sitten sanoutuivat irti. Onko mikään muuttunut ihmisissä?
Matkalla Mosscap tulee lukeneeksi ja pohtineeksi tietoisuuden syntyä, orgaanisia ja epäorgaanisia osia ihmisissä ja roboteissa, ihmisten seksuaalisuutta ja muita perustavanlaatuisia kysymyksiä. Mosscapin tiedonjano ja rakkaus kirjoihin, olivatpa ne paperisia tai sähköisessä muodossa, on loputonta. Minulle se on myös yksi robotin henkilöhahmon ihastuttavimpia piirteitä. Mosscap myös tutkii havainnoinnin eroja ja viehättyy loputtomiin kirsikankukkien kuvaamisesta saamallaan tabletilla.
Kysymys tarpeista ja tarvitsevuudesta kääntyy päälaelleen, kun Mosscapin koneisto alkaa ilmentää loppuun kulumisen oireita. Osoittautuu, että robotti on keino-osien suhteen eri linjoilla kuin ihmiset yleisesti. Ja noh, ehkäpä monien muidenkin asioiden suhteen ihmisillä, ainakin Dex Siblingillä, saattaa olla vähintään yhtä paljon opittavaa siltä kuin sillä ihmisiltä ja ihmisten maailmasta.
Becky Chambersin Munkki ja robotti -sarjan toinen osa on yhtä lämminhenkinen ja valoisa kuin ensimmäinenkin. Chambers kirjoittaa samaan aikaan yksinkertaisesti ja filosofisesti suurista teemoista kuten ympäristökysymyksestä, teknologiaan ja tekoälyyn liittyvästä etiikasta ja elämän merkityksellisyyden etsinnästä.
Tarinan punaisena lankana on kahden erilaisen olennon välinen ystävyys, joka tarjoaa yllätyksiä ja huumoria sekä monia aikaisemmin kokemattomia hetkiä ja oivalluksia tutuissakin kuvioissa. Eteen tulevat tilanteet johtavat myös vakaviin hetkiin kaiken elävän ja olemassa olevan äärellä.
Kirja on voittanut amerikkalaisen Locus -fantasia- ja scifilehden palkinnon vuoden 2023 parhaasta pienoisromaanista. Sarjan edellinen osa puolestaan voitti fantasia- ja scifipalkinto Hugon pienoisromaanisarjan. Kirjojen lajityyppiä on kuvailtu termeillä solarpunk ja hopepunk.
Arvioni sarjan ensimmäisestä osasta A Psalm for the wild-built.
Muualla:
Review: A Prayer for the Crown-Shy by Becky Chambers. Marlene Harris, 30.6.2022 Reading Reality Net.
A Prayer for the Crown-Shy by Becky Chambers. Marie Anello, 15.8.2022 Strange Horizons.
Review: A Prayer for the Crown-Shy. Justine Norton-Kertson, Solarpunk Magazine.
Kommentit
Lähetä kommentti