Siirry pääsisältöön

Martha Wells: Keinotekoinen olotila. Murhabotin päiväkirjat 2

Tappavan hauskaa 



Martha Wells: Keinotekoinen olotila. Murhabotin päiväkirjat 2. (Alkuteos The Murderbot Diaries 2 - Artificial Condition, 2018) Suomennos Mika Kivimäki. Kansi Samppa Ranta /Punavuoren Folio Oy, kuvat Alamy, Shutterstock. 199 s. Hertta Kustannus 2023.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.

Kuva: Ellen Karhulampi


"Matkalla tälle transitrenkaalle, yksin tyhjässä rahtialuksessani, minulla oli ollut tilaisuus ajatella paljon sitä, miksi olin hylännyt Mensahin ja mitä oikein halusin. Tiedän, se oli yllätys minulle itsellenikin. Jopa minä tiesin, etten voisi viettää loppuelinkaartani yksin ajelemalla rahtialuksilla ja kuluttamalla mediapalveluja, niin houkuttelevalta kuin se kuulostikin."

Martha Wellsin monet lukijat hurmannut, itseään Murhabotiksi kutsuva puoliorgaaninen turvayksikkö on sarjan juuri suomennetussa kakkososassa liikkeellä karanneena ja vapaana. Olotila, joka vaatii totuttautumista, mutta on tapahtumien edetessä muuttuva yhä vain oudommaksi.

Määränpäähänsä RaviHyraliin päästäkseen Murhabotti joutuu liittoutumaan ARTiksi (Aivan Raivostuttava Tutkimuspaatti) ristimänsä miehittämättömän tutkimusaseman kanssa. ART on siirretty kuljetustehtäviin tutkimustehtävien välissä ja osoittautuu olevan yhtä ikävystynyt ilman miehistöään ja sen tarjoamia tehtäviä kuin Murhabottikin on toimettomana. Ei ole ehkä yllätys, että viihdesarjoilla on osuutensa sillanrakennuksessa näiden kahden välille.

ARTin superälystä, -tietokannoista ja muista vähitellen paljastuvista kyvyistä - on yllättävän paljon hyötyä Murhabotin pyrkiessä kohti RavilHyralin kaivoksia, joilla sattuneen verilöylyn jälkeen sen muisti on pyyhitty kokonaan. Murhabotti kantaa syyllisyyttä viattomien kuolemasta ja haluaa päästä paikan päälle tutkimaan, mitä loppujen lopuksi tapahtui.

Päästäkseen kohteeseensa Murhabotti ottaa vastaan keikan security unitina nuorista tutkijoista koostuvalle tutkimusryhmälle, jonka tutkimustulokset heidän työnantajansa on huijannut heiltä. Tehtävästä ei varsinaisesti muodostu mitään oikotietä Murhabotin omien suunnitelmien toteuttamiselle. 

Tämän enempää ei juonta ole hyvä paljastaa. Luvassa on kuitenkin samaa mustan huumorin värittämää sarkastista ilotulitusta ja vaarallisia tilanteita kuin sarjan ensimmäisessäkin osassa. 

Olematta erityisesti mikään mäiskeactionin ystävä nautin kirjan tekoälyn ominaisuuksiin perustuvasta jännityksestä. Murhabotin henkilökuvan syvenemisessä suhde ihmisiin on keskeisessä roolissa. Niin vaikeaa ja epämieluista kuin ihmisten kanssa kommunikoiminen tälle tottelemattomalle security unitille onkin, tarjoavat nämä vuorovaikutustilanteet lukijalle yhtä suurta hupia kuin viihdesarjat tappajabotille itselleen. Kirjan mainioon dialogiin tuovat oman lisänsä bottien väliset keskustelut.

Wellsin teksti vetää hyvin. Ykkösosan juoni oli minusta hiukan tätä kakkososaa koherentimpi, mutta vaikutelma saattaa hyvin johtua vain omista lukuhetken fiiliksistäni. 

Murhabotin päiväkirjat -sarja on palkittu science fictionin Hugo-palkinnolla vuoden 2021 parhaana scifisarjana. Martha Wellsin tuotanto on saanut kaikki merkittävät kansainväliset scifi-palkinnot eli Hugon lisäksi myös Locus- ja Nebula-palkinnot.

Mika Kivimäen käännös on edelleen erinomainen. Minulle uusi Hertta Kustannus on jo onnistunut profiloitumaan hyvän suomen kielen kustantamona.

"ART havaitsi reaktioni ja kysyi: Mitä se haluaa?
Tappaa kaikki ihmiset, vastasin.
Tunsin, kuinka ART vertauskuvallisesti takertui olemassaolonsa tarkoitukseen. Jos ihmisiä ei olisi, sillä ei olisi miehistöä suojeltavana eikä syytä tehdä tutkimustyötä eikä täyttää tietokantojaan. Se sanoi: Sehän on järjetöntä.
Tiedän, sanoin sille. Jos ihmiset olisivat kuolleita, kuka tekisi viihdemediaa? Tämä oli niin törkeää, että olisi kelvannut vaikka ihmisen sanomaksi."



Muualla:

Muutama päivä sitten ilmestyneestä kirjasta ei löytynyt vielä arvioita.

Helmet-lukuhaasteessa 2023
kirja sopii seuraaviin kohtiin:

5. Kirjassa ollaan maan alla
13. Kirjan kansi on värikäs  
8. Kirja on julkaistu alun perin englannin kielellä
21. Kirja on scifiä
29. Kirjassa on minäkertoja
30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi 
49. Kirja (suomennos) on julkaistu vuonna 2023

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Janne Saarikivi: Hankalat sanat

Hankaluuksien synnystä Janne Saarikivi: Hankalat sanat. Kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti. 207 s. Teos, 2. painos 2023. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Sanat ovat hankalia. Hankalan kantasana on 'hanka', joka tarkoittaa oksantynkää, ja viittaa myös hankaamiseen. Suomalais-ugrilaisiin kieliin ja kielihistoriaan erikoistunut kielitieteilijä Janne Saarikivi tarkastelee kirjassaan monien nykyajassa paljon mielleyhtymiä sisältävien sanojen etymologiaa. Kyse on sellaisista sanoista kuin 'fasismi', 'usko', 'yksityisauto', 'sivistys', 'etuoikeus', 'toksinen maskuliinisuus'; mutta myös sellaisista kuin 'uupumus' ja 'uni'. Kirjan hankaluutta lisää - ilmeisen ohjelmallisesti, heh - se, että siitä puuttuu sisällysluettelo käsitellyistä sanoista. Lähdeluettelosta nyt puhumattakaan. Ei kuin selaamaan siis. Osa kirjan pakina- tai kolumnimaisista luvuista on julkaistu jo kertaalleen aikaisemmin lehdissä. Sanojen ety...

Marjo Niemi: Pienen budjetin sotaelokuva

Perintönä häpeä ja sota maailmaa vastaan Kirjan kansi Pauliina Mäkelä. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Marjo Niemi: Pienen budjetin sotaelokuva. 245 s. Kansi Pauliina Mäkelä. Teos 2025. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Kun se lähti, se varmasti pikkuhiljaa unohti sen, että jos täällä joskus saa vaihtoehdon, on käsissä harvinaisjuttu, aivan tapaus. Se sulautui kaupunkiin ja unohti. Se sulautui siihen valevaihtoehtojen liejuun ja alkoi uskoa, että aina voi valita mitä. Eikä voi. Se sai yhden kerran, melkein kukaan ei saa sitäkään." Onnekseni satuin saamaan kirjaston varausjonoista yhtä aikaa luettavakseni ranskalaisen Didier Eribonin Paluun Reimsiin ja tämän Marjo Niemen (1978 -) Pienen budjetin sotaelokuvan . Nämä nimittäin liittyvät toisiinsa, vahvasti. Kumpikin käsittelee stigmatisoivaa lapsuutta ja sen paikkaa, entistä kotikaupunkia, joka oli joskus teollisuuspaikkakunta, nyt kuolioon vaipunut epäpaikka, ainakin Niemen versiossa. Eribonin entinen kotikaupunki e...

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...