Kovaa onnea
Ayòbámi Adébáyò: Onnenkauppaa. Englanninkielinen alkuteos A Spell of Good Things, 2023. Suomentanut Terhi Kuusisto. Kannen suunnittelu Rafaela Bomaya. 406 s. Atena 2023.
 |
| Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Rafaela Bomaya. |
"Radiossa eräs kuvernöörin avustajista selitti, että suurin osa hyllytetyistä opettajista oli opettanut aineita, jotka eivät lainkaan edistäneet kansakunnan kehitystä - kuvaamataitoa, jorubaa, ravitsemusoppia, islaminuskoa ja kristinuskoa.
Mitä lapsemme tekevät joruballa nykyaikana? Niin mitä? Nyt katsokaas tarvitaan teknologiaa - tiedettä ja teknologiaa. Ja mitä hyötyä vesiväreistä on, eivätkös kuvaamataidonopettajat jotain sellaista opeta. Vesiväriä.
Radiossa puhuva mies nauroi."
Ayòbámi Adébáyòn romaanissa kuvataan kahden nigerialaisen perheen ja suvun elämää. Toinen perhe elää yltäkylläisyydessä, toinen on pudonnut suhteellisen hyvin toimeentulevasta köyhyyteen perheen opettajaisän jäätyä työttömäksi. Tapahtumien edetessä rikas perhe on nousemassa entistä vaikutusvaltaisempaan asemaan perheen tyttären avioliiton kautta ja köyhä perhe puolestaan vajoaa yhä suurempaan toivottomuuteen.
Wúràolá toimii harjoittelevana lääkärinä kaupungin sairaalassa ja haaveilee erikoistumisjaksonsa loppuun saattamisesta. Hänen perheensä on varakas, ja komean, uutistenlukijana työskentelevän sulhasensa isä on pyrkimässä kuvernööriksi seuraavissa vaaleissa. Kuitenkin Wúràolán työ sairaalassa on äärimmäisen raskasta päättymättömine potilasvirtoineen, puuttuvine lääkkeineen ja hygianiavälineineen ja hän joutuu päivittäin kohtaamaan potilaiden kuoleman lääkärien ajan tai tarvikkeiden puutteen vuoksi.
16-vuotias Eniolá puolestaan tulee nuoremman sisarensa kanssa rehtorin hakkaamaksi koulussa joka päivä, koska heidän vanhempansa eivät ole kyenneet maksamaan lukukausimaksuja. Selkä tai kädet lyönneistä kirvellen, pelko mielessä ja nälissään oppimistulokset eivät ole kummoisia, vaikka Eniolá haaveileekin pääsystä yliopistoon. Koulun ohella poika työskentelee tätinsä ompelimossa oppisopimuksella, mutta joutuu toimittelemaan apuaskareita opin saamisen sijaan, koska vanhemmat eivät ole voineet maksaa oppisopimusmaksujakaan. Sisar, johon Eniolá suhtautuu suojelevasti, sen sijaan menestyy koulussa. Silti pojalle on katkera pala, kun vanhempien on pakko siirtää toinen lapsistaan valtion ilmaiseen kouluun, joissa ei juuri nähdä oppimistuloksia sen enempää kuin opettajiakaan paikan päällä. Vanhemmat päätyvät yrittämään pitää tyttärensä, ei poikaansa, yksityiskoulussa.
Sukujen kohtalot sivuavat toisiaan höyhenenkevyesti tarinan alkuasetelmissa, kun Wúràolán äiti vierailee Eniolán tädin ompelimossa sen arvokkaimpana asiakkaana.
Jo näissä romaanin alkutahdeissa näkyvät suuret yhteiskunnalliset vastakohtaisuudet, joita Adébáyò kuvaa perheiden tarinoiden kautta. Vastakohtaisuudet ja yhteiskunnalliset ongelmat eivät jää vain rikkaiden ja köyhien välisiksi, ne ovat myös perheiden ja sukujen sisäisiä arvoristiriitoja, sosiaalisia paineita ja vaiettuja asioita, joita kirjailija kuvaa psykologisen tarkkanäköisesti samalla, kun rakentaa laajempaa kuvaa Nigerian nykyisestä yhteiskunnasta.
Isosta kuvasta muodostuu äärimmäisen murheellinen näkymä syvästi korruptoituneeseen ja väkivaltaiseen maahan, jota hallitsee vahvimpien ja röyhkeimpien mielivalta ja pelko. Nigeria, Afrikan runsasväkisin maa, on nähnyt parempiakin päiviä ja sen väestöllä on afrikkalaisittain korkea koulutusaste. Tämä ei ole kuitenkaan riittänyt estämään räikeää sosiaalista eriarvoisuutta ja poliittista kulttuuria, jossa totuudella ei ole painoarvoa.
Koulutus merkitsee kirjan henkilöille toivoa paremmasta, vaikkei se sitä kirjan tapahtumissa välttämättä olekaan. Myös koulutetut henkilöt, kuten historian opettajana toiminut Eniolán isä, saattavat yhteiskunnallisen mielivallan ja kurjistumisen myötä pudota alimpaan köyhälistöön. Historian tarpeettomaksi katsominen yhteiskunnassa onkin tietysti oireellista käynnissä olevan yhteiskuntakehityksen kannalta. Silti Eniolán vanhemmat, erityisesti äiti, taistelevat viimeisillä voimillaan jo täysin epätoivoisissa olosuhteissa saadakseen lapsilleen koulutuksen, vaikka toimeentulo ei enää riitä ravintoonkaan.
Ylemmissä sosiaaliluokissa koulutus on statustekijä, mutta vähintään yhtä oleellisia ovat vaikuttavat sukulaisuus- ja tuttavuusverkostot, joiden kautta voidaan nykiä oikeista naruista oman aseman parantamiseksi. Suvun asema ja odotukset ovat Wúràolálle niin tärkeitä, että hänen on vaikea erottaa omia toiveitaan muiden toiveista oman elämänsä ratkaisuja tehdessään. Häpeä estää kertomasta alistavasti ja väkivaltaisesti käyttäytyvästä sulhasesta, jota vanhemmat pitävät unelmävävynä ja suunnattomana onnenpotkuna itselleen.
Romaanin henkilöistä Wúràolán äiti Yéyé sekä teini-ikäinen, sovinnaistapoja vastaan kapinoiva sisar Mótará nousevat esiin sympaattisina sivuhahmoina, samoin Eniolán nuorempi sisar, metsässä kasveja ja eläimiä tarkkailemassa viihtyvä Bùsóla.
Katastrofin ainekset kertyvät hitaasti sattumien johdatellessa tapahtumia yhä pahempaan suuntaan. Adébáyò rakentaa tarinaa taitavasti henkilökuvauksen varassa. Kirja on sisällöltään hyvin rikas niin psykologisena kuvauksena kuin kulttuurin ja tapojen kuvauksenakin, se tarkentaa vuoroin ja yhtäaikaisesti eri tasoihin yhteiskunnallisesta henkilökohtaiseen tavalla, jonka vain harva kirjailija hallitsee.
Erityisesti yhteiskuntakuvauksena kirja nousi omalla suosikkilistallani varsin korkealle ilmaisuvoimassaan ja terävänäköisyydessään. Afrikkalaisista kirjailijoista zimbabwelaisen Petina Gappahin tyylissä on mielestäni samanlaista kaunistelematonta ja selväsanaista yhteiskuntakritiikkiä, jonka toivottomuutta huumori eri asteissaan kyllä lieventää.
Adábáyò ei päästä lukijaa vähällä. Hän ei lievennä, kaunistele eikä anna vihjeitä toivosta, jota ei ehkä ole olemassakaan. Lukukokemus on mukaansatempaava, samastuttava ja musertava.
Terhi Kuusiston käännös on tehty englanninkielisestä alkuteoksesta. Jo alkuteoksen ratkaisuihin kuuluvat ilmeisesti monet paikalliskieliset kommentit ja sanat, joita ei ole käännetty tai selitelty. Ajoittain olisin ollut utelias tietämään niiden merkityksestä enemmän, mutta ratkaisu on omalla tavallaan selkeä ja tyylikäs, silti paikallisväriä ja -tunnelmia lisäävä.
Kirja on ollut tämän vuoden Booker-palkinnon ehdokkaiden pitkällä listalla. Rafaela Bomayan kansi houkuttelee herkullisessa värikkyydessään.
"Kolme pikkutyttöä saartoi hänet hänen lähestyessään ensimmäistä polttoainepumppua. He tarttuivat toisiaan käsistä, järjestäytyivät puoliympyrään ja tuijottivat anovasti kalvakoin silmin, jotka vaikuttivat melkein läpinäkyviltä, nojautuivat taakse valauttaen silkkiset hiuksensa vyötärön yli. Heidän puheensa hukkui kadunreunoille levittäytyneiden kauppiaiden ja tinkivien asiakkaiden rupatteluun, ohi ajavien ajoneuvojen rämäkkään toitotukseen, ajoittaisiin naurunpuuskiin. Tyttöjen hiuksista ja kalpeasta ihosta näki, että he olivat tulleet muualta. Useimmat sanoivat, että he tulivat naapurimaasta. Ìyá Enioláa ällistytti, että kukaan lähtisi mistään maasta tullakseen tänne, mutta ehkä hän ei vain tiennyt tarpeeksi maailman kaikista kärsimyksistä."
(Pahoittelut afrikkalaisten nimien puuttuvista erikoismerkeistä.)
Muualla:
Raivokkaasti eriarvoisuudesta. Anun ihmeelliset matkat 28.9.2023.
A Spell of Good Things by Ayòbámi Adébáyò. Review – a nation in crisis. Michael Donkor 8.2.2023 Guardian.
Helmet-lukuhaaste 2023:ssa
kirja sopii hyvin kohtiin:
6. Kirjan kansikuvassa on vaate
13. Kirjan kansi on värikäs
14. Kirja kertoo terveydenhuollosta
18. Kirja on julkaistu alun perin englannin kielellä
30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi (Booker 2023)
49. Kirja on julkaistu vuonna 2023 (sekä alkuteos että suomennos)
Kommentit
Lähetä kommentti