Petina Gappah: Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta. (Englanninkielinen alkuteos: An Elegy for Easterly, 2009) Tammi, 2009. Suomentanut Seppo Loponen. Kansi ja kannen kuva: Tuija Kuusela. 199 s.
"Kaikki yöllä yksin kävelevät naiset ovat prostituoituja, hallitus sanoi - heittäkää ne putkaan, kuningatar on tulossa. Townshipeissä on laittomia asumuksia, hallitus sanoi - pankaa ne kaikki matalaksi. Townshipeissä on liikaa väkeä, hallitus sanoi, kerätkää ne kaikki kokoon ja kuskatkaa pois kuningattaren silmistä."
Aloitin Petina Gappahin tuotantoon tutustumisen hänen romaanistaan Pimeydestä loistaa valo sen ilmestyessä vuonna 2019. Romaanissa kolme eri kertojanääntä kuvasi uskomattomia tapahtumia, joiden kautta David Livingstonen ruumis kuljetettiin Afrikan mantereen ja viidakon läpi rannikolle ja sieltä edelleen Iso-Britanniaan. Kirjassa kertojien äänet olivat eriytyneet hyvin pitkälle toisistaan eroaviksi tavalla, joka ei vielä täysin toteudu Tanssimestari-novellikokoelmassa, Gappahin esikoisteoksessa.
Tanssimestari, tai Elegia Easterlyn kaupunginosalle, kuten kirjan alkuperäinen nimi kuuluu, sisältääkin kertojia tai päähenkilöitä pienen kaupunginosallisen verran. Siinä se muistuttaa vaikkapa lempinovellikokoelmaani James Joycen Dublinilaisia. Easterlyn kaupunginosa Zimbabwen pääkaupungissa Hararessa on köyhien, luvatta hökkelimökkinsä pystyttäneiden kotikenttää, jonka yllä häälyy puskutraktorien uhka.
Gappah kuvaa terävästi ja väliin groteskeihin mittoihin ulottuen kotimaansa yhteiskunnallisia epäkohtia: korruptio, inflaatio ja heikompien säälimätön hyväksikäyttö ovat ainoat kukoistavat asiat yhden tarinan yhteiskunnassa, jota hallitsee yksinvaltias mahtihallitsija hoveineen. Mutta valtakoneiston halkeamista versovia tuhansia erilaisia elämiä ja tarinoita ei voida tukahduttaa puskutraktoreilla.
"Esitellessään lapsille kolikoita hän muisti aiemmin päivällä kuulemansa vitsin. Hän kertoi sen heille. 'Ennen kuin presidentti valittiin virkaansa, Zimbabwen rauniot olivat esihistoriallinen monumentti Masvingon maakunnassa. Nyt Zimbabwen rauniot ulottuvat koko maahan.' Lapset katsoivat häntä hölmistyneinä ja kirmasivat sitten leikkimään jättäen hänet nauramaan koko ruho hytkyen."
Gappahin päähenkilöt ovat työläisiä, eläkeläisiä ilman eläkettä, kaupustelijoita, vakuutusmyyjiä, kylähulluja, kotiapulaisia, kauppa-apulaisia, mielenterveysongelmista kärsiviä opiskelijoita jne. - heidän elämäänsä käännekohtineen Gappah kuvaa lempeydellä ja värikkäällä pensselillä. Omimmillaan Gappah on henkilö- ja tilannekuvissa, jotka avaavat henkilöiden asemaa yhteisössään tai sen ulkopuolella. Yhteisöllisyys ylipäätään on vahvasti läsnä.
Ajallisesti novellien tapahtumat kattavat Zimbabwen historiaa myös ajanjaksoilta, jolloin maa oli nimeltään Rhodesia sekä lyhyen aikaa myös Rhodesia-Zimbabwe. Itsenäistymiseen liittyvät suuret toiveet ja niiden kariutuminen tulevat hyvin esiin tarinoissa. Samoin ne moninaiset tavat, joilla ihmiset yrittävät tulla toimeen taloudellisesti mahdottomissa tilanteissa.
Kokoelma sisältää 13 novellia. Ne on englanninkielisestä alkuteoksesta suomentanut Seppo Loponen sujuvaksi ja nautittavaksi kieleksi. Monista afrikkalaisista kielistä peräisin olevia sanoja ja sanontoja on mukana alkukielisissä asuissaan; pidän siitä, miten tämä tuo esiin Afrikan monikielisyyttä ja monikulttuurisuutta. Vaikka näiden ilmaisujen tärkein merkitys on helppo oivaltaa tekstiyhteydestä, olisi minusta lukijana ollut mukavaa, jos niistä olisi ollut käännöksiä tai selityksiä vähän enemmän.
Gappah on kiinnostava kirjailija, ei vähiten armoitetun ja monipuolisen huumorin lahjansa vuoksi. Vivahteet hykerryttävästä hyvän olon myhäilystä tilannekomiikkaan, satiiriin, sarkasmiin ja vähäeleiseen ironiaan tulevat esiin, kun hän avaa sanaisen arkkunsa. Jostakin artikkelista muistelen lukeneeni hänen sanoneen, että vaikka hän yrittäisi kirjoittaa vakavasti, ihmisiä tuppaa kuitenkin naurattamaan.
Mainio piirre, eikähän se vakavuuskaan sieltä minnekään katoa, siellä sekin on mukana. Näissäkin novelleissa kosketellaan monia synkkiä ja lohduttomia aihepiirejä, eikä Gappahin huumori suinkaan vähennä näiden asioiden raskautta, mutta se avaa näkymiä inhimilliseen resilienssiin; siihen, mikä saa ihmiset jaksamaan eteenpäin.
Petina Gappahilta on käännetty suomeksi jo useita teoksia. Tanssimestari-kokoelma palkittiin alkukielellä ilmestyessään Guardian-lehden esikoisteospalkinnolla.
"Niin minä perehdyin sanaan mhanje: tätä sanaa he käyttivät naiseuden alhaisimmasta lajista, naiseudesta vailla naisellisuutta, sillä mhanje on yhtä kuin maho nainen, nainen vailla antia, tuotantoa, joutava akana. Ei tullut kysymykseenkään, että hedelmätön olisi voinut olla hänen veljensä. Velipoikahan oli todistanut mieskuntoisuutensa tekemällä kolme lasta naiselle, jonka kanssa hän oli aviossa samaan aikaan kun vei minut Lontoossa vihille lämmittämättömään maistraattiin virkailijan eteen, joka pyydysteli limatippoja nenäliinaansa."
Lyhyesti: Oodi hökkelikaupunginosan selviytyjille
Muualla:
Maailmankirjat Jyväskylän yliopiston käännöskirjallisuuden verkkolehti. Risto Niemi-Pynttäri (sisältää juonipaljastuksia)
Kirjaluotsi (juonipaljastuksia tässäkin)
Helmet-lukuhaaste 2022:ssa kirja sopii mm kohtiin:
19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa
26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin
32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja
33. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan
39. Novellikokoelma
40. Kirja kertoo maasta, jota ei enää ole (osittain: Rhodesia ja Rhodesia-Zimbabwe)
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan
45. Palkittu esikoisteos
Kommentit
Lähetä kommentti