Siirry pääsisältöön

Marina Lewycka: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi

Marina Lewycka: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi. (Alkuteos: A Short History of Tractors in Ukrainian) 367 s. Suomennos Vesa Suominen. 2. p. 2007. Kustannusyhtiö Sammakko.


Marina Lewycka: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi punaisella pöytäliinalla. Kirjan päällä punainen, keltainen ja vihreä lyijykynä.

Kaksi vuotta äitini kuoleman jälkeen isäni rakastui hohdokkaaseen eronneeseen ukrainalaisnaiseen. Isäni oli kahdeksankymmentäneljävuotias ja nainen kolmenkymmenenkuuden. Nainen räjähti elämäämme kuin pörheä, vaaleanpunainen kranaatti, joka sai samean veden kuohumaan ja toi pintaan unhoon työnnettyjen muistojen lietettä ja losautti potkun perheen haamujen pyllyyn.

Kaikki eurooppalaiset haluavat tällä hetkellä ymmärtää enemmän Ukrainaa, sen kansaa ja historiaa. Marina Lewyckan romaani on paitsi hauska ja mainio lukuromaani, myös johdantoa Ukrainan historiaan 1990-luvulta joidenkin sukupolvien päähän menneisyyteen kahden suvun historiassa. Kirjan näkökulmana ovat ukrainalaistaustaisen, maailmansotien jälkeen Englantiin muuttaneen perheen kokemukset.

Valentina haaveilee lännen ehtymättömistä rikkauksista ja on päättänyt saada itselleen sivistyneen ihmisen auton, Rolls Roycen tai Mercedeksen, ruskean hellan (kaikki kolhoosin hellat olivat valkoisia), ja paljon vaatteita ja kaunistautumistarvikkeita. Tuon kaiken hänelle hankkii rikas, uusi aviomies lännessä, eikä sille ole esteenä edes hänellä jo Ukrainassa oleva aviomies. Valentinan nerokkaan pojan tulee lisäksi saada "oxford-cambridge-koulutus".

Uuden aviomiehen aikuiset lapset ovat ihmeissään saadessaan vihdoin häiden jälkeen tavata uhkeapovisen, mutta torimyyjän käytöstavat omaavan morsion.  Tuore aviovaimo puolestaan on sangen pettynyt havaitessaan miehensä olevan "paljon pihi" rahan suhteen. Eikä nuorikko säästele sanojaan tässä asiassa. Tarmokkaasti hän silti jatkaa vaatimustensa esittämistä.

Uusi, mutta iäkäs aviomies on insinööri ja Schopenhauerin ja Nietzschen filosofian ihailija, ja kirjoittaa parhaillaan tutkimusta traktorien historiasta. 

Näistä asetelmista käynnistyvät tapahtumat, joista ei puutu komiikkaa, tragiikkaa, kovaäänisiä keskusteluja, juonia ja vastajuonia, kirjeitä maahanmuuttoviranomaisille, poliisin kotikäyntejä tai juristin ja yksityisetsivän palveluja. Tapahtumat tuulettavat ja pöllyttävät perusteellisesti perheenjäsenten ajatuksia ja tunteita.

Vakavampana virtauksena tarinassa kulkee Valentinan uuden aviomiehen perheen historia, joka alkaa valjeta vasta kuohuttavien tapahtumien myötä kirjan kertojalle, perheen nuoremmalle, Englannissa syntyneelle tyttärelle. Perheen kaksi tytärtä ovat aina olleet erilaisia kuin yö ja päivä, varsinkin arvomaailmaltaan. Isosisko on kylmä oman edun tavoittelija ja pikkusisko ihmisrakas idealisti. Isänsä avioituessa uudelleen tyttäret eivät ole tavanneet toisiaan äitinsä hautajaisten jälkeen. Yhteinen vihollinen kuitenkin vaatii heitä yhdistämään voimansa.

Sisareni on minua kymmenen vuotta vanhempi, ja hänellä oli toinen jalka aikuisten maailmassa. Hän tiesi asioita, joita minä en tiennyt -- Hän tiesi niin kauheita aikuisten salaisuuksia, että pelkkä niiden tietäminen oli jättänyt arven hänen sydämeensä. -- Minusta on korkea aika saada selville koko tarina ja kertoa se omalla tavallani.

Nautin Lewyckan ryöppyävästä huumorista, joka perustuu sekä lähes slapstick-tyyppiseen tilanteiden kehittelyyn, että kielelliseen iloitteluun, jonka kärki on ukrainalaisten tavassa puhua vierasta kieltä. Sisarusten väliset keskustelut taas hekumoivat ironian ja sarkasmin kirjossa samoin kuin näennäisesti sivistyneen keskustelun repsahtamisessa tuon tuostakin uuden äitipuolen raivoisaan nimittelyyn.

Merkittävän lukukokemuksesta kuitenkin tekee Lewyckan kyky yhdistää komiikkaa ja tragediaa, 90-luvun nykyhetkeä ja historiaa. Kirjan todellisuuden ulkopuolelle jäävät Ukrainan nykyisyyden tapahtumat resonoivat vahvasti maan menneisyyden kärsimyksiin lukijan tietoisuudessa.

Insinöörin niukkasanainen kuvaus traktoreista edistyksen tai joukkotuhon välineinä tuo sekin oman lisänsä sekä teoksen huumoriin että kirjoittajansa ja hänen synnyinmaansa historiaan.

Vesa Suomisen käännös pysyy enemmän kuin hyvin vauhdissa mukana.

Onko kirjaan sattunut otos ihmiskunnasta kehittynyt sitten viime sotien? Löytyykö sovinto ja millä hinnalla?


Lyhyesti: Traktorit ovat vaarallisia hirmuhallitsijoiden käsissä

Muualla:

Kirjavinkit 25.1.2009

Kohtisuora 20.2.2016


Helmet-lukuhaasteessa 2022 kirjan voi sijoittaa esimerkiksi näihin kohtiin:

1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota

6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija

11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä

16. Kirjan luvuilla on nimet

27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva

30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan

32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja

35. Kirjassa on oikeudenkäynti

36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää

37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle

38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

45. Kirja on palkittu esikoisteos (Bollinger Everyman Wodehouse + Saga -palkinnot)




 


 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie