Siirry pääsisältöön

Riikka Ulanto: Neitsytlento

Riikka Ulanto: Neitsytlento. 104 s. Aviador 2022. Kansi: Satu Enstedt. 



"Neitsytlentoni hulluuteen alkoi hyvin tavanomaisesta terveyskeskushuoneesta, jossa oli valkoiset seinät, ovi naapurihuoneeseen, tutkimuspöytä, vihreä verho sen edessä, luonnonvalkoista tutkimuspöytäkreppiä päällä, otoskooppien korvasuppiloita ja pakkaus, jossa oli tekstin mukaan nitriilikäsineitä sekä seinällä oli mitä viehättävin valkoista metallia oleva käsipyyheteline."

Runoilijana tunnetun Riikka Ulannon toinen proosateos on pienoisromaani, jossa tavataan mm. säveltäjä Erik Satie ja muita kuuluisuuksia sekä ennennäkemättömään onnellisuuteen sairastunut päähenkilö Kaisu.

"Nappi 1: keltainen, vaaleankeltainen rakennus on hyvin vaatimaton, mutta sen luksus ja suureellisuus tulee sisältäni, teen hotellista tähteyteni läsnäololla luksuksellisen. Sen vuoksi hotelli on hotelli Lux."

He kaikki elävät hotellissa, jonka ainoa vika oikeastaan on, ettei Kaisu saa puhua omaa kieltään, siskonsa kanssa lapsena kehittämäänsä, jolla hän pystyisi kuvaamaan maailmaansa ja historiaansa. 

"Vertauskuvien käytöstä napsahtaa lisäaikaa, kuvallisuus muutenkin on arveluttavaa, vapaa assosiaatio on maniaa, arkikonkretian ylittävä niin ikään, suorasanaisuus aggressiivisuutta, fragmentaarisuus ja neologismit skitsofrenian oireita. Tämä on kiellettyjen kielioppi."

Ulannon kieli on uudestisyntyvää, uutta todellisuutta luovaa ja upporikasta. Se avaa lukijalle vinksahtaneen kauniin ja vääntyneen pelottavan maailman, jota kutsutaan hulluudeksi ja hoidetaan lääkenapein, injektioin ja rauhoittumishuonein. Musiikki ja abstraktit muodot läpäisevät tämän kielen. Satie'n valkoinen musiikki, jossa aika voi kulkea myös taaksepäin. Led Zeppelin. Hector, jota Kaisu sisarensa kanssa ajattelee isäkseen kääriytyessään tämän lempeään ääneen. Rakennusten täydelliset muodot.

Omassa kielessään itseään synnyttävä päähenkilö on vailla "normaaliksi" koettavaa äidinkieltä, koska hänen äitinsä ei ole omasta rikkoutuneesta todellisuudestaan pystynyt sellaista lapsilleen antamaan.

Led Zeppelinin John Bonham rummuttelee reisiinsä sooloja kävelleessäänkin. Lumenvalkea kaunotar Schnee(wittchen) tumppaa tupakkansa omaan kämmenselkäänsä. Kirjaston tiskin takaa Stephen King muistuttaa, että kirjat pitää palauttaa. Kaisu päättää vapauttaa lainaamansa kirjat heti alkujuurilleen, pakkaa ne kirjekuoreen ja lähettää englantilaiselle kustantajalle: "These must be yours."

Hotellin vieraiden voi olla välillä vaikea ymmärtää toisiaan, mutta vieraan roolissaan he kuitenkin kuuluvat yhteen. Ovat "ne", kun muut ovat "me".

Olen lukenut monia kertomuksia rikkoutuvasta mielestä ja omaan todellisuuteen lukittautumisesta. Riikka Ulannon romaani on niistä luultavasti kokonaisvaltaisin tuodessaan esiin myös murtuvan ja vääntyvän, ääriasentoihin ulottuvan kielen, kaikessa häikäisevyydessään ja hämmentävyydessään.

Voi miten toivon, että runoilijat kirjoittaisivat enemmän romaaneja! 


Yhdellä lauseella: Heartbreak Hotel

Muualla: 

En löytänyt vielä teoksesta arvioita muualta.


Helmet-lukuhaaste 2022:ssa kirjan voisi sijoittaa vaikkapa näihin kohtiin:

5. Kirjassa sairastutaan vakavasti 

6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija

11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä

20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä

23. Pieni kirja

32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

46. Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen

49. Kirja on julkaistu vuonna 2022

 

 

Kommentit

  1. "En löytänyt vielä teoksesta arvioita muualta."
    =
    Tässä yksi vähän sinne päin:
    https://hikkaj.blogspot.com/2022/06/onnellisuuteen-sairastunut.html
    :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja samaa vähän mietin kuin sinäkin, hulluus-sanan korrektiutta. Mutta tosiaan, Riikka Ulanto puhuu kirjassaan hulluudesta. Itselleni sanalla on myös positiivista, luovuuteen liittyvää kaikua, mitenkään väheksymättä sairauden aiheuttamaa tuskaa.

      Poista
    2. Kattelepa tuota toista rinnanlulekmaani hulluuskirjaa eli Hietasta täältä Kirjavinkeistä, jonne arvosteluja vakavammalla naamalla kirjoittelen: https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/hullua-hurskaammaksi-merkintoja-maanisen-matkapaivakirjasta/
      Kyllä hulluus-sana aivan kelvollinen sana on oikeissa puitteissa eli knteksteissa käytettynä. :)

      Poista
    3. Hietasen kirja vaikuttaa kiinnostavalta, menee lukulistalle. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi