Siirry pääsisältöön

Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen

 


Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen (Alkuteos Vi for upp med mor, 2019). 332 s. Suomennos Outi Menna. Tammi 2022. Kannen suunnittelija: Lukas Möllersten. Äänikirjan lukija: Satu Paavola.

Häpeätkö sinä sitä että minä olen sinun siskosi. // Jos totta puhutaan niin kyllä. Minua nolottaa kun olet joka asiassa niin äkkiväärä. Sinusta puuttuu porstua.

Helmet-lukuhaasteeseen 2022 osallistuminen ratkaisi sen, että tartuin Karin Smirnoffin trilogian toiseen osaan suomenkielisenä, piti näet saada kirja, jonka nimessä on ilmansuunta. Ruotsinkielisessä kirjan nimessä kun ei ilmansuuntaa ihan suoranaisesti mainita. Ensimmäisen osan trilogiasta luin ruotsiksi ja suurelta osin suomeksikin, koska Smirnoffin tyylin kääntämisen haasteet kiinnostivat niin. Outi Menna selviytyy näistä haasteista erinomaisesti, niin ensimmäisessä kuin toisessakin osassa, jonka käännöstä kuuntelin nyt äänikirjana. Katsotaan sitten, minkä kieliseen lukemiseen kolmas osa taipuu.

Heti kirjan aloitettuani huomasin jo kovasti kaivanneeni Jana Kippoa ja hänen rosoista ja äkkiväärää persoonaansa. Toisessa osassa muori kuolee ja sisarukset ryhtyvät toteuttamaan hänen viimeistä tahtoaan tulla haudatuksi kotiseudulleen Kukkojärvelle pohjoisessa. Tarkoituksena on palata Kukkojärveltä heti hautajaisten jälkeisenä iltana kotiin, mutta niin yksinkertaisesti asiat eivät järjestykään. Itse asiassa Kukkojärvi mullistaa Brorin elämän perinpohjaisesti, eikä Jana aio lähteä paikkakunnalta ilman veljeään.

Kukkojärven kyläyhteisöä hallitsee uskonnollinen, sisäänlämpiävä liike, josta kaksosten äiti on aikoinaan lähtenyt. Äiti on viime järjestelyissään yrittänyt suojata lapsiaan yhteisöltä järjestämällä heille yhteyshenkilöksi uskonlahkosta eronneen Jussin, mutta ennen kuin Jussi huomaakaan, Bror on jo suljettu yhteisön lohduttavaan syliin ja hänellä itsellään on suhteen tapainen Janan kanssa.

Sisarukset ovat siis entisellään. Kaiken aikaa tapahtuu.

Kun sanat alkoivat sinkoilla kielen kompostiläjään lakkasimme puhumasta. Veli imeskeli oluttaan kuin tuttia. Hetken päästä humala hukuttaisi alleen aivojen perimmäiset alueet missä järki kellui vailla kiintopisteitä niin kuin lammikot kuivatetun järven pohjalla. Autoin häntä juopumisessa. Toivoin hänen mokaavan niin pahasti että yhteisö potkisi hänet pihalle. // Hän oli oikeassa. En ollut pelkästään mustasukkainen. Halusin hitsata itseni kiinni siamilaisveljeni lihaan. 

Sisarusten suhde joutuu koville ja Jana pelkää menettävänsä veljensä, joka on kaksoissisarelle niin läheinen, että he jopa kuulevat toistensa ajatukset. Uskonyhteisössä Jana on kuin elefantti posliinikaupassa, niin kuin arvattavissa on.  Näistä asetelmista kirjan elo lähtee polveilemaan yhä solmuisempiin tilanteisiin.

Smirnoffin tapa kirjoittaa ihastuttaa edelleen, vaikkei yllätystekijä enää toisessa kirjassa vaikutakaan kuin ensimmäisessä. Teksti tuntuu myös hiukan ensimmäistä osaa vähemmän merkityksistä tiheältä ja soljuu vapaammin tapahtumien virrassa. 

Pohjoinen todellisuus vahvoine varjoineen piirtyy kirjassa esiin tavalla, joka kestää vertailun minkä tahansa pohjoisen kuvauksen kanssa. Henkilöt ovat karikatyyrimaisia, mutta tässä liioitellussa kuvauksessaan ehkä jopa todellista todellisempia. Ainakin heidät voi vaivatta kuvitella edessään kirjaa lukiessaan tai kuunnellessaan.

Jo ensimmäisestä osasta tutut muistojen välähdykset ja menneisyyden traumojen väliintulot nykyhetken tilanteissa, usein uudenlaisen ymmärryksen valossa, ovat edelleen mukana. Jana taistelee uskonyhteisöä vastaan saadakseen veljensä takaisin, mutta hän käy myös omaa sisäistä taisteluaan pystyäkseen vastaamaan Jussin, hänelle uudenlaisen persoonan, asettamaan tunnehaasteeseen.

Haluamatta enempää spoilata juonenkäänteitä, kirjan loppu on mielestäni sisarusten suhdetta syvästi kuvastava, ja sellainen, että lukija on kiitollinen tietäessään, että kolmaskin osa on olemassa. Kolmatta osaa tarvitsee odottaa enää syyskuuhun saakka, jos haluaa lukea sen suomeksi.

Pidin Satu Paavolan tavasta lukea, hän sai henkilöt ja tilanteet elämään.


Postaukseni sarjan ensimmäisestä osasta Jag for till bror / Lähdin veljen luo

ja viimeisestä Sitten menin kotiin


Yhdellä lauseella: Jana Sanaa vastaan


Muualla:

Kirjavinkit

Kirjakaapin kummitus


Helmet-lukuhaasteessa 2022 kirja sijoittuu minulla kohtaan

25. Kirjan nimessä on ilmansuunta


Muitakin sopivia kohtia löytyy:

2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa 

5. Kirjassa sairastutaan vakavasti

18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja

20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä 

22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä

32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja

36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää

42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

46. Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen

49. Kirja on julkaistu vuonna 2022 (käännös)



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie