Kenelle runoilijan perintö kuuluu?
Arvostelukappale kustantajalta, kiitos.
 |
| Kuva: Ellen Karhulampi |
"Ei tarvitse olla Huone - Kummitellakseen -
Ei tarvitse olla Talo -
Aivot täynnä Käytäviä - ylittäen -
Aineellisen Paikan - "
(Emily Dickinson, suom. Vappu Kannas)
Tartuin Vappu Kannaksen Kimalaisten kirjaan hieman samoin tuntein kuin aikaisemmin Johanna Venhon Syyskirjaan: itselleni hyvin läheisen kirjailijan henkilöhahmosta kirjoitettu tarina on aina vaarassa muodostua suureksi pettymykseksi.
Salaperäinen, erakoitunut ja runoilijana paljon aikaansa edellä ollut Emily Dickinson on ollut vuosikymmeniä yksi lempirunoilijoistani. Hänen tuotantonsa raikkaus ja rohkea omalakisuus ovat ilahduttaneet ja rohkaisseet minua läpi vuosien ja myös monien kipeiden elämäntapahtumien. Mieluiten olen tutustunut hänen henkilöönsä vain hänen runojensa ja julkaistujen kirjeidensä välityksellä. Ne olen aikoinani saanut tuliaisina hänen Massachusettsissa olevassa kotimuseossaan vierailleelta ystävältäni.
Silti kirjallisuudentutkija Vappu Kannaksen Kimalaisten kirja veti minua puoleensa kuin - noh, mesi kimalaisia.
Vaikka Emily on kirjan keskushahmo, hän ei itse ole suoraan äänessä kirjassa. Häntä kuvataan hänen nuoremman sisarensa Lavinian eli Vinnien, perheen palvelijattaren Maggien ja perheeseen kohtalokkaana naisena kytkeytyneen, Vinnien ja Emilyn vanhemman veljen Austinin rakastajattaren Mabel Loomis Toddin kautta. Emily säilyttää kirjassa salaperäisyytensä, sillä kirja keskittyy pääasiassa kuvaamaan Emilyn kirjalliseen perintöön ja sen julkaisemiseen liittyvää taistelua, joka kulminoituu oikeudenkäyntiin Lavinia Dickinson vastaan Mabel Loomis Todd.
Kirjallisuudentutkijana Kannas tuntee Dickinsoniin liittyvät lähteet ja on myös liittänyt kirjaan luettelon käyttämistään lähteistä. Hänen tulkintansa tapahtumista on siis lähteiltään hyvin dokumentoitu. Silti on kyse fiktiivisestä romaanista, jolle todellinen, historiallinen henkilö vain antaa kiinnostavan aiheen.
Historiallisena romaanina teos on nautittavaa luettavaa hiukan Jane Austenin hengessä. Amherstin pieni yliopistokaupunki 1880-luvun seurapiireineen avautuu tapahtumien näyttämönä ja Dickinsonien koti Homestead tunnelmallisine huoneineen, puutarhoineen ja Emilyn kasvihuoneineen tulee tutuksi Dickinsonin sisarusten suljettuna, turvallisena elinpiirinä. Elinpiirinä, jolla on kirjassa lähes henkilöitynyt rooli, niin tärkeää osaa talo kirjassa näyttelee.
Emily ei nuoruutensa jälkeen koskaan poistunut kotoaan talon puutarhaa kauemmaksi eikä hän myöskään elinaikanaan julkaissut juuri mitään. Silti hän oli kotikaupungissaan jo eläessään tunnettu ja paljon keskusteltu henkilö, osittain sukunsa merkittävän aseman, osittain juuri erakoitumisensa vuoksi. Hänen kirjoittamisestaan tiedettiin laajalti. Kun hänen postuumisti julkaistu runoteoksensa sitten nousi suureen lukijasuosioon ei hänen kirjallinen perintönsä ollut suinkaan vähäpätöinen. Tämä selittää siitä käydyn oikeudenkäynnin tärkeyttä.
Kannas on rakentanut kirjan tarinan taitavasti oikeudenkäynnin varaan. Oikeudenkäynnissä nousevat julkisuuteen Emilyn elinpiirin salaisuudet, kuten naimisissa olleen veljen rakastajatar, jolla on suuri osuus Emilyn runojen julkaisemisessa. Kuka loppujen lopuksi oli läheinen tai peräti läheisin Emilylle? Myös tästä on perintöön liittyvässä kiistassa kyse. Kysymyksen polttavuutta ilmentää hyvin kirjan kertoja-asetelma, kolme kilpailevaa minäkertojaa, jotka asettavat toistensa luotettavuuden kyseenalaiseksi.
Kertojanäkökulmat keskinäisine ristiriitoineen tuovat teokseen kiinnostavuutta ja dramatiikkaa, jota tarinassa muuten olisi vähänlaisesti, niin sisäiseen tapahtumiseen keskittynyttä sisarusten elämä lapsuudenkodissaan on. Kuin huutomerkki näiden puhuvien naisten keskellä on vaikeneva Susan, Emilyn varhainen sydänystävä ja Emilyn veljen vaimo, jonka kokemuksesta puhutaan vain ulkopuolelta havainnoiden. Hänen asemalleen Emilyn elämässä ei ole tuon ajan yhteiskunnassa oikein sanojakaan.
Kirjaan liittyy monikerroksisesti näkökulmia naisen puheesta ja tekstistä sekä omana aikanaan että nykyisin. Kuinka paljon vaiennettuja naisääniä historiaan kätkeytyy ja kuinka paljon toisinsanomista, sellaista kuin Emily Dickinsonin runous, joka on leimattu vähäpätöiseksi ja pieneksi? Ja kuinka paljon tämän kaiken poissaolo kulttuuriperinnöstä kaventaakaan maailmankuvaamme. Vanhoja ja kuluneitakin kysymyksiä, joihin on kuitenkin aina edelleen hyvä saada lisää valaistusta autenttisin esimerkein. Kannaksen ensimmäinen romaani Rosa Clay liikkui myös tämän tematiikan liepeillä.
Tekstin ja näkökulmien monimuotoisuus - päiväkirjamerkintöjä, kirjeitä, Emilyn luonnos- tai haikumaisia runoja, viestilappusia - tekee kirjasta mielenkiintoisella tavalla kerroksellisen ja omalla tavallaan myös kertaa Emilyn runojen kokoamisen ja yhdistämisen tapahtumaa.
Vappu Kannaksen teksti on pienten havaintojen ja nyanssien virtaa, johon lukija mielellään asettuu osaksi. En voi sanoa, että kuvani Dickinsonista olisi dramaattisesti syventynyt kirjan myötä, eikä tämä liene ollut kirjan tarkoituskaan. Kirjan suurimmaksi ansioksi minulle jää sen avaama näkymä kuvaamansa aikakauden sivistyneistön naisten elinpiirin kapeuteen ja Emily Dickinsonin ympäristössään ristiriitaiseen rohkeuteen ja vahvuuteen.
Laura Noposen kansi tuo herkästi ja modernilla twistillä näkyviin Emily Dickinsonin rakkauden luontoon, olipa kyse villeistä tai puutarhan kasveista, kimalaisista tai puutarhaa tuhoavista kotiloista. Kuin kimalaispesässä, kaikki olivat Emilyn näkemyksen mukaan olemassa toisiaan varten.
"Me olemme läheinen perhe. Mutta sillä tavalla läheinen niin kuin planeetat ovat. Olemme kasvaneet kiinni toisiimme kuin kotilot, joita murskaan kengänkorollani puutarhassa ja joita Emily yrittää suojella. 'Ne kantavat kotia selässään. Ne ansaitsevat siitä hyvästä meidän kunnioituksemme.', hän sanoo. Hän on vanhemmiten muuttunut lempeämmäksi. Nuorena hän vielä vitsaili julmasti Austinille siitä, miten kolera voisi tappaa koko kaupungin."
Muualla:
Romaani 1800-luvun runoilijan perheestä on samalla kertaa moderni ja ihastuttavan epookkinen. HS Suvi Ahola 6.8.2023
Helmet-lukuhaasteessa 2023
kirja sopii kohtiin:
8. Kirja kertoo pienestä kaupungista
13. Kirjan kansi on värikäs
16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa
29. Kirjassa on minäkertoj(i)a
37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole
49. Kirja on julkaistu vuonna 2023
Kommentit
Lähetä kommentti