Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen
varjoissa
 |
| Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään. |
Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:
"Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä."
Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia. Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-niminen kaupunki, joka kantaa piirteitä Jääskeläisen kotikaupungista Jyväskylästä, kuten aikaisempikin teos. Marrasvirta on ollut myös Jääskeläisen Väärän kissan päivä -romaanin näyttämönä.
Kirja kertoo kahden sisaruksen erityislaatuisesta suhteesta. Ihailtu, lahjakas isoveli Alvar katoaa penkkaripäivänään. M, isoveljen hellittelynimellä marsilainen kutsuma pienempi sisarus jää surevaan perheeseensä kuin vangiksi. Kunnes lapsuuden kuurupiiloleikki jälleen käynnistyy ja hänen täytyy löytää isoveljensä outojen vihjeiden perusteella. Välillä on kuin sisarusten mielet olisivat kytkeytyneet toisiinsa jollakin tutkimattomalla tavalla.
M ei ole kuten muut lapset ja saa myös tuntea sen nahoissaan. Pelastuskeinona hänellä on isoveljen esittelemä marsilaisen vakoojan varuste mentaalikamera, jonka avulla M tutkii itselleen käsittämättömiä sosiaalisia tilanteita ja yrittää tehdä päätelmiä siitä, missä asioissa menettelee väärin. Kuten vakoilija ainakin, hän kokoaa tietoa apinoiksi kutsutun ihmiskunnan tavoista ja käytöksestä.
Isoveljen etsintä johtaa kaupungin erikoisen alakulttuurin, yönaakkojen piiriin. Yönaakat ovat punkkariyhteisö, joka on syntynyt mystisen ja poissaolevan Lontoon Profeetan vaikutuksesta punkin eturintamaksi Suomeen. He ovat hylänneet normaalina pidetyn elämän rahoineen, kelloineen, ihmisasumuksineen ja normeineen. Osa heistä viettää yönsä rappukäytävissä ja roska-astioissa, osa palaa välillä vanhempiensa luo ruokittaviksi ja nukkumaan lämpimässä, osa taas tuntuu katoavan maan päältä epämääräisiksi ajoiksi. Missä he asuvat?
Punk elää romaanissa ja sen taustalla niin historiallisine kuin Jääskeläisen luomine 1970- ja 80-lukujen sovinnaisuutta sokeeraavine kulttihahmoineen. David Bowie, Sex Pistols, Sid Vicious... Jääskeläinen on jopa laatinut soundtrackin kirjan musiikista (ks. postauksen lopussa olevat linkit). Kirjassa on myös lähdeluettelo lainatuista teksteistä, joiden joukosta löytyvät myös punk-albumit. Listalta ei kuitenkaan löydy kirjan siteeratuinta kappaletta, kirjan fiktiivisen bändin Marsin kuolleet keisarit kappaletta, jossa kiteytyy se, mistä nuoret sanoutuvat irti.
Gulag hellii ajattelijaa.
Dachau. Treblinka. Auswitch. Junamatka, musta saapas.
Arbeit macht frei!
Ku Klux Klan. Alan Turing haukkaa omenaa.
Kirjaroviot. Kirjaroviot. Noitaroviot. Ahneiden pidot.
Ma en haluu olla ihminen.
Ma en haluu olla ihminen.
Ma en haluu olla ihminen.
En haluu olla mies, en haluu olla nainen, vittu, en ees ihminen:
musta tulee marsilainen!
Musta tulee marsilainen!
Musta tulee marsilainen!
Mars nousee, Mars tanssii, Mars rakastaa!"
Mutta mikä on sitä alkuperäistä ja oikeaa punkkia, tästä tehdään runsaasti rajanvetoa kirjan tapahtumissa. Eikä oikeaoppisen fundamentalismin ja sen vaatiman anteeksipyyntökulttuurin irvailemiselta vältytä tässä yhteydessä. Kenties joitakin vastauksia on piilotettuna kirjan Pushkii-nimisen Marrasvirran kaupungin ainoan kirjailijan keskeneräiseen punk-eepokseen. Tai Lontoon Profeetan sanoihin:
"Vain idiootti pakenee vanhaa maailmaa uuteen ja koristelee sen puhtaat rannat vanhan maailman autioilla näkinkengillä! Ei, vanha apina -pidä ontot sanasi. Pidä punk, josta teit kauppatavaraa. Käännämme selkämme mädälle ihmisyydellesi. Haluamme olla muukalaisia, marsilaista rotua, hirviömäinen Toiseus, joka valvottaa sinua öisin."
Yönaakkoja jäljittävät, pahoinpitelevät ja tappavat jägerit, sadistista johtajaansa Jägeriä seuraavat joukot, joille mikä tahansa normien ulkopuolisuus on syy väkivaltaan. Tavalliset kansalaiset, niin kuin poliisikin, seuraavat heidän tekojaan vierestä, uskaltamatta tai haluamatta puuttua niihin.
Jääskeläinen punoo näistä aineksista kokonaisuuden, jossa yhdistyvät arvaamattomilla tavoilla underground-liikkeiden ja totalitarismin kasvot sekä mystiset mielentilat, joille henkilöiden epävakaat ja vaihtelevat identiteetit heittävät omat varjonsa. Lukija on eksyksissä, mutta puristaa koko ajan kädessään punaista lankaa, joka kiemurtelee hänen itsensä jättämänä halki pelottavan ja myrkyllisiä kaasuja erittävän labyrintin kuin Ariadnen matkaan varustaman Theseuksen lanka.
Kirjallisia viittauksia on tarinassa paljon, mutta niistä vahvin on taru labyrinttiin suljetusta ihmisuhreja vaativasta hirviöstä Minotauroksesta. Tai näinhän myyttiä tavataan kuvata. Hirviötä kohtaan toki olisi oikeampaa sanoa, että hirviö on vanki, jolle Kreetan kuningas Minos vaati ateenalaisia antamaan ihmisuhreja.
Jääskeläisen teksti on vetävää, kauhu- ja jännitysgenrestä ammentavaa. Lähes 600-sivuinen teos lennättää lukijaa vaivattomasti läpi sivujensa ja outojen, painajaismaisten tapahtumien. Vahva visuaalisuus saa ajoittain aikaan vaikutelman kuin lukija enemmänkin katselisi kuin lukisi. Sekä sarjakuva- että elokuvailmaisu käyvät mielessä. Epäilemättä kirja taipuisi hienosti elokuvaksi.
Tarinan valokehä osuu nuoruuden epävarmuuteen ja ehdottomuuteen. Yhteiskuntakritiikki taas eri muotoiseen minuuden mitätöintiin kasvatuksen ja normaaliuden nimissä, tai mikä pahinta, vain välinpitämättömyyden vuoksi. Aikuisten kyvyttömyys olla aikuisia näyttelee suurta roolia päähenkilöiden tuhoisien traumojen synnyssä.
Kirjaan rakentunut varjomaailma naakkoineen ja metsästäjineen käy kohti tuhoaan eikä historia jätä toistamatta itseään. Naakkojen siipien havinaan tuntuu sekoittuvan historian siipien havinaa, sillä aika luo loputtomia projektioitaan henkilöissä. Noita projektioita kirjassa tarkastellaan ja tavoitellaan mestarillisesti, vailla yksiselitteisiä tulkintoja ja loppuratkaisuja, kuten kirjan alussa luvataankin.
Jääskeläinen suuntaa tekstinsä pelottomasti pimeään ihmisten sisällä. Matkaltaan tuohon pimeään lukija palaa yllättäen voimistuneena. Jokin paha uni tuntuu jääneen taakse, eikä lukija ole aivan varma, kuka oli uneksija. Joka tapauksessa hengitysilma tuntuu oudosti puhdistuneen.
Kustantaja kertoo kirjan kannessa Jääskeläisen kirjoja käännetyn jo 15 eri kielelle. Kuurupiilon anatomia on Jääskeläisen viides romaani. Lisäksi hän on julkaissut kaksi novellikokoelmaa.
T. Parikan kansi johdattaa komeasti kirjan maisemaan.
Minulle näyttää koittaneen aika nostaa ainakin vuosia lukulistallani viihtyneet Jääskeläisen novellikokoelmat uuteen kohtaan listallani.
"Kun eri tavat nähdä, muistaa ja kertoa kohtaavat, olevainen järisee. Silloin sanat saattavat kadottaa merkityksensä, nousta siivilleen, pöristä aikansa kaiken yllä ja hyökätä sitten kaikkien osallisten kimppuun armottomina kuin katakombien hyönteiset."
Muualla:
Kuurupiilon anatomia: soundtrack. Pasi Ilmari Jääskeläinen. The Official site for author Pari Ilmari Jääskeläinen Kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläisen kotisivu 13.6.2023
Kuurupiilon anatomia @ Pasi Ilmari Jääskeläinen. Risingshadow
Helmet-lukuhaasteessa 2023
kirja asettuu hyvin kohtiin:
5. Kirjassa ollaan maan alla
8. Kirja kertoo pienestä kaupungista
16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa
21. Kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta
29. Kirjassa on minäkertoja
38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan (Minotauros)
40. Kirjassa hylätään jotain
46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika
49. Kirja on julkaistu vuonna 2023
Kommentit
Lähetä kommentti