Siirry pääsisältöön

Max Porter: Biitti

Rytmi kaiken alla

Max Porter: Biitti. Englanninkielinen alkuteos: Shy, 2023. Suomentanut Irmeli Ruuska. Alkuperäispäällys Carlos Esparza. 127 s. WSOY 2023. 

Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan alkuperäiskansi Carlos Esparza.


"He yrittävät saada selkoa toisistaan, koska mitä muutakaan hiton tekemistä heillä olisi. Heillä kaikilla on oma sisäinen rekisterinsä siitä, kellä viiraa tosissaan, kenestä todennäköisesti tulee psyko, kuka on kova, kuka nynny, kuka oikeastaan ihan jees, ja näiden valheellisten rekisterien rakosista tihkuu odottamatonta ystävyyttä, aivan kuten vihaa tai kamalaa yksinäisyyttäkin."

Max Porter on kirjailijana omaa luokkaansa. Hänen epälineaarisesti poukkoillen, eksyen ja kuulostellen etenevä kerrontansa paljastaa ihmismielen liikahduksia jäljittelemättömällä tavalla. Hänen kääntäjänään Irmeli Ruuska pysyy tahdissa mukana enemmän kuin hyvin. Tämä on jo Ruuskan neljäs Porter-käännös.

Shylla on päässään ääniä ja näkyjä, jotka hänen on tärkeää välillä saada vaimennettua. Äiti ja isäpuoli, terapeutti, opettajat ja valvojat ja muut pojat Last Change -laitoksessa. Seinässä asuva 60-luvun tyttö ja vanhassa kartanossa ennen eläneet ja edelleen läsnä olevat. Shyta kiusanneet ja ne, joita kohtaan hän on ollut väkivaltainen, erityisesti poika, jonka kasvot hän viilsi auki rikotulla olutpullolla. 

Paras tapa saada äänet hiljaisiksi on keskittyä bassobiittiin ja sitä varten Shylla on omat sämplätyt c-kasettinsa. Hän aikoo vielä joskus perustaa asuntolakaverinsa kanssa oman levyfirman.

Nyt Shy ei kuitenkaan enää kestä enempää. Hän poistuu asuntolasta yöllä kaikkien nukkuessa vanhan walkmaninsa ja lempikasettinsa kanssa, mukanaan tujakka jointti ja repullinen kiviä, ja suuntaa kartanon mailla olevan lammen rantaan.

"Yö on suuri, ja se sattuu."

Nuorisorikollisten laitoksen nimi kertoo kaiken Shyn tilanteesta. Hän on veitsen terällä elämänsä suhteen ja niin on myös paikka, jossa hän asuu ja saa opetusta ja terapiaa, sillä se on määrätty muuttamaan rakennuksesta, johon aiotaan rakentaa eliittiasuntoja. Shyn paniikki on siis ymmärrettävää ja perusteltua. Hän ajaa itsensä äärimmäiseen tilanteeseen pakon edessä.

"Pelto on yhä kuolemanhiljainen mutta tiiviisti ympärillä, hän on kuin siihen käärittynä. Möhkäle yötä, joka liikkuu hänen kanssaan, hengittää hänen myötään. Kaikki on puristavaa reunaa. Tunkeilevan tiheää.

Hän ei tahdo ajatella, mitä siellä on vastassa."

Porter on omimmillaan epätavallisten mielentilojen ja todellisuuden rakoilun kuvaajana, samoin kuin epätavallisten henkilöidenkin. Nuori tuskaisa ja tuskaa tuottava Shy ja hänen levoton, ahdistettu mielensä avautuvat hetki hetkeltä tavalla, jollaista en ole kokenut kirjallisuuden nuoruuskuvauksissa. Niin avautuu tekstin kielessä yhä uudestaan myös Shyn biitti, rytmi joka auttaa hänet pysymään kiinni todellisuuden syrjässä ja aina, satunnaisesti, löytämään itsensä päässään olevien äänten kakofoniasta.

Aikaisemmin lukemani Porterin kirjat ovat olleet teemoiltaan minulle läheisiä: Surulla on sulkapeite -romaanin surun vaiheiden kuvaus, Lannyn kuoriutuvista kerroksista esiin työntyvä luontosuhde. Shyn tarinassa Porter on tarttunut nuorisoväkivallan ja nuorten pahoinvoinnin niin Briteissä kuin muuallakin polttavaan teemaan. Hän on tehnyt sen tavalla, joka saa lukijan itse kokemaan nuorta raastavan tuskan ja kummastuksen siitä, millaiseen suuntaan hänen elämänsä on menossa. 

"Amanda kertoi heille nornista, mystisistä pohjolan sisaruksista, jotka kutoivat tulevaisuutta, ja yöllä Shy heräsi heidän painoonsa sängyn jalkopäässä, siinä istui kolme vanhaa eukkoa, äidin, mummin, Amandan, Thatcherin, leikkikoulun opettajan rouva Hooperin, Pat Butcherin, Jennyn Ja Madge Bishopin oudon tutut hybridit, naiset, jotka hän on tuntenut, nähnyt tai kuvitellut, kollaasina yhdessä, hänen alitajuntansa sutusta ja sotkusta nousseina, tuijottamassa häntä hymyillen, klik, klik, yksi heistä kutoo, klik, klik, kohtalon kehä muotoutuu ja kiristyy, kun hän vaipuu uudestaan uneen."


Tekstin rytmiin pääsee hyvin käsiksi kuuntelemalla Max Porterin lukunäytettä kirjastaan: Kirjailija Max Porter lukee pätkän Biitti-kirjastaan. WSOY, Youtube.


Muualla:

Max Porter: Biitti. Kirjaluotsi 25.8.2023

Anthony Cummins: Shy by Max Porter review Exhilarating portrait of a lost boy in 90's Britain. Guardian 3.4.2023

Hermione Hoby: A Novel Depicts One Disordered Night in the Life of a Teenager. The New York Times 2.5.2023


Helmet-lukuhaasteessa 2023

kirja sopii kohtiin:

4. Kirja kertoo terveydenhuollosta (nuorisorikollisten kuntoutus)

18. Kirja on julkaistu alun perin englannin kielellä

22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon (mielenterveysongelmat)

40. Kirjassa hylätään jotain

46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika

49. Kirja on julkaistu vuonna 2023



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie