Siirry pääsisältöön

Max Porter: Biitti

Rytmi kaiken alla

Max Porter: Biitti. Englanninkielinen alkuteos: Shy, 2023. Suomentanut Irmeli Ruuska. Alkuperäispäällys Carlos Esparza. 127 s. WSOY 2023. 

Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan alkuperäiskansi Carlos Esparza.


"He yrittävät saada selkoa toisistaan, koska mitä muutakaan hiton tekemistä heillä olisi. Heillä kaikilla on oma sisäinen rekisterinsä siitä, kellä viiraa tosissaan, kenestä todennäköisesti tulee psyko, kuka on kova, kuka nynny, kuka oikeastaan ihan jees, ja näiden valheellisten rekisterien rakosista tihkuu odottamatonta ystävyyttä, aivan kuten vihaa tai kamalaa yksinäisyyttäkin."

Max Porter on kirjailijana omaa luokkaansa. Hänen epälineaarisesti poukkoillen, eksyen ja kuulostellen etenevä kerrontansa paljastaa ihmismielen liikahduksia jäljittelemättömällä tavalla. Hänen kääntäjänään Irmeli Ruuska pysyy tahdissa mukana enemmän kuin hyvin. Tämä on jo Ruuskan neljäs Porter-käännös.

Shylla on päässään ääniä ja näkyjä, jotka hänen on tärkeää välillä saada vaimennettua. Äiti ja isäpuoli, terapeutti, opettajat ja valvojat ja muut pojat Last Change -laitoksessa. Seinässä asuva 60-luvun tyttö ja vanhassa kartanossa ennen eläneet ja edelleen läsnä olevat. Shyta kiusanneet ja ne, joita kohtaan hän on ollut väkivaltainen, erityisesti poika, jonka kasvot hän viilsi auki rikotulla olutpullolla. 

Paras tapa saada äänet hiljaisiksi on keskittyä bassobiittiin ja sitä varten Shylla on omat sämplätyt c-kasettinsa. Hän aikoo vielä joskus perustaa asuntolakaverinsa kanssa oman levyfirman.

Nyt Shy ei kuitenkaan enää kestä enempää. Hän poistuu asuntolasta yöllä kaikkien nukkuessa vanhan walkmaninsa ja lempikasettinsa kanssa, mukanaan tujakka jointti ja repullinen kiviä, ja suuntaa kartanon mailla olevan lammen rantaan.

"Yö on suuri, ja se sattuu."

Nuorisorikollisten laitoksen nimi kertoo kaiken Shyn tilanteesta. Hän on veitsen terällä elämänsä suhteen ja niin on myös paikka, jossa hän asuu ja saa opetusta ja terapiaa, sillä se on määrätty muuttamaan rakennuksesta, johon aiotaan rakentaa eliittiasuntoja. Shyn paniikki on siis ymmärrettävää ja perusteltua. Hän ajaa itsensä äärimmäiseen tilanteeseen pakon edessä.

"Pelto on yhä kuolemanhiljainen mutta tiiviisti ympärillä, hän on kuin siihen käärittynä. Möhkäle yötä, joka liikkuu hänen kanssaan, hengittää hänen myötään. Kaikki on puristavaa reunaa. Tunkeilevan tiheää.

Hän ei tahdo ajatella, mitä siellä on vastassa."

Porter on omimmillaan epätavallisten mielentilojen ja todellisuuden rakoilun kuvaajana, samoin kuin epätavallisten henkilöidenkin. Nuori tuskaisa ja tuskaa tuottava Shy ja hänen levoton, ahdistettu mielensä avautuvat hetki hetkeltä tavalla, jollaista en ole kokenut kirjallisuuden nuoruuskuvauksissa. Niin avautuu tekstin kielessä yhä uudestaan myös Shyn biitti, rytmi joka auttaa hänet pysymään kiinni todellisuuden syrjässä ja aina, satunnaisesti, löytämään itsensä päässään olevien äänten kakofoniasta.

Aikaisemmin lukemani Porterin kirjat ovat olleet teemoiltaan minulle läheisiä: Surulla on sulkapeite -romaanin surun vaiheiden kuvaus, Lannyn kuoriutuvista kerroksista esiin työntyvä luontosuhde. Shyn tarinassa Porter on tarttunut nuorisoväkivallan ja nuorten pahoinvoinnin niin Briteissä kuin muuallakin polttavaan teemaan. Hän on tehnyt sen tavalla, joka saa lukijan itse kokemaan nuorta raastavan tuskan ja kummastuksen siitä, millaiseen suuntaan hänen elämänsä on menossa. 

"Amanda kertoi heille nornista, mystisistä pohjolan sisaruksista, jotka kutoivat tulevaisuutta, ja yöllä Shy heräsi heidän painoonsa sängyn jalkopäässä, siinä istui kolme vanhaa eukkoa, äidin, mummin, Amandan, Thatcherin, leikkikoulun opettajan rouva Hooperin, Pat Butcherin, Jennyn Ja Madge Bishopin oudon tutut hybridit, naiset, jotka hän on tuntenut, nähnyt tai kuvitellut, kollaasina yhdessä, hänen alitajuntansa sutusta ja sotkusta nousseina, tuijottamassa häntä hymyillen, klik, klik, yksi heistä kutoo, klik, klik, kohtalon kehä muotoutuu ja kiristyy, kun hän vaipuu uudestaan uneen."


Tekstin rytmiin pääsee hyvin käsiksi kuuntelemalla Max Porterin lukunäytettä kirjastaan: Kirjailija Max Porter lukee pätkän Biitti-kirjastaan. WSOY, Youtube.


Muualla:

Max Porter: Biitti. Kirjaluotsi 25.8.2023

Anthony Cummins: Shy by Max Porter review Exhilarating portrait of a lost boy in 90's Britain. Guardian 3.4.2023

Hermione Hoby: A Novel Depicts One Disordered Night in the Life of a Teenager. The New York Times 2.5.2023


Helmet-lukuhaasteessa 2023

kirja sopii kohtiin:

4. Kirja kertoo terveydenhuollosta (nuorisorikollisten kuntoutus)

18. Kirja on julkaistu alun perin englannin kielellä

22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon (mielenterveysongelmat)

40. Kirjassa hylätään jotain

46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika

49. Kirja on julkaistu vuonna 2023



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi