Siirry pääsisältöön

Martha Wells: Hälytystila. Murhabotin päiväkirjat 1

"Se kutsuu itseään Murhabotiksi"

Martha Wells: Hälytystila. Murhabotin päiväkirjat, osa 1. (Alkuteos: All Systems Red. The Murderbot Diaries 1). Suomennos Mika Kivimäki. Kansi Samppa Ranta, kannen kuva designprojects / Adobestock. 191 s. Hertta Kustannus 2023.
Kustantajan arvostelukappale, kiitokset siitä!

                        Kuva: Ellen Karhulampi

"Tulen siis hankalasti toimeen oikeiden ihmisten kanssa. Se ei johdu hakkeroidun hallintamoduulini aiheuttamasta vainoharhaisuudesta, eikä heistä, vaan minusta. Tiedän olevani kammottava murhabotti, hekin tietävät sen ja se hermostuttaa molempia osapuolia, ja se taas saa minut entistäkin hermostuneemmaksi. Lisäksi en ollut suojahaarniskassa, koska olin haavoittunut, ja yksi orgaanisista osistani saattaisi tipahtaa irti ja lötkähtää lattialle millä hetkellä hyvänsä, eikä kukaan halua nähdä sellaista."

Martha Wellsin maailmanmainetta niittänyt scifisarja Murhabotin päiväkirjat on alkanut ilmestyä suomeksi uuden lasten- ja nuortenkirjallisuuteen sekä scifiin ja fantasiaan keskittyvän Hertta Kustannuksen julkaisemana. Kirjasarja on palkittu mm tieteis- ja fantasiakirjallisuuspalkinto Hugolla vuonna 2021.

Kirja onkin maineensa veroinen. Taidolla kirjoitettua, vetävää scifijännitystä, jossa pelataan päähenkilön, työtä vieroksuvan, puoliorgaanisen turvabotin yhä mielenkiintoisemmaksi käyvällä henkilökuvalla ja mustan huumorin siivittämillä ihmissuhdekuvioilla. Vieraan planeetan vihamielisen faunan ja muiden viholaisten aiheuttamien uhkien lisäksi siis. 

Murhabotiksi itseään kutsuva turvallisuusyksikkö on hakkeroinut oman hallintamoduulinsa voidakseen itse päättää, mitä käskyjä noudattaa ja voidakseen omistautua enimmäksi osaksi ajastaan myös hakkeroimansa viihdekeskuksen viihdesarjojen ja elokuvien katselulle. Heikohkona perusteluna viihteenkulutukselleen botti tuumii toimintasarjojen olevan itselleen parempaa koulutusmateriaalia kuin omistajayrityksen nuukaillen toimittamat kehnot manuaalit ja muut oppimateriaalit.

Botin tämänkertaisena tehtävänä on turvata vierasta planeettaa kartoittavan tutkimusryhmän työtä. Tehtävä ei tarjoakaan niin paljon tilaisuuksia viihdesarjojen katseluun kuin olisi ihanteellista. Tilanteiden kehittyessä käy ilmi, että viihdesarjoista on tarttunut botin persoonaan toimintamalli-ideoiden lisäksi ainakin vinoa huumoria ja ehkä myös työmoraalia.

Kaiken kaikkiaan security unit osoittautuu siis vähitellen yhä kiinnostavammaksi persoonaksi ja tunnustan odottavani innolla jatko-osia tälle ensimmäiselle osalle, jonka hotkaisin oikopäätä sen herkullisen ulkonäön, kompaktin koon ja kerronnan viettelemänä. Ihan pelkät scifiseikkailut eivät minua jaksaisi kauaa kiinnostaa, mutta näyttäisi siltä, että luvassa olisi lisää kyborgiluonteen ja siihen liittyvän etiikan pohdiskelua kaiken toiminnan ohella. Lisäksi Wells kirjoittaa kuten parhaat scifikirjailijat: liikaa selittelemättä luomaansa maailmaa.

Mika Kivimäen käännös toimii ja luistaa tässä kirjassa erinomaisesti. Erityiskiitokseni menee uudelle kustantamolle oikolukuun panostamisesta, lupaavan bestsellersarjan käännösoikeuksien hankkimisen lisäksi tietysti.

"On väärin pitää rakennettua olentoa puoliksi bottina, puoliksi ihmisenä. Se kuulostaa siltä kuin nämä puoliskot olisivat erillisiä, ikään kuin bottipuolisko haluaisi noudattaa käskyjä ja tehdä työnsä kunnolla ja ihmispuolisko haluaisi suojella itseään ja hankkiutua helvettiin tästä paikasta. Se oli kaukana todellisuudesta, jossa olin pahuksen hämmentynyt kokonainen olento vailla aavistustakaan, mitä halusin tehdä. Mitä pitäisi tehdä. Mitä oli tarpeen tehdä."

Arvioni muista sarjan kirjoista:


Muualla:
Kirja ilmestyi juuri, en löytänyt siitä vielä muita arvioita.

Helmet 2023-lukuhaasteessa 
kirjan voisi sijoittaa ainakin kohtiin:
5. Kirjassa ollaan maan alla (toisella planeetalla)
13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs
16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa (ei perinteisessä mielessä)
18. Kirja on julkaistu alun perin englannin kielellä
21. Kirja on scifiä
29. Kirjassa on minäkertoja
30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi
33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun
39. Kirja, josta sait vinkin sosiaalisesta mediasta tai mediasta
40. Kirjassa hylätään jotain
46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika
49. Kirja (käännös) on julkaistu vuonna 2023

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...