Korallisto - intertekstuaalisuuden ylistys
 |
| Kuva: Ellen Karhulampi. Taideteos: Sara Ilveskorven Pohjoinen koralli |
Arto Lapin Korallimieli on kokoomateos, joka sisältää hänen
aikaisemmat runokokoelmansa Veden äänet (2018) ja Pohjoiset tuulenpesät (2020) sekä
aikaisemmin julkaisemattoman kokoelman Ateljee Palander (2022) ja lisäksi vielä uuden sikermän Korallimieli. Kustantaja Enostone
ilmoittaa trilogian olevan rinnakkaisteos aikaisemmalle teokselle Arto Lapin valitut runot Taivaanpohjassa laulavat valaat (2019).
Lappi on voittanut Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon monena vuonna, ja tamperelaisuus ja tamperelaiset taiteilijat ovatkin runoissa vahvasti läsnä. Ateljee Palanderissa on mm osio otsikolla Kaivanto ja monissa runoissa on omistuksia kirjailijoille tai taiteilijoille. Runot kutovat verkkoa taideteoksesta toiseen, ei pelkästään tekstien välille, vaan myös musiikin ja kuvataiteen teosten ja tekstien. Kirjassa onkin seikkaperäinen luettelo kirjallisuus- ja muista viittauksista ja lainoista.
Taide on elävää rihmastoa ja jatkuu näissä runoissa, ehkäpä korallistoksi kasautuen, omalla tavallaan muuttuvana ja elävänä edelleen.
Välillä tekstien lainaäänet ja muiden teosten kaiut alkavat
tuntua itsetarkoituksellisilta ja puuduttavilta pitkässä kokonaisuudessa, mutta sitten
kirjoittajan oma ääni taas puhuu ja palauttaa tekstin merkityksellisyyden.
Monesti Lapin runot taipuvat kaskuiksi, pieniksi hirtehisiksi tarinoiksi. Tästä on esimerkkinä sikermä tanka- ja haikuperinteen mukaisia runoja Pet Sounds. Tai runossa Man tar en gris siis kesken luomisen, jossa ihminen jää viimeiseksi, kun kaikki on täydellisempien luotujen jälkeen jo päässyt loppumaan:
"-- Heistä yksi, Carl von Linné, / pillastui kuin Tuhatkauno, / nappasi lehtiön, otti suunnan kohti pohjoista, / alkoi luetteloida kaikkia vastaantulevia: // 'Hieron nämä listat / tuomiopäivänä Hänen kasvoilleen. / Meille et antanut edes kykyä / suojella näitä.'"
Lappi poimii herkästi tyylipiirteitä ja motiiveja, kuin muistumia, muiden runoilijoiden tuotannosta. Kollaasimaisuus ja voimakas traditiotietoisuus yhdistävät Lapin runoutta mm. Kari Aronpuroon, jolta runoilija lainaakin suoraan tekstin antikvariaatista ostetun Aronpuron kirjan väliin jääneestä kutsukortista, kuin kunnianosoituksena Aronpuron metodeille.
Runojen ladonta niin, että otsikot ovat sivun alalaidassa, antaa lukijalle tilaa muodostaa käsityksensä runosta ennen sen nimeämistä. Tämä tuntuu luovan teksteihin avaruutta ja hengittävyyttä, korostavan tekstien avoimuutta ja monitulkintaisuutta. Lukija tunnistaa otsikoista kirjojen ja taideteosten nimiä; jälkisanoissaan kirjailija kuvaa runojen nimeämisen prosessiaan ja sen intertekstuaalisuutta kiinnostavasti.
Teemoista luonto ja luonnontapahtumat, hetkessä oleminen ja kaiken mahtuminen hetkeen, ovat taideteemojen lisäksi toistuvia. Kuvasto nousee eheänä näistä teemoista.
"Kun ei voi / kahta kertaa astua samaan, / on tehtävä kaikkensa / hetken pisarassa, // herättävä kirkkauteen, / oltava takkuturkkinen untuvikko, / täysi ja ikuinen // sekunnin murto-osassa / tai vähemmässä."
Lapin trilogiassa on pituutta kuin hänen Valituissa runoissaan. Myös syvyyttä ja korkeutta, täyteyttä. Se kutsuu meditoimaan tekstin äärellä, ja niin tekee myös Jelena Salmen kaunis kansi.
Muualla:
Erkki Kiviniemi: Parasta juuri nyt (9.3.2023): Rusetti, Korallimieli, Vaivanaika, 5Mannerta. Kulttuuritoimitus 9.3.2023
Helmet-lukuhaasteessa 2023 kirja sopii:
12. Kirjan nimi liittyy veteen
13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs
19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (Tampere)
30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi (Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto)
49. Kirja on julkaistu vuonna 2023
Kommentit
Lähetä kommentti