Siirry pääsisältöön

Arto Lappi: Korallimieli

Korallisto - intertekstuaalisuuden ylistys

Jelena Salmen kansi Arto Lapin kirjaan Korallimieli. Etualalla Sara Ilveskorven teos Pohjoinen koralli, taustalla korallinvärinen suuri teekuppi
Kuva: Ellen Karhulampi.
Taideteos: Sara Ilveskorven Pohjoinen koralli


Arto Lappi: Korallimieli Trilogia. 307 s. Kannen kuva ja graafinen suunnittelu Jelena Salmi. Taitto Kalle Niinikangas. Enostone 2023.
Kustantajan arvostelukappale, kiitokset.

"Täällä tähtiä / kukkivassa valaan vatsassa / puhe korkeudesta / on puhetta syvyydestä, / suunta mihin kurkottaa."

Arto Lapin Korallimieli on kokoomateos, joka sisältää hänen aikaisemmat runokokoelmansa Veden äänet (2018) ja Pohjoiset tuulenpesät (2020) sekä aikaisemmin julkaisemattoman kokoelman Ateljee Palander (2022) ja lisäksi vielä  uuden sikermän Korallimieli. Kustantaja Enostone ilmoittaa trilogian olevan rinnakkaisteos aikaisemmalle teokselle Arto Lapin valitut runot Taivaanpohjassa laulavat valaat (2019).

Lappi on voittanut Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon monena vuonna, ja tamperelaisuus ja tamperelaiset taiteilijat ovatkin runoissa vahvasti läsnä. Ateljee Palanderissa on mm osio otsikolla Kaivanto ja monissa runoissa on omistuksia kirjailijoille tai taiteilijoille. Runot kutovat verkkoa taideteoksesta toiseen, ei pelkästään tekstien välille, vaan myös musiikin ja kuvataiteen teosten ja tekstien. Kirjassa onkin seikkaperäinen luettelo kirjallisuus- ja muista viittauksista ja lainoista. 

Taide on elävää rihmastoa ja jatkuu näissä runoissa, ehkäpä korallistoksi kasautuen, omalla tavallaan muuttuvana ja elävänä edelleen.

Välillä tekstien lainaäänet ja muiden teosten kaiut alkavat tuntua itsetarkoituksellisilta ja puuduttavilta pitkässä kokonaisuudessa, mutta sitten kirjoittajan oma ääni taas puhuu ja palauttaa tekstin merkityksellisyyden.

Monesti Lapin runot taipuvat kaskuiksi, pieniksi hirtehisiksi tarinoiksi. Tästä on esimerkkinä sikermä tanka- ja haikuperinteen mukaisia runoja Pet Sounds. Tai runossa Man tar en gris siis kesken luomisen, jossa ihminen jää viimeiseksi, kun kaikki on täydellisempien luotujen jälkeen jo päässyt loppumaan:

"-- Heistä yksi, Carl von Linné, / pillastui kuin Tuhatkauno, / nappasi lehtiön, otti suunnan kohti pohjoista, / alkoi luetteloida kaikkia vastaantulevia: // 'Hieron nämä listat / tuomiopäivänä Hänen kasvoilleen. / Meille et antanut edes kykyä / suojella näitä.'"

Lappi poimii herkästi tyylipiirteitä ja motiiveja, kuin muistumia, muiden runoilijoiden tuotannosta. Kollaasimaisuus ja voimakas traditiotietoisuus yhdistävät Lapin runoutta mm. Kari Aronpuroon, jolta runoilija lainaakin suoraan tekstin antikvariaatista ostetun Aronpuron kirjan väliin jääneestä kutsukortista, kuin kunnianosoituksena Aronpuron metodeille. 

Runojen ladonta niin, että otsikot ovat sivun alalaidassa, antaa lukijalle tilaa muodostaa käsityksensä runosta ennen sen nimeämistä. Tämä tuntuu luovan teksteihin avaruutta ja hengittävyyttä, korostavan tekstien avoimuutta ja monitulkintaisuutta. Lukija tunnistaa otsikoista kirjojen ja taideteosten nimiä; jälkisanoissaan kirjailija kuvaa runojen nimeämisen prosessiaan ja sen intertekstuaalisuutta kiinnostavasti.

Teemoista luonto ja luonnontapahtumat, hetkessä oleminen ja kaiken mahtuminen hetkeen, ovat taideteemojen lisäksi toistuvia. Kuvasto nousee eheänä näistä teemoista.

"Kun ei voi / kahta kertaa astua samaan, / on tehtävä kaikkensa / hetken pisarassa, // herättävä kirkkauteen, / oltava takkuturkkinen untuvikko, / täysi ja ikuinen // sekunnin murto-osassa / tai vähemmässä."

Lapin trilogiassa on pituutta kuin hänen Valituissa runoissaan. Myös syvyyttä ja korkeutta, täyteyttä. Se kutsuu meditoimaan tekstin äärellä, ja niin tekee myös Jelena Salmen kaunis kansi.


Muualla:

Erkki Kiviniemi: Parasta juuri nyt (9.3.2023): Rusetti, Korallimieli, Vaivanaika, 5Mannerta. Kulttuuritoimitus 9.3.2023


Helmet-lukuhaasteessa 2023 kirja sopii:

12. Kirjan nimi liittyy veteen

13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs

19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (Tampere)

30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi (Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto)

49. Kirja on julkaistu vuonna 2023


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi