Siirry pääsisältöön

Arto Lappi: Korallimieli

Korallisto - intertekstuaalisuuden ylistys

Jelena Salmen kansi Arto Lapin kirjaan Korallimieli. Etualalla Sara Ilveskorven teos Pohjoinen koralli, taustalla korallinvärinen suuri teekuppi
Kuva: Ellen Karhulampi.
Taideteos: Sara Ilveskorven Pohjoinen koralli


Arto Lappi: Korallimieli Trilogia. 307 s. Kannen kuva ja graafinen suunnittelu Jelena Salmi. Taitto Kalle Niinikangas. Enostone 2023.
Kustantajan arvostelukappale, kiitokset.

"Täällä tähtiä / kukkivassa valaan vatsassa / puhe korkeudesta / on puhetta syvyydestä, / suunta mihin kurkottaa."

Arto Lapin Korallimieli on kokoomateos, joka sisältää hänen aikaisemmat runokokoelmansa Veden äänet (2018) ja Pohjoiset tuulenpesät (2020) sekä aikaisemmin julkaisemattoman kokoelman Ateljee Palander (2022) ja lisäksi vielä  uuden sikermän Korallimieli. Kustantaja Enostone ilmoittaa trilogian olevan rinnakkaisteos aikaisemmalle teokselle Arto Lapin valitut runot Taivaanpohjassa laulavat valaat (2019).

Lappi on voittanut Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon monena vuonna, ja tamperelaisuus ja tamperelaiset taiteilijat ovatkin runoissa vahvasti läsnä. Ateljee Palanderissa on mm osio otsikolla Kaivanto ja monissa runoissa on omistuksia kirjailijoille tai taiteilijoille. Runot kutovat verkkoa taideteoksesta toiseen, ei pelkästään tekstien välille, vaan myös musiikin ja kuvataiteen teosten ja tekstien. Kirjassa onkin seikkaperäinen luettelo kirjallisuus- ja muista viittauksista ja lainoista. 

Taide on elävää rihmastoa ja jatkuu näissä runoissa, ehkäpä korallistoksi kasautuen, omalla tavallaan muuttuvana ja elävänä edelleen.

Välillä tekstien lainaäänet ja muiden teosten kaiut alkavat tuntua itsetarkoituksellisilta ja puuduttavilta pitkässä kokonaisuudessa, mutta sitten kirjoittajan oma ääni taas puhuu ja palauttaa tekstin merkityksellisyyden.

Monesti Lapin runot taipuvat kaskuiksi, pieniksi hirtehisiksi tarinoiksi. Tästä on esimerkkinä sikermä tanka- ja haikuperinteen mukaisia runoja Pet Sounds. Tai runossa Man tar en gris siis kesken luomisen, jossa ihminen jää viimeiseksi, kun kaikki on täydellisempien luotujen jälkeen jo päässyt loppumaan:

"-- Heistä yksi, Carl von Linné, / pillastui kuin Tuhatkauno, / nappasi lehtiön, otti suunnan kohti pohjoista, / alkoi luetteloida kaikkia vastaantulevia: // 'Hieron nämä listat / tuomiopäivänä Hänen kasvoilleen. / Meille et antanut edes kykyä / suojella näitä.'"

Lappi poimii herkästi tyylipiirteitä ja motiiveja, kuin muistumia, muiden runoilijoiden tuotannosta. Kollaasimaisuus ja voimakas traditiotietoisuus yhdistävät Lapin runoutta mm. Kari Aronpuroon, jolta runoilija lainaakin suoraan tekstin antikvariaatista ostetun Aronpuron kirjan väliin jääneestä kutsukortista, kuin kunnianosoituksena Aronpuron metodeille. 

Runojen ladonta niin, että otsikot ovat sivun alalaidassa, antaa lukijalle tilaa muodostaa käsityksensä runosta ennen sen nimeämistä. Tämä tuntuu luovan teksteihin avaruutta ja hengittävyyttä, korostavan tekstien avoimuutta ja monitulkintaisuutta. Lukija tunnistaa otsikoista kirjojen ja taideteosten nimiä; jälkisanoissaan kirjailija kuvaa runojen nimeämisen prosessiaan ja sen intertekstuaalisuutta kiinnostavasti.

Teemoista luonto ja luonnontapahtumat, hetkessä oleminen ja kaiken mahtuminen hetkeen, ovat taideteemojen lisäksi toistuvia. Kuvasto nousee eheänä näistä teemoista.

"Kun ei voi / kahta kertaa astua samaan, / on tehtävä kaikkensa / hetken pisarassa, // herättävä kirkkauteen, / oltava takkuturkkinen untuvikko, / täysi ja ikuinen // sekunnin murto-osassa / tai vähemmässä."

Lapin trilogiassa on pituutta kuin hänen Valituissa runoissaan. Myös syvyyttä ja korkeutta, täyteyttä. Se kutsuu meditoimaan tekstin äärellä, ja niin tekee myös Jelena Salmen kaunis kansi.


Muualla:

Erkki Kiviniemi: Parasta juuri nyt (9.3.2023): Rusetti, Korallimieli, Vaivanaika, 5Mannerta. Kulttuuritoimitus 9.3.2023


Helmet-lukuhaasteessa 2023 kirja sopii:

12. Kirjan nimi liittyy veteen

13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs

19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (Tampere)

30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi (Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto)

49. Kirja on julkaistu vuonna 2023


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...