Siirry pääsisältöön

Balli Kaur Jaswal: Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut

Siskokset matkalla juurilleen

Balli Kaur Jaswal: Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut (Alkuteos The unlikely adventures of the Shergill sisters, 2019). 371 s. Suomentanut Inka Parpola. Sitruuna 2022. Äänikirjan lukija Heidi Kyrö.



    "Missä kaikki naiset olivat? Jezmeen ihmetteli. Hän ei pannut ensimmäistä kertaa merkille, että Delhi oli miesten kaupunki, mutta sitäkin selvempää se oli, kun hän käveli yksinään. Miehet levittivät kangaskaupoissaan sarikankankaiden metriä pitkien tiskien päälle. Jalokivikauppiaat pitelivät siroja koruja paksuissa, känsäisissä kourissaan. Miehet kerääntyivät pienen yliopistorakennuksen edessä chaikojun ääreen, oppikirjoja rintaansa vasten puristaen. Miehet kävelivät hänen ohitseen ja tömäyttelivät olkapäitään tahallaan hänen olkaansa vasten tai työnsivät suunsa hänen korvaansa vasten, joskus laulaen pätkää hindulauluista, joskus mutisten törkeyksiä. Aina, kun Jezmeen näki naisen, tämän kasvoilta kuvastui sama kovuus, jonka Jezmeen ymmärsi näkyvän omiltakin kasvoiltaan.
    Hän oli jo vähän uuvuksissa siihen mennessä, kun oli tyrkkinyt tiensä metroasemalle. Liikenne ulvoi ja kirskui hänen allaan, mutta sen äänet seurasivat häntä ylös ja kohti laituria. Korkealta metrosillalta saattoi parhaiten nähdä apinajumala Hanumanin jättiläismäisen patsaan, joka häilyi yhdystien yläpuolella ja sai allaan olevat rakennukset ja puut näyttämään miniatyyreiltä. Hanuman oli nostanut kädet rinnalleen, häntä kiemursi päälaelle."

Balli Kaur Jaswalin edellinen suomennettu romaani Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille ihastutti Lontoon sikhiyhteisöön sijoittuvana sujuvana, hyvin kirjoitettuna chick litinä. Toinen Jaswalilta käännetty romaani on astetta vakavampi, eikä romantiikka ole sen keskiössä. Vakavistakin sävyistä huolimatta huumoria pirskottuu runsain määrin myös tämän tarinan ylle.

Shergillin siskokset Rajni, Jezmeen ja Shirina eivät ole erityisen hyvissä väleissä keskenään, kun heidän äitinsä kuolema tuo heidät jälleen yhteen aikaisemmin otetusta etäisyydestä huolimatta. Jostakin heille käsittämättömästä syystä heidän äitinsä haluaa viimeisenä tahtonaan heidän tekevän yhdessä pyhiinvaellusmatkan Intiaan ja sirottelevan äitinsä tuhkan pyhään järveen. Velvollisuudentunnosta he lähtevät vastentahtoisesti matkaan, vaikka jokainen heistä parhaillaan painiskelee elämässään isojen ongelmien ja päätösten kanssa eikä kaipaisi rasittavaa matkaa rasittavien sisarusten seurassa pahentamaan tilannettaan.

Matka ei käynnisty kovinkaan lämpimissä tunnelmissa, vaikka ilmasto onkin tukahduttavan kuuma Lontoon säissä lapsuutensa kasvaneille naisille. Kukaan heistä ei halua paljastaa elämänsä kipukohtia toisille, ja koska rehellisyys ei ole mahdollista, keskustelut ovat vaivaannuttavia ja päättyvät riitoihin.

Nautin kirjassa Intian ja sikhikulttuurin kuvauksesta ja sisarusten välisen dynamiikan avautumisesta matkan kuluessa. Kukin naisista kipuilee omalla tavallaan odotusten - omiensa ja muiden - ja sisäisen todellisuutensa ristitulessa uskaltamatta oikein luottaa siipiensä kantavuuteen. Jaswal kuvaa heidän pelkojaan ja asteittaista lähentymistään huumorilla ja myötätunnolla.   

Matkan aikana he opettavat toisilleen juuristaan enemmän kuin ne kuuluisat pyhät paikat, joissa he vierailevat. Perheen historia avautuu heille uudella tavalla, kun he uskaltautuvat sovittamaan kukin omat palasensa siitä yhteen muiden palasten kanssa. Oman paikkansa historiassa he joutuvat ottamaan tietoisina roolistaan kahden kulttuurin ja vanhan ja uuden ajan välissä - teema, joka oli läsnä Jaswalin aikaisemmassakin romaanissa. Menneisyys ja perinteet eivät ole pelkästään sadunhohteisen kauniita vaan niillä on myös rumat kasvonsa näytettävänään, kuten Intiallakin.

Jaswalin sujuva, kuin pulppuileva kerronta on mukavaa seurattavaa ja Inka Parpola on saanut käännökseensä eloisuutta, jonka osittain varmasti mahdollistaa myös intialaisen kulttuurin tuntemus. Käännökseen on jäänyt joitakin pieniä epätarkkuuksia, kuten esimerkiksi kirjan nimen sisters-sanan kääntäminen sisaruksiksi, kun oikea sana olisi ollut siskokset. Mikäli kyseessä on harkittu, ei sukupuolta painottava sanavalinta, se ei vaikuta minusta ihan loppuun asti mietityltä, sillä tarina on nimen omaan kolmen naisen ja naissukupuolen tarina. Tätä kirjan nimeen liittyvää käännösongelmaa lukuun ottamatta käännöksen muutamat pienet epätarkkuudet ovat tuskin havaittavia ja käännös on hyvin nautittavaa tekstiä. 

Äänikirjalla Heidi Kyrö lukee tarinan minun makuuni sopivalla tavalla eläytyen, jopa niin, että alun rivakan etenemisen jälkeen aloin säästellä kuuntelemista eri päiville, jotta voisin palata tarinan pariin useamman kerran.

Kirja vastasi hyvin odotuksiini päästä mukaan fiktiivisen Intian matkan tunnelmiin. Sen mielenkiintoisella tavalla esiin kehimä sisarusten suhteiden kuvaus herätti kuitenkin minussa odotuksia, jotka eivät ihan toteutuneet kirjan loppuosassa ja loppuratkaisuissa. Tuntui kuin onnelliselle lopulle ei olisi omistettu yhtä paljon ajatusta kuin ongelmien kuvaamiselle.

Muualla:
Kirjojen kuisketta -blogi. 7.5.2022


Helmet-lukuhaasteessa 2023 
kirja voisi sijoittua seuraaviin kohtiin:

6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate
9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön ja kirja kertoo tästä (sikhit Lontoossa ja Intiassa)
11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi
13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs
14. Kirja kertoo terveydenhuollosta
18. Kirja on julkaistu alun perin englannin kielellä
19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (Intia, Delhi, Lontoo)
20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla
32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet (Intian matka)
40. Kirjassa hylätään jotain
42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie