Siirry pääsisältöön

Balli Kaur Jaswal: Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut

Siskokset matkalla juurilleen

Balli Kaur Jaswal: Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut (Alkuteos The unlikely adventures of the Shergill sisters, 2019). 371 s. Suomentanut Inka Parpola. Sitruuna 2022. Äänikirjan lukija Heidi Kyrö.



    "Missä kaikki naiset olivat? Jezmeen ihmetteli. Hän ei pannut ensimmäistä kertaa merkille, että Delhi oli miesten kaupunki, mutta sitäkin selvempää se oli, kun hän käveli yksinään. Miehet levittivät kangaskaupoissaan sarikankankaiden metriä pitkien tiskien päälle. Jalokivikauppiaat pitelivät siroja koruja paksuissa, känsäisissä kourissaan. Miehet kerääntyivät pienen yliopistorakennuksen edessä chaikojun ääreen, oppikirjoja rintaansa vasten puristaen. Miehet kävelivät hänen ohitseen ja tömäyttelivät olkapäitään tahallaan hänen olkaansa vasten tai työnsivät suunsa hänen korvaansa vasten, joskus laulaen pätkää hindulauluista, joskus mutisten törkeyksiä. Aina, kun Jezmeen näki naisen, tämän kasvoilta kuvastui sama kovuus, jonka Jezmeen ymmärsi näkyvän omiltakin kasvoiltaan.
    Hän oli jo vähän uuvuksissa siihen mennessä, kun oli tyrkkinyt tiensä metroasemalle. Liikenne ulvoi ja kirskui hänen allaan, mutta sen äänet seurasivat häntä ylös ja kohti laituria. Korkealta metrosillalta saattoi parhaiten nähdä apinajumala Hanumanin jättiläismäisen patsaan, joka häilyi yhdystien yläpuolella ja sai allaan olevat rakennukset ja puut näyttämään miniatyyreiltä. Hanuman oli nostanut kädet rinnalleen, häntä kiemursi päälaelle."

Balli Kaur Jaswalin edellinen suomennettu romaani Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille ihastutti Lontoon sikhiyhteisöön sijoittuvana sujuvana, hyvin kirjoitettuna chick litinä. Toinen Jaswalilta käännetty romaani on astetta vakavampi, eikä romantiikka ole sen keskiössä. Vakavistakin sävyistä huolimatta huumoria pirskottuu runsain määrin myös tämän tarinan ylle.

Shergillin siskokset Rajni, Jezmeen ja Shirina eivät ole erityisen hyvissä väleissä keskenään, kun heidän äitinsä kuolema tuo heidät jälleen yhteen aikaisemmin otetusta etäisyydestä huolimatta. Jostakin heille käsittämättömästä syystä heidän äitinsä haluaa viimeisenä tahtonaan heidän tekevän yhdessä pyhiinvaellusmatkan Intiaan ja sirottelevan äitinsä tuhkan pyhään järveen. Velvollisuudentunnosta he lähtevät vastentahtoisesti matkaan, vaikka jokainen heistä parhaillaan painiskelee elämässään isojen ongelmien ja päätösten kanssa eikä kaipaisi rasittavaa matkaa rasittavien sisarusten seurassa pahentamaan tilannettaan.

Matka ei käynnisty kovinkaan lämpimissä tunnelmissa, vaikka ilmasto onkin tukahduttavan kuuma Lontoon säissä lapsuutensa kasvaneille naisille. Kukaan heistä ei halua paljastaa elämänsä kipukohtia toisille, ja koska rehellisyys ei ole mahdollista, keskustelut ovat vaivaannuttavia ja päättyvät riitoihin.

Nautin kirjassa Intian ja sikhikulttuurin kuvauksesta ja sisarusten välisen dynamiikan avautumisesta matkan kuluessa. Kukin naisista kipuilee omalla tavallaan odotusten - omiensa ja muiden - ja sisäisen todellisuutensa ristitulessa uskaltamatta oikein luottaa siipiensä kantavuuteen. Jaswal kuvaa heidän pelkojaan ja asteittaista lähentymistään huumorilla ja myötätunnolla.   

Matkan aikana he opettavat toisilleen juuristaan enemmän kuin ne kuuluisat pyhät paikat, joissa he vierailevat. Perheen historia avautuu heille uudella tavalla, kun he uskaltautuvat sovittamaan kukin omat palasensa siitä yhteen muiden palasten kanssa. Oman paikkansa historiassa he joutuvat ottamaan tietoisina roolistaan kahden kulttuurin ja vanhan ja uuden ajan välissä - teema, joka oli läsnä Jaswalin aikaisemmassakin romaanissa. Menneisyys ja perinteet eivät ole pelkästään sadunhohteisen kauniita vaan niillä on myös rumat kasvonsa näytettävänään, kuten Intiallakin.

Jaswalin sujuva, kuin pulppuileva kerronta on mukavaa seurattavaa ja Inka Parpola on saanut käännökseensä eloisuutta, jonka osittain varmasti mahdollistaa myös intialaisen kulttuurin tuntemus. Käännökseen on jäänyt joitakin pieniä epätarkkuuksia, kuten esimerkiksi kirjan nimen sisters-sanan kääntäminen sisaruksiksi, kun oikea sana olisi ollut siskokset. Mikäli kyseessä on harkittu, ei sukupuolta painottava sanavalinta, se ei vaikuta minusta ihan loppuun asti mietityltä, sillä tarina on nimen omaan kolmen naisen ja naissukupuolen tarina. Tätä kirjan nimeen liittyvää käännösongelmaa lukuun ottamatta käännöksen muutamat pienet epätarkkuudet ovat tuskin havaittavia ja käännös on hyvin nautittavaa tekstiä. 

Äänikirjalla Heidi Kyrö lukee tarinan minun makuuni sopivalla tavalla eläytyen, jopa niin, että alun rivakan etenemisen jälkeen aloin säästellä kuuntelemista eri päiville, jotta voisin palata tarinan pariin useamman kerran.

Kirja vastasi hyvin odotuksiini päästä mukaan fiktiivisen Intian matkan tunnelmiin. Sen mielenkiintoisella tavalla esiin kehimä sisarusten suhteiden kuvaus herätti kuitenkin minussa odotuksia, jotka eivät ihan toteutuneet kirjan loppuosassa ja loppuratkaisuissa. Tuntui kuin onnelliselle lopulle ei olisi omistettu yhtä paljon ajatusta kuin ongelmien kuvaamiselle.

Muualla:
Kirjojen kuisketta -blogi. 7.5.2022


Helmet-lukuhaasteessa 2023 
kirja voisi sijoittua seuraaviin kohtiin:

6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate
9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön ja kirja kertoo tästä (sikhit Lontoossa ja Intiassa)
11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi
13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs
14. Kirja kertoo terveydenhuollosta
18. Kirja on julkaistu alun perin englannin kielellä
19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (Intia, Delhi, Lontoo)
20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla
32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet (Intian matka)
40. Kirjassa hylätään jotain
42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Janne Saarikivi: Hankalat sanat

Hankaluuksien synnystä Janne Saarikivi: Hankalat sanat. Kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti. 207 s. Teos, 2. painos 2023. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Sanat ovat hankalia. Hankalan kantasana on 'hanka', joka tarkoittaa oksantynkää, ja viittaa myös hankaamiseen. Suomalais-ugrilaisiin kieliin ja kielihistoriaan erikoistunut kielitieteilijä Janne Saarikivi tarkastelee kirjassaan monien nykyajassa paljon mielleyhtymiä sisältävien sanojen etymologiaa. Kyse on sellaisista sanoista kuin 'fasismi', 'usko', 'yksityisauto', 'sivistys', 'etuoikeus', 'toksinen maskuliinisuus'; mutta myös sellaisista kuin 'uupumus' ja 'uni'. Kirjan hankaluutta lisää - ilmeisen ohjelmallisesti, heh - se, että siitä puuttuu sisällysluettelo käsitellyistä sanoista. Lähdeluettelosta nyt puhumattakaan. Ei kuin selaamaan siis. Osa kirjan pakina- tai kolumnimaisista luvuista on julkaistu jo kertaalleen aikaisemmin lehdissä. Sanojen ety...

Marjo Niemi: Pienen budjetin sotaelokuva

Perintönä häpeä ja sota maailmaa vastaan Kirjan kansi Pauliina Mäkelä. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Marjo Niemi: Pienen budjetin sotaelokuva. 245 s. Kansi Pauliina Mäkelä. Teos 2025. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Kun se lähti, se varmasti pikkuhiljaa unohti sen, että jos täällä joskus saa vaihtoehdon, on käsissä harvinaisjuttu, aivan tapaus. Se sulautui kaupunkiin ja unohti. Se sulautui siihen valevaihtoehtojen liejuun ja alkoi uskoa, että aina voi valita mitä. Eikä voi. Se sai yhden kerran, melkein kukaan ei saa sitäkään." Onnekseni satuin saamaan kirjaston varausjonoista yhtä aikaa luettavakseni ranskalaisen Didier Eribonin Paluun Reimsiin ja tämän Marjo Niemen (1978 -) Pienen budjetin sotaelokuvan . Nämä nimittäin liittyvät toisiinsa, vahvasti. Kumpikin käsittelee stigmatisoivaa lapsuutta ja sen paikkaa, entistä kotikaupunkia, joka oli joskus teollisuuspaikkakunta, nyt kuolioon vaipunut epäpaikka, ainakin Niemen versiossa. Eribonin entinen kotikaupunki e...

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...