Siirry pääsisältöön

Balli Kaur Jaswal: Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut

Siskokset matkalla juurilleen

Balli Kaur Jaswal: Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut (Alkuteos The unlikely adventures of the Shergill sisters, 2019). 371 s. Suomentanut Inka Parpola. Sitruuna 2022. Äänikirjan lukija Heidi Kyrö.



    "Missä kaikki naiset olivat? Jezmeen ihmetteli. Hän ei pannut ensimmäistä kertaa merkille, että Delhi oli miesten kaupunki, mutta sitäkin selvempää se oli, kun hän käveli yksinään. Miehet levittivät kangaskaupoissaan sarikankankaiden metriä pitkien tiskien päälle. Jalokivikauppiaat pitelivät siroja koruja paksuissa, känsäisissä kourissaan. Miehet kerääntyivät pienen yliopistorakennuksen edessä chaikojun ääreen, oppikirjoja rintaansa vasten puristaen. Miehet kävelivät hänen ohitseen ja tömäyttelivät olkapäitään tahallaan hänen olkaansa vasten tai työnsivät suunsa hänen korvaansa vasten, joskus laulaen pätkää hindulauluista, joskus mutisten törkeyksiä. Aina, kun Jezmeen näki naisen, tämän kasvoilta kuvastui sama kovuus, jonka Jezmeen ymmärsi näkyvän omiltakin kasvoiltaan.
    Hän oli jo vähän uuvuksissa siihen mennessä, kun oli tyrkkinyt tiensä metroasemalle. Liikenne ulvoi ja kirskui hänen allaan, mutta sen äänet seurasivat häntä ylös ja kohti laituria. Korkealta metrosillalta saattoi parhaiten nähdä apinajumala Hanumanin jättiläismäisen patsaan, joka häilyi yhdystien yläpuolella ja sai allaan olevat rakennukset ja puut näyttämään miniatyyreiltä. Hanuman oli nostanut kädet rinnalleen, häntä kiemursi päälaelle."

Balli Kaur Jaswalin edellinen suomennettu romaani Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille ihastutti Lontoon sikhiyhteisöön sijoittuvana sujuvana, hyvin kirjoitettuna chick litinä. Toinen Jaswalilta käännetty romaani on astetta vakavampi, eikä romantiikka ole sen keskiössä. Vakavistakin sävyistä huolimatta huumoria pirskottuu runsain määrin myös tämän tarinan ylle.

Shergillin siskokset Rajni, Jezmeen ja Shirina eivät ole erityisen hyvissä väleissä keskenään, kun heidän äitinsä kuolema tuo heidät jälleen yhteen aikaisemmin otetusta etäisyydestä huolimatta. Jostakin heille käsittämättömästä syystä heidän äitinsä haluaa viimeisenä tahtonaan heidän tekevän yhdessä pyhiinvaellusmatkan Intiaan ja sirottelevan äitinsä tuhkan pyhään järveen. Velvollisuudentunnosta he lähtevät vastentahtoisesti matkaan, vaikka jokainen heistä parhaillaan painiskelee elämässään isojen ongelmien ja päätösten kanssa eikä kaipaisi rasittavaa matkaa rasittavien sisarusten seurassa pahentamaan tilannettaan.

Matka ei käynnisty kovinkaan lämpimissä tunnelmissa, vaikka ilmasto onkin tukahduttavan kuuma Lontoon säissä lapsuutensa kasvaneille naisille. Kukaan heistä ei halua paljastaa elämänsä kipukohtia toisille, ja koska rehellisyys ei ole mahdollista, keskustelut ovat vaivaannuttavia ja päättyvät riitoihin.

Nautin kirjassa Intian ja sikhikulttuurin kuvauksesta ja sisarusten välisen dynamiikan avautumisesta matkan kuluessa. Kukin naisista kipuilee omalla tavallaan odotusten - omiensa ja muiden - ja sisäisen todellisuutensa ristitulessa uskaltamatta oikein luottaa siipiensä kantavuuteen. Jaswal kuvaa heidän pelkojaan ja asteittaista lähentymistään huumorilla ja myötätunnolla.   

Matkan aikana he opettavat toisilleen juuristaan enemmän kuin ne kuuluisat pyhät paikat, joissa he vierailevat. Perheen historia avautuu heille uudella tavalla, kun he uskaltautuvat sovittamaan kukin omat palasensa siitä yhteen muiden palasten kanssa. Oman paikkansa historiassa he joutuvat ottamaan tietoisina roolistaan kahden kulttuurin ja vanhan ja uuden ajan välissä - teema, joka oli läsnä Jaswalin aikaisemmassakin romaanissa. Menneisyys ja perinteet eivät ole pelkästään sadunhohteisen kauniita vaan niillä on myös rumat kasvonsa näytettävänään, kuten Intiallakin.

Jaswalin sujuva, kuin pulppuileva kerronta on mukavaa seurattavaa ja Inka Parpola on saanut käännökseensä eloisuutta, jonka osittain varmasti mahdollistaa myös intialaisen kulttuurin tuntemus. Käännökseen on jäänyt joitakin pieniä epätarkkuuksia, kuten esimerkiksi kirjan nimen sisters-sanan kääntäminen sisaruksiksi, kun oikea sana olisi ollut siskokset. Mikäli kyseessä on harkittu, ei sukupuolta painottava sanavalinta, se ei vaikuta minusta ihan loppuun asti mietityltä, sillä tarina on nimen omaan kolmen naisen ja naissukupuolen tarina. Tätä kirjan nimeen liittyvää käännösongelmaa lukuun ottamatta käännöksen muutamat pienet epätarkkuudet ovat tuskin havaittavia ja käännös on hyvin nautittavaa tekstiä. 

Äänikirjalla Heidi Kyrö lukee tarinan minun makuuni sopivalla tavalla eläytyen, jopa niin, että alun rivakan etenemisen jälkeen aloin säästellä kuuntelemista eri päiville, jotta voisin palata tarinan pariin useamman kerran.

Kirja vastasi hyvin odotuksiini päästä mukaan fiktiivisen Intian matkan tunnelmiin. Sen mielenkiintoisella tavalla esiin kehimä sisarusten suhteiden kuvaus herätti kuitenkin minussa odotuksia, jotka eivät ihan toteutuneet kirjan loppuosassa ja loppuratkaisuissa. Tuntui kuin onnelliselle lopulle ei olisi omistettu yhtä paljon ajatusta kuin ongelmien kuvaamiselle.

Muualla:
Kirjojen kuisketta -blogi. 7.5.2022


Helmet-lukuhaasteessa 2023 
kirja voisi sijoittua seuraaviin kohtiin:

6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate
9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön ja kirja kertoo tästä (sikhit Lontoossa ja Intiassa)
11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi
13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs
14. Kirja kertoo terveydenhuollosta
18. Kirja on julkaistu alun perin englannin kielellä
19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (Intia, Delhi, Lontoo)
20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla
32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet (Intian matka)
40. Kirjassa hylätään jotain
42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi