Siirry pääsisältöön

Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri

PUHETTA KUIN PIENESSÄ KYLÄSSÄ



Kuva: Ellen Karhulampi. Kuvassa Carlsonin romaani ja Heikki Väänäsen toimittama Luonnonkasvit värikuvina, 1963.


Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri. 176 s. Otava 2009.

"Thomas Davies harppoo tietä pitkin ja hän säälittää minua sillä hänen vaimonsa kuoli ja lapsetkin ovat toistaitoisia. Arvaan mitä hän hautoo, sen näkee asennosta, kun pää painaa enemmän kuin ruumis. Hän ajattelee kuolemaa ja ehkä aikoo viedä lapset mennessään että ei jäisi kukaan suremaan. Minä tiedän, että ei itsemurhaaja oikeastaan kuolemaa halua, vaan entisen elämänsä takaisin mutta aikaa ei voi peruuttaa kuin hevosta. Kun elän vielä vanhemmaksi kaikki alkaa unohtua, pahat teot pyyhitään pois eikä hyvääkään muista viittä minuuttia kauempaa."

Kristina Carlsonin romaani tapahtuu pienessä Downin kylässä Kentissä 1870-luvun lopulla. Kylän kuuluisuus on jo korkeassa iässä oleva herra Darwin, jota ei enää romaanin käsittelemänä aikana nähdä kotinsa ulkopuolella. Hänen evoluutiota käsittelevät kirjoituksensa ja ajatuksensa ja maailmanmaineensa askarruttavat kuitenkin kyläläisten mieltä. Niitä enemmän heitä kuitenkin askarruttaa herra Darwinin puutarhurin Thomas Daviesin kova kohtalo ja jumalattomuus. Thomas Davies, joka nuoren vaimonsa kuoltua poltti pariskunnan hyvän tammisängyn, ei käy kirkossa ja on uskaltautunut julkisuudessa vastaamaan lehtimiehen kysymyksiin herra Darwinin puutarhasta, vaikka on vain pelkkä puutarhuri.

"-- kyläläisten silmissä minä olen mieletön, en semmoinen hullu kuin Edwin joka kuolaa ja muljauttelee silmiään vaan pahempi koska olen itse valinnut hulluuteni. Kirjaviisaus on heidän mielestään hulluutta, koska sitä ei ole tarkoitettu tavallisille ihmisille. Puutarhuri pysyköön lapionvarressa, jos on kunnianhimoa kasvattakoon ruusun jossa on moninkertaiset terälehdet ja kuppimainen teriö ja erikoinen väri, ei sininen kuitenkaan, sen voisi ristiä vaimon mukaan."

Kirjan tarinaa kerrotaan kaikkien kyläläisten tajunnanvirtana, jota kolmannen persoonan kerronta silloin tällöin katkaisee. Äänessä ovat jopa eläimet. Kerrontaratkaisuna tämä tuo mieleen Virginia Woolfin Aallot, vaikka näkökulman vaihdot henkilöstä toiseen tapahtuvat niin nopeasti, että lukijalla on kaiken aikaa hiukan hengästynyt olo sekä nopeudesta että henkilöiden määrästä, toisin kuin Woolfin tarinan mielensisäisen puheen hidasrytmisemmissä aalloissa.

Kerrontaidealtaan ja -rakenteeltaan Max Porterin Lanny muistuttaa myös paljon Carlsonin kerrontaratkaisua tässä kirjassa, sillä siinäkin lukija ajelehtii läpi kyläläisten tajunnanvirran. Carlsonin kirja on ilmestynyt englanninkielisenä Emily Jeremiahin ja Fleur Jeremiahin käännöksenä Mr Darwin's Gardener vuonna 2013. Minusta on mukava ajatella, että ehkäpä Max Porterin myöhemmin ilmestyneen romaanin kerrontarakenteissa on joitakin vaikutteita Carlsonin kirjasta tai sen epälineaarisesta ideasta.

Niin tai näin, Carlsonin tiivis teksti liikkuu assosiatiivisen taitavana vuona kyläläisestä toiseen. Samalla piirtyy näkyviin ajankuvaa kyläläisten elämästä sekä myös uskottavan tuntuista mielenkuvaa senhetkisestä kokemusmaailmasta, jossa uskonnon ja tiedon yhä kiihtyvä vuoropuhelu on käynnistynyt. Tajunnanvirralle ominaisesta harhailevuudesta huolimatta kokonaisuus on tiivis, kuin hyvän puutarhurin karsima kasvi, jossa ei ole ylimääräisiä rönsyjä.

Pidin siis kirjasta paljon, vaikka olisinkin viihtynyt mieluusti enemmän Thomas Daviesin päässä ja ajatuksissa kuin monen muun kyläläisen. Vähäisten vihjeiden pohjalta käännekohta Daviesin elämässä nousee kuitenkin esiin tekstin virrasta ilman selityksiä, ja sellaisena se on ehkä vaikuttavimmillaan. 

Kirjan kansikuvaksi on osuvasti valittu Victoria & Albert Museumin kokoelmissa oleva Anna Atkinsin työ Dundelion vuodelta 1854. 

Muualla:

Helmet-lukuhaaste 2023:ssa
kirja voisi sijoittua vaikkapa kohtiin:
8. Kirja kertoo pienestä kaupungista (kylästä)
16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa
19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (Kent)
22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon (puutarha, tiedon ja uskon suhde)
35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua (puutarhanhoito)
37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole
40. Kirjassa hylätään jotain
42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa
46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...