Siirry pääsisältöön

Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri

PUHETTA KUIN PIENESSÄ KYLÄSSÄ



Kuva: Ellen Karhulampi. Kuvassa Carlsonin romaani ja Heikki Väänäsen toimittama Luonnonkasvit värikuvina, 1963.


Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri. 176 s. Otava 2009.

"Thomas Davies harppoo tietä pitkin ja hän säälittää minua sillä hänen vaimonsa kuoli ja lapsetkin ovat toistaitoisia. Arvaan mitä hän hautoo, sen näkee asennosta, kun pää painaa enemmän kuin ruumis. Hän ajattelee kuolemaa ja ehkä aikoo viedä lapset mennessään että ei jäisi kukaan suremaan. Minä tiedän, että ei itsemurhaaja oikeastaan kuolemaa halua, vaan entisen elämänsä takaisin mutta aikaa ei voi peruuttaa kuin hevosta. Kun elän vielä vanhemmaksi kaikki alkaa unohtua, pahat teot pyyhitään pois eikä hyvääkään muista viittä minuuttia kauempaa."

Kristina Carlsonin romaani tapahtuu pienessä Downin kylässä Kentissä 1870-luvun lopulla. Kylän kuuluisuus on jo korkeassa iässä oleva herra Darwin, jota ei enää romaanin käsittelemänä aikana nähdä kotinsa ulkopuolella. Hänen evoluutiota käsittelevät kirjoituksensa ja ajatuksensa ja maailmanmaineensa askarruttavat kuitenkin kyläläisten mieltä. Niitä enemmän heitä kuitenkin askarruttaa herra Darwinin puutarhurin Thomas Daviesin kova kohtalo ja jumalattomuus. Thomas Davies, joka nuoren vaimonsa kuoltua poltti pariskunnan hyvän tammisängyn, ei käy kirkossa ja on uskaltautunut julkisuudessa vastaamaan lehtimiehen kysymyksiin herra Darwinin puutarhasta, vaikka on vain pelkkä puutarhuri.

"-- kyläläisten silmissä minä olen mieletön, en semmoinen hullu kuin Edwin joka kuolaa ja muljauttelee silmiään vaan pahempi koska olen itse valinnut hulluuteni. Kirjaviisaus on heidän mielestään hulluutta, koska sitä ei ole tarkoitettu tavallisille ihmisille. Puutarhuri pysyköön lapionvarressa, jos on kunnianhimoa kasvattakoon ruusun jossa on moninkertaiset terälehdet ja kuppimainen teriö ja erikoinen väri, ei sininen kuitenkaan, sen voisi ristiä vaimon mukaan."

Kirjan tarinaa kerrotaan kaikkien kyläläisten tajunnanvirtana, jota kolmannen persoonan kerronta silloin tällöin katkaisee. Äänessä ovat jopa eläimet. Kerrontaratkaisuna tämä tuo mieleen Virginia Woolfin Aallot, vaikka näkökulman vaihdot henkilöstä toiseen tapahtuvat niin nopeasti, että lukijalla on kaiken aikaa hiukan hengästynyt olo sekä nopeudesta että henkilöiden määrästä, toisin kuin Woolfin tarinan mielensisäisen puheen hidasrytmisemmissä aalloissa.

Kerrontaidealtaan ja -rakenteeltaan Max Porterin Lanny muistuttaa myös paljon Carlsonin kerrontaratkaisua tässä kirjassa, sillä siinäkin lukija ajelehtii läpi kyläläisten tajunnanvirran. Carlsonin kirja on ilmestynyt englanninkielisenä Emily Jeremiahin ja Fleur Jeremiahin käännöksenä Mr Darwin's Gardener vuonna 2013. Minusta on mukava ajatella, että ehkäpä Max Porterin myöhemmin ilmestyneen romaanin kerrontarakenteissa on joitakin vaikutteita Carlsonin kirjasta tai sen epälineaarisesta ideasta.

Niin tai näin, Carlsonin tiivis teksti liikkuu assosiatiivisen taitavana vuona kyläläisestä toiseen. Samalla piirtyy näkyviin ajankuvaa kyläläisten elämästä sekä myös uskottavan tuntuista mielenkuvaa senhetkisestä kokemusmaailmasta, jossa uskonnon ja tiedon yhä kiihtyvä vuoropuhelu on käynnistynyt. Tajunnanvirralle ominaisesta harhailevuudesta huolimatta kokonaisuus on tiivis, kuin hyvän puutarhurin karsima kasvi, jossa ei ole ylimääräisiä rönsyjä.

Pidin siis kirjasta paljon, vaikka olisinkin viihtynyt mieluusti enemmän Thomas Daviesin päässä ja ajatuksissa kuin monen muun kyläläisen. Vähäisten vihjeiden pohjalta käännekohta Daviesin elämässä nousee kuitenkin esiin tekstin virrasta ilman selityksiä, ja sellaisena se on ehkä vaikuttavimmillaan. 

Kirjan kansikuvaksi on osuvasti valittu Victoria & Albert Museumin kokoelmissa oleva Anna Atkinsin työ Dundelion vuodelta 1854. 

Muualla:

Helmet-lukuhaaste 2023:ssa
kirja voisi sijoittua vaikkapa kohtiin:
8. Kirja kertoo pienestä kaupungista (kylästä)
16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa
19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (Kent)
22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon (puutarha, tiedon ja uskon suhde)
35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua (puutarhanhoito)
37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole
40. Kirjassa hylätään jotain
42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa
46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie