Ykseys moninaisuudessa
 |
| Kuva: Ellen Karhulampi. Emezin romaanin kanssa kuvassa patsas, tekijä Jorma Laine. |
"Kun jumalat puhuvat, salakuuntelijat kuuroutuvat."
Nigerialaistaustaisen Yhdysvalloissa nykyisin asuvan Akwaeke Emezin esikoisromaani Makeaa vettä on ollut arvostelumenestys, eikä ihme. Kirja on asetelmaltaan poikkeuksellinen ja Emezin kerrontatyyli vahvaa ja syvästi omaperäistä. Hän rakentaa kirjassaan varmaotteisesti oman todellisuuden, johon lukija uskaltautuu sisälle lähes epäröiden, mutta samalla viehättyen.
Kyseessä ei ole kovin kaunis kertomus, vaan pikemminkin tarina täynnä kärsimystä. Kirja kuvaa henkien valtaaman Adan elämää lähtien hänen syntymästään, jolloin jotakin menee vikaan. Todellisuuksien väliset portit, joiden kuuluisi sulkeutua lapsen synnyttyä maailmaan, eivät sulkeudukaan, ja niiden kautta Adan mieleen jää väylä, jota pitkin sinne pääsevät olennot, joiden ei kuuluisi siellä olla.
"Ennen kuin ihmiset menettivät muistinsa kristuksensa takia, oli yleisesti tiedossa, että pyton on pyhä eläin ja muutakin kuin käärme. Pyton on virran alkulähde, lihaksi tullut Ala-jumala, ja Ala on itse maa, tuomari ja äiti, lakien säätäjä. Ihmiset syntyvät hänen huulilleen ja elävät niillä koko ikänsä. Alan kohtuun mahtuu koko tuonela, kuolleet venyttävät hänen vatsanahkansa sileäksi, ja hänen yläpuolellaan hohtaa kuunsirppi. On kiellettyä surmata hänen pytoninsa, ja sanotaan, ettei pytonin munaa voi löytää. Ja sanotaan myös, että jos munan kuitenkin löytää, sitä ei voi koskettaa. Se on näet Alan lapsi, eivätkä ihmiset saa kajota Alan lapseen nyt eikä koskaan. // Tuota lasta Saul pyysi, tuossa lapsessa rukous muuttui lihaksi. On parasta, ettei hänen ensimmäistä nimeään edes mainita. // Me kutsumme häntä adaksi."
Lapsena Nigeriassa ja yliopistovuosinaan USA:ssa Ada on ailahtelevainen, itsetuhoisesti käyttäytyvä ja itselleenkin vaikeasti ymmärrettävä, maailmaa ulkopuolisena katseleva tyttö ja nuori nainen. Lähimmissä ihmissuhteissaan häntä loukataan ja vahingoitetaan, mutta myös rakastetaan, ja vähitellen hän oppii ymmärtämään omaa erityistä kokemusmaailmaansa. Isossa roolissa tässä ymmärtämisessä on läheisempi tutustuminen hänen omiin juuriinsa Nigerian igbojen myyttisessä maailmassa.
Adan tarina on traumatisoituneen ja pirstoutuneen mielen tarina, jonka kertojissa hän itse näyttelee sivuroolia. Pääroolissa on hänen minuuttaan hallitseva, traumasta syntynsä saanut voimakas, Adaa sekä hyväkseen käyttävä että puolustava, vahvasti seksuaalinen Asughara. Asughara loi syntyessään kyljestään Pyhän Vincentin, jonka kiinnostus naisiin saa Adan korostamaan miehisiä puoliaan silloin, kun Pyhä Vincent hallitsee häntä. Myös Jeesus-hahmo Yeshua asuttaa Adan kutsusta hänen mielensä marmorihuonetta, jossa kaikki minuudet asuvat, vaikka Asughara ei häntä siedäkään. Heidän lisäkseen läsnä on muitakin hahmoja, kuten velisiskoja, ruumista vailla olevia henkiä. Ada on me, ei minä.
Pirstoutuneen persoonallisuuden kuvauksena Makeaa vettä on todentuntuisin ja samastuttavin kuvaus, mitä olen aiheesta lukenut. Sen luoma rikkoutuneen traumapersoonan kuvaus on psykologisesti eheä ja ymmärrettävä, länsimaiselle lukijalle eksotiikkana näyttäytyvästä maagisesta maailmankuvastaan huolimatta.
Igbojen uskomusperinne monine erilaisine henkineen, puolijumaluuksineen ja jumalineen herää kirjassa eloon kytkeytyen hienolla ja vahvasti aistittavalla tavalla nykyhetkeen. Ada, pytonjumalan tytär, löytää lopulta voimansa ja makean veden lähteensä itsestään.
Emezi kuvaa tässä esikoisteoksessaan oman igbo-heimotaustansa maailmankuvaa ja ehkä myös omia kulttuurien välissä olemisen kokemuksiaan. Kirjassa ollaan välitilassa kulttuurien, binääristen sukupuolten ja myös elämän ja kuoleman suhteen tavalla, josta voi syntyä vain syvälle näkevää proosaa.
Kirjasta pitävät varmasti ne lukijat, joita puhutteli Bernardine Evariston osittain samoja teemoja käsittelevä Tyttö, nainen, toinen. Itselleni kirja muodosti myös hienon lukuparin Abdulrazak Gurnahin Loppuelämät-kirjalle. Emeziltä on käännetty aikaisemmin suomeksi romaani Vivek Ojin kuolema.
Sari Karhulahti on kertonut tarinan hyvällä ja nautittavalla suomen kielellä ja Ulla Donnerin kansi kuvaa yksinkertaisen hienosti romaanin pohjavirtaa.
Muualla:
Kirjaluotsi: Akwaeke Emezi: Freshwater
Kirjavinkit: Akwaeke Emezi: Makeaa vettä. 6.2.2022
Helmet-lukuhaasteessa 2023
kirjan voi sijoittaa vaikkapa kohtiin:
9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön ja kirja kertoo tästä
12. Kirjan nimi liittyy veteen
18. Kirja on julkaistu alun perin englannin kielellä
20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla (enimmäkseen symbolisesti)
29. Kirjassa on minäkertoja(kin)
30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi
38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan
Kommentit
Lähetä kommentti