Martha Wells: Taktinen vetäytyminen. Murhabotin päiväkirjat 4.

Murhabotin pelastusoperaatio

Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Samppa Ranta.

Martha Wells: Taktinen vetäytyminen. Englanninkielinen alkuteos: Exit Strategy, 2018. Suomennos Mika Kivimäki. Kansi: Samppa Ranta / Punavuoren Folio Oy. Kuvat Adobe Stock Shutterstock. 212 s. Hertta Kustannus, 2024. Murhabotin päiväkirjat, osa 4.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.

"Kun palasin HaveRattonin asemalle, joukko ihmisiä yritti tappaa minut. Se tuntui vain reilulta, kun otetaan huomioon, kuinka paljon olin ajatellut tappavani joukon ihmisiä."

Ohjauksesta karannut puoliorgaaninen turvallisuusyksikkö, SecUnit, joka eräiden jo konemuististaan poistettujen tapahtumien johdosta käyttää itsestään nimeä Murhabotti, on edelleen vapaalla jalalla. Romaanin alussa hän on matkalla viemään keräämäänsä todistusaineistoa GrayCris-nimisestä yhtiöstä nykyiselle lailliselle omistajalleen tohtori Mensahille. Tohtori Mensah on Murhabotille aika paljon muutakin kuin omistaja (mitä hän ei haluaisi ollakaan), mutta mitä muuta, siitä Murhabotti ei saa selkoa. Tunteet ja ihmisten kanssa kommunikointi hermostuttavat häntä. Suunnitelma tohtori Mensahin tapaamisesta monimutkaistuu, kun käy ilmi, että GrayCris on mitä ilmeisemmin ottanut tohtorin panttivangiksi.

Seuraa Murhabotille tyypillinen mutkikas ja riskialtis pelastusoperaatio, jonka ajaksi turvallisuusspesialisti itse katsoo parhaaksi kytkeä jo ennestään sillä hetkellä 85-prosenttisesti toimimattoman riskienhallintaohjelmansa pois päältä. Apunaan - tai riesanaan, näkökulmasta riippuen - hänellä ovat sarjan ensimmäisestä osasta tutun tutkimusretkikunnan jäsenet Pin-Lee, Ratthi ja Gurathin, jotka ovat jo Murhabotin saapuessa aloittaneet oman pelastusoperaationsa. Koska SecUnitilla ei aikaisempien tehtäväkokemustensa perusteella ole kovin suurta luottoa ihmisten järkevään toimintaan ja pärjäämiseen hyökkäys- tai muissa vaaratilanteissa, hän yleensä kokee ihmiset kaitsettavikseen uskotuiksi suojateiksi, eikä tämäkään tilanne ole poikkeus.

Tapahtumissa näyttelee edelleenkin suurta roolia SecUnitin yli-inhimillinen fyysinen suorituskyky ja neurovelhomainen nokkeluus (kiitos mm. itseparanneltujen koodaustensa). Jälkimmäinen ilmenee erityisesti avaruuden koneympäristön hyödyntämisessä, olipa kyse sitten yksinkertaisista kameradrooneista, rahtausroboteista tai monimutkaisempiin älyllisiin suorituksiin kykenevistä kone- tai puoliorgaanisista boteista tai vaikka parannelluista ihmisistä. SecUnitimme kykenee sekä hämäämään että houkuttelemaan puolelleen ympäristönsä tekoälyä.

"Tunkeuduin botin viestikanavalle ja tarkistin sen työkäskyt. Rahtialus, jonka parissa se työskenteli, oli bottipilotin ohjaama, miehistö oli vapaalla, matkustajat nousseet kyydistä. Kysyin rahtibotilta, saisinko mennä sisälle alukseen ennen kuin se asentaisi uuden, tyhjän moduulin. Se sanoi, että mikäpä siinä.

(Ihmisille ei ikinä tule mieleen antaa boteilleen sellaisia käskyjä kuin vaikkapa olla sanomatta mitään satunnaisille henkilöille, jotka hortoilevat pitkin aseman ulkoseinää. Botteja ohjeistetaan raportoimaan ja torjumaan rahdin anastusyritykset, mutta kukaan ei koskaan sano niille, ettei niiden pitäisi vastata toisten bottien esittämiin kohteliaisiin pyyntöihin.)"   

Niin vähän kuin taistelunmätke minua lukijana yleensä kiinnostaakin, olen jälleen tarkkaavaisena kanavalla, kun SecUnit ryhtyy tositoimiin. Eivät taistelut minua silti kiinnosta enempää kuin ennenkään, vaan Murhabotin tapa kertoa niistä. Hänen itseironiansa ja ihmiskammonsa, vino huumorinsa ja kyyninen maailmankuvansa. Ja niiden vastakohtana hänen jumaloimiensa saippuasarjojen naiivi toiveikkuus, jossa pilkistää hänen luonteensa herkkä puoli niin kuin myös hämmennyksessä, jonka valtaan hän joutuu ihmiskontakteissaan.

Mitään elämää suurempaa kirjasarjasta on turha etsiä, mutta hyvin sen parissa vieläkin viihtyy, vaikka juonikuviot ovat aika lailla toistensa kaltaisia osasta toiseen.

Käännöksestä vastaa edelleen Mika Kivimäki.

Olin siinä uskossa, että nelososa olisi sarjan viimeinen osa, mutta kustantaja kertoikin ilahduttavasti, että viides osa on tulossa. Sarjaa ja sen osia ei ole turhaan palkittu monilla fantasia- ja scifikirjallisuuden huomattavilla palkinnoilla. Koko sarja on voittanut Hugo-palkinnon scifi- ja fantasiasarjojen sarjassa vuonna 2021.

Arvioni sarjan aikaisemmista osista:

1. Hälytystila

2. Keinotekoinen olotila

3. Oikullinen protokolla

Muualla:

Sarjan nelososasta ei ole vielä ilmestynyt arvioita verkossa.

Mikko Saari: Lukijoiden rakastama Murhabotti - arvioitavana Martha Wellsin Hälytystila. Kulttuuritoimitus 10.6.2023 - Sarjan ykkösosan arvio, joka käy myös sarjan yleisesittelystä.

Helmet-lukuhaasteessa 2024

kirja sopii seuraaviin kohtiin:

9. joku karkaa

11. kannessa on yksi neljästä elementistä

13. tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu

14. harrastetaan

20. pieni kustantamo

21. kirjasta on tehty (tulossa) tv-sarja

29. valehdellaan

38. kannessa on käsi tai kädet

47. - 48. kirjat on kääntänyt sama kääntäjä (muutkin Murhabotit on kääntänyt Mika Kiviniemi)

49. julkaistu vuonna 2024