Gary Snyder: Tämä hetki

Hetkiä täällä ja poissa 

Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Taivo Org.

Gary Snyder: Tämä hetki. Alkuteos: This Present Moment, 2016. Suomentanut Tero Tähtinen. Kannen suunnittelu Taivo Org. 87 s. Enostone, 2024. 

Arvostelukappale kustantajalta, kiitos.

" 'POHJOIS-AMERIKAN UUDELLEENKEKSIMINEN'

Asun kilpikonnasaaren länsireunalla

shasta-kansan mailla

missä asukkaat ovat alkuperäisiä, eurooppalaisia, afrikkalaisia,

aasialaisia, mestitsejä,

tyynimeriläisiä ja nuevoamerikaanoja - kilpikonnasaarelaisia -

missä hallitseva kieli on edelleen merikaano

Homo sapiensin vuonna 50 000. "

Tervehdin ilolla Enostone Kustannuksen tapaa tuoda suomalaisten lukijoiden ulottuville käännösrunoutta alkuperäisessä kokoelmamuodossaan. Louise Glückilta olemme saaneet lukea kolme alkuperäismuodossa julkaistua kokoelmaa ja nyt Gary Snyder (s. 1930) esittäytyy uudella kokoelmalla. 

Ansioituneiden ja pitkään julkaisseiden kirjailijoiden teosten julkaiseminen kokooma-antologioina on sekin antoisaa ja mahdollistaa kirjailijan tuotannon laajemman esittelyn kuin yksittäinen kokoelma. Ei siis ihme, että noista kokoomateoksista on tullut se tavanomaisin tapa julkaista käännösrunoutta (silloin harvoin kuin sitä julkaistaan). Silti yksittäiseen kokoelmaan kaikessa täyteläisyydessään käsiksi pääseminen omalla äidinkielellä on suorastaan juhlan arvoinen paikka!

Snyderin runoutta on toki käännetty melko paljon jo aikaisemminkin. Aki Räsänen on kääntänyt hänen teoksensa Kilpikonnasaari (Turtle Island), J.K. Ihalainen valittuja runoja 1952 - 1992 sisältävän kokoomateoksen Virtaavan veden musiikkia ja kokoelman Loputtomat vuoret ja joet (Mountains and rivers without end), 2011. Hänen runojaan sisältyy myös ainakin maailmanrunouden antologiaan Yön häntäluu, 1998. Tero Tähtinen on aiemmin kääntänyt hänen ympäristöaiheisia esseitään sisältävän kirjan Erämaan opetus (The practice of the wild), 2010.

Snyder on arvostettu ja palkittu (Pulitzer, American Book Award) amerikkalainen runoilija, joka tunnetaan ympäristöaktivistina. Nuoruusvuosinaan hän kuului beat-runoilijoihin. Hän on opiskellut sekä kirjallisuutta että antropologiaa ja tämä näkyy myös hänen tuotannostaan, jossa alkuperäiskansojen näkökulmat nousevat vahvasti esiin. Hän on kerännyt ja tutkinut Haida-intiaanien suullista perinnettä, asunut ja opiskellut Japanissa ja on erityisen kiinnostunut zen-buddhalaisuudesta.

Kirjaan sisältyvässä kääntäjä Tero Tähtisen erinomaisessa esittelyesseessä Snyder itse kutsuu runouttaan työrunoudeksi keskustellessaan kääntäjän kanssa tapaamisessa, jota Tähtinen kuvaa myös esseeteoksessaan Yö Kitkitdizzessä (2019). 

Tämän alkujaan kahdeksan vuotta sitten ilmestyneen kokoelman runojen aihepiirit liikkuvat luonnossa, vaeltamisessa, arkisissa töissä kuten puunhakkuussa, puutarhanhoidossa, ja myyteissä. Runot ovat syväksi elämänkatsomukseksi sekoittunutta kulttuuri- ja luontotietoisuutta, joka kavahtaa kaikkea tärkeilevyyttä. 

Luonteenomainen piirre runoille on niiden paikkasidonnaisuus. "Maailma ilmenee meille paikkoina ja jäsentyy paikkoihin liittyvien kokemusten kautta", toteaa Tero Tähtinen esseessään ja kuvaa Snyderin runoutta yrityksenä tehdä koko maailmasta jaettu, merkityksellinen paikka, jonka kaikki olennot voisivat jakaa.

Kuten nimitys 'työrunous' enteilee, Snyderia kiinnostaa ihmisen suhde työvälineisiinsä siinä kuin luontoon ja henkiseen perintöönkin. Hän ihmettelee teknologiaa ja siitä syntyviä merkityksiä: generaattoreita, klapikoneita, veneen sulkuventtiiliä, Eiffel-tornia koossa pitäviä rakenteita. Runoissa teknologian arvottamiseen ei kohdisteta huomiota; metsätyömies nukkuu puun alla moottorisahansa kanssa osana maisemaa. Luonnon ja keinotekoisen välistä vastakohtaa purkavaa suhtautumista Snyder on kuvannut enemmän esseissään. 

"Taivaalta

    Hietakurjet tekevät lähtöä

ääntelyä taivaalta

laululintuja Keski-Amerikasta

alkaa saapuilla.

Lehahtavat pensaiden läpi

    lumiläikkiä maassa

rekassa yhä neliveto päällä."

Kokoelman huipennus on omana osastonaan oleva runo Mene nyt. Se on vuosien vakavan sairauden jälkeen kuolleelle puolisolle kirjoitettu rakkaudentunnustus ja hänen kuolemansa matkan kuvaus, monessa mielessä lyhyydestään huolimatta tarkka kuin antropologin selonteko siitä, miten kuolema saapuu ja miten kuolemisen prosessi päättyy tuhkaukseen.

Kääntäjä nostaa esiin runon vertauskohdaksi Kai Niemisen viimeisimmän kokoelman Heräsin taas unesta (2021), jossa myös kuvataan pitkään jatkuneen liiton päättymistä puolison kuolemaan. Olen mielissäni Niemisen vaikuttavan kokoelman tuomisesta Snyderin lähes hengityksen pysäyttävän runon rinnalle - ne todellakin ovat ytimeltään sukulaisia.

Peloton katse olemassaoloon ja sen päättymiseen tuo mieleeni myös Anni Sumarin suomentaman Louise Glückin kokoelman Talvisia reseptejä kollektiivista, 2021.

Koska runouden rihmastojen pohtiminen on mielenkiintoista, vielä yksi yhteys: Snyderin kokoelman päätösruno tulee minusta lähelle W.S. Merwinin samaan aihepiiriin liittyvää, Kimmo Räntilän suomentamaa runosikermää Eihän sadekaan tiedä mistä se tuli. Runo on ilmestynyt suomeksi Merwinin runojen kokoomateoksessa Siriuksen varjo, 2023. Aikalaisten Merwinin ja Snyderin kirjailijanteissä on paljon yhtymäkohtia: beat-tausta, ympäristöaktivismi, zen-buddhalaisuus niistä muutamia mainitakseni. Merwinin runosikermä sisältyy kokoelmaan Garden Time, joka on ilmestynyt samana vuonna kuin Snyderin Tämä hetki -kokoelma. Ja Merwinin sikermä päättyy runoon nimeltä Tämä hetki.

Snyderin runous on tiivistynyt ja kirkastunut beatvuosien ryöppyävistä, psykedeelisistä kuvastoista. Hänen tuotannolleen monien muiden vaikutteiden ohella merkittävimmäksi ja syvimmäksi vaikutteiden antajaksi nimeämänsä haikurunous on hyvin havaittavissa tässä kokoelmassa. Tiiviiden, haikumaisten runojen lisäksi kokoelmaan sisältyy monia kertovia runoja. Niin muinaisen Ötzin kuin omienkin retkiensä kuvaaminen ja sijoittaminen paikkaan ja aikaan on Snyderille mieluista.

Snyder kuuluu siihen amerikkalaisten runoilijoiden piiriin, joka löysi toisensa beatrunoudessa ja hakeutui kohti alkuperäisyyttä, luontoa ja zenbuddhalaisuutta. Hänelle Pohjois-Amerikan alkuperäisten asukkaiden luontosuhde on muodostanut esimerkin, jonka seuraamisessa yhdessä Allen Ginsbergin ja muutaman muun beatrunoilijan kanssa hankittu maatila Sierra Nevadan vuoristossa on ollut kiinnekohta.

Muualla:

Tämä hetki -kokoelmasta ei ole vielä löydettävissä arvioita verkosta, mutta tässä joitakin muita Snyderiä ja hänen tuotantoaan käsitteleviä linkkejä:

Joonas Säntti: Terveiset Kilpikonnasaarelta. Kiiltomato 9.3.2011. Arvio Snyderin esseekokoelmasta The Practise of the Wild, Erämaan opetus. Savukeidas, 2010.

Eliot Weinberger: Gary Snyder: The Art of Poetry, No. 74. Paris Review winter 1996. - Haastattelu.

Gary Snyder. Blogi

Helmet-lukuhaasteessa 2024

kirjan voi sijoittaa kohtiin:

11. Kirjan kannessa on yksi neljästä elementistä

20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo

35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa

49. Kirja (käännös) on julkaistu vuonna 2024