Siirry pääsisältöön

Louise Glück: Talvisia reseptejä kollektiivista & Uskollinen ja hyveellinen yö



Louise Glück: Talvisia reseptejä kollektiivista. Alkuteos: Winter Recipes from the Collective, 2021. Suomennos: Anni Sumari. Enostone 2021. 53 s. Kannen kuva: Bada Shanren (oikealta nimeltään Zhu Da 1626-1705) / Shanghai Museum.

Arvostelukappale kustantajalta.

Louise Glück: Uskollinen ja hyveellinen yö. Alkuteos: Faithful and Virtuous Night, 2020. Suomennos: Anni Sumari. Enostone 2020. 70 s. Kannen kuva: Küpress, Jack Taylor / Unsplash.

-- ja eräs sanoi voi katsokaa miten olemme vanhentuneet matkustaessamme vain päivästä yöhön, ei eteenpäin eikä sivullepäin, ja tämä vaikutti oudosti ihmeeltä.

        (Uskollinen ja hyveellinen yö) 

Louise Glückin saama kirjallisuuden Nobel-palkinto vuonna 2020 ilahdutti minua erityisesti, koska kirjallisuuden saama huomio keskittyy vuosi vuodelta yhä enemmän proosakirjallisuuteen ja siinäkin lähinnä romaaneihin. Tämä vaikuttaa mm siihen, minkä verran runoutta ja lyhytproosaa julkaistaan ja käännetään, eikä kirjallisuuden kentän yksipuolistuminen ole kenenkään etu.

Runouden kääntäminen on kulttuuriteko, kuten vähäisten käännösten yhteydessä aina muistetaan sanoa, ja Louise Glückin runokirjojen osalta kiitos kuuluu Enostone-kustantamolle ja kääntäjä Anni Sumarille.

Minulla ei ollut vielä tätä kirjallisuusblogia, kun luin monesti jo ennen Nobelin palkintoa palkitun Glückin ensimmäisen suomennetun runokokoelman. Tästä syystä käsittelen tässä molempia kokoelmia, vaikka olenkin muutaman rivin arvion kirjoittanut Uskollisesta ja hyveellisestä yöstä Helmet-lukuhaaste 2021 -bloggauksessani, johon olen koonnut arvioni lukuhaasteeseen lukemistani kirjoista.

Glück kirjoittaa tarinallista runoa. Hänen lauseensa ovat konstailemattomia, vaikkakin niiden merkityksen tunnistaminen ja tajuaminen saattaa vaatia pitkien aikojen viettämistä niiden parissa. Glück ei monien runoilijoiden tavoin kätkeydy tekstiinsä. Päinvastoin, hän luo monia minuuksia lukijan löydettäväksi ja kadotettavaksi.

Ajan virtaaminen on yksi Uskollinen ja hyveellinen yö -kokoelman teemoista: pysähtyminen ja moninaisia visuaalisia ilmentymiä ja näyttämöitä saava liike; oudot kohtaamiset, jotka tuovat menneisyyden henkilöt yhä uudelleen oven taakse tai saavat vieraat henkilöt vaikuttamaan oman elämän tai minuuden osilta. Samanlaisina eri tilanteissa toistuvat elämän ratkaisevat kokemukset, joista havahdutaan siihen, etteivät ne olekaan samanlaisia.

"Ja kuitenkaan kellonviisarin seesteinen siirtyminen  

ei enää edustanut käsitystäni ajasta 

jonka aistin liikkumattomuutena 

joka ilmeni liikkeenä valtavien välimatkojen halki."  

(Uskollinen ja hyveellinen yö)

Anni Sumarin käännöstyö on tarkkaa ja sujuvaa, lauseiden merkitykset ja monimerkityksisyys saavat ilmaisunsa molemmissa kokoelmissa niille kuuluvalla, sisäisesti johdonmukaisella tavalla. 

Talvisia reseptejä kollektiivista -kokoelmassa tekstien visuaalisuus tiivistyy, yksinkertaistuu. Lumihangen ja maalauksen valkoisuudesta nousee esiin joitakin kohteita, kuin sanoja, jotka ilmestyessään kömpelöinä vievät pois pohjimmaisten virtausten ääreltä. Kertomukset jäävät yhä useammin kesken, maalaamisen opettaja on menettänyt näkönsä vuosia sitten ja lapset kasvaneet vanhoiksi, odottamaan sängyissään vielä yhtä muodonmuutosta.

Kokoelma ammentaa kiinalaisesta filosofiasta ja elämän yksinkertaisuudesta. Tämä näkyy ehkä parhaiten Syksy-nimisestä kiinalaista runoutta teemoiltaan ja kuvastoltaankin lähenevästä runosikermästä ja bonsaiden kasvattamiseen liittyvistä runoista. Runoissa on syksy ja talvi edellisen kokoelman kevät- ja kesämuistojen sijaan. Talviset, erikoiset sammalta sisältävät reseptit ovat kovia talvia varten, sillä "(k)eväällä kuka tahansa pystyy valmistamaan hyvän aterian."

Kun Uskollisessa ja hyveellisessä yössä ironisesti Seikkailuksi otsikoidussa runossa runoilija vielä heittää hyvästejä rakastamilleen asioille toisensa perään, Talvisia reseptejä kollektiivista -kokoelmassa koko maailma - maailmat - kiitävät jo ohi.

Glück on tunnettu myös esseistinä, eikä sitä ole vaikea uskoa hänen runoutensa perusteella. Hän naamioi usein sanottavansa päätelmiksi, jotka haihtuvat lukijan käsistä.

"Oivallus, siskoni sanoi.

Nyt se on tässä.

Mutta pimeydessä on vaikea nähdä."

(Talvisia reseptejä kollektiivista)

Ehdottomasti Glück on hyvin filosofinen runoilija, hän pohtii ja kuvaa sitä, miltä elämän peruskysymykset eri ikävaiheissa näyttävät ja tuntuvat. Hänellä on runoilijana kyky edustaa yhtä aikaa kaikkia elämän ikävaiheita. 

Enostonen vuoden 2022 kustannusohjelmaan kuuluu kokoelma runoilijan aikaisempaa tuotantoa, The Wild Iris vuodelta 1992. Tämä on todellakin ilahduttava tieto.

 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pirkko Saisio: Passio

  Pirkko Saisio: Passio. Siltala 2021. 732 s. Äänikirjan lukija: Pirkko Saisio. Saision muhkea Eurooppa-kronikka alkaa keskiajan koitosta, askeesia Firenzen ylimyksille saarnanneen munkki Girolamo Savonarolan mestauttamisesta ja Firenzen kaupungin vapautumisesta maallisiin iloihin. Matka jatkuu halki vuosisatojen yhä uusien kertomusten muodossa.  Kertomuksia yhdistää punaisena lankana - tai punaisena rubiinina - firenzeläisen ruhtinattaren mieheltään saaman korun kierto omistajalta toiselle. Korun, jonka ruhtinatar oli määrännyt haudattavaksi mukanaan, sillä hän aavisteli, että hänen miehensä hänelle lahjaksi teettämään upeaan, hyvän ja pahan tiedon puuta käärmeineen kuvaavaan koruun, olisi tarttunut jotakin sen antamiseen liittyneen tilanteen vahvoista tunteista ja koru tuottaisi onnettomuutta kantajalleen. Ruhtinattaren toiveesta huolimatta koru ei päädy lopullisesti maan poveen hänen mukanaan, vaan aloittaa muotoaan aina omistajansa tarpeiden mukaan vaihdellen merkillisen kiertokulu

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto. Otava 2021. 379 s. "Jos romaanikirjailija pelaa unohduksella - luottaa siis siihen, ettei lukija muista kaikkea, ja luo näin avaruuden tunnun - runoilija tekee saman vaikeaselkoisuudella: kun runo ei parhaillakaan tulkintavälineillä aukea kaikilta osin, avaraa tilaa jää ymmärryksen takapihoille. Tämä avara on kirjallisuus itse."  "Sen sijaan että sanoisi moninainen tai runsas, tulisi sanoa minimalistinen maksimaalisella hajonnalla." Jukka Viikilän uusin teos ei hevillä alistu määriteltäväksi. Se on pohdintaa kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta rakenteineen, kirjallisuusinstituutiosta ja siinä menestymisestä, Finlandia-palkinnosta, paksuista romaaneista, unohdetuista kirjailijoista, lukijoiden toiveista ja kirjoittamisen strategioista. Tämän lisäksi tutkiskellaan mm sydänteknologian historiaa, musiikkia, elokuvaa, talousindeksejä, McIntosh-vahvistimien valmistamista New Yorkissa, ylellisyyskelloja, erilaisia huumeita, seksiko

Eilispäivä ei kuole

Liisa Näsi: Eilispäivä ei kuole - Spekulatiivisen fiktion novellikokoelma. Basam Books 2019. 177 s.  Esikoiskirjan novellien maailma yllättää. Painajaismainen tai sadunomainen todellisuuden osa valtaa niissä alaa, kunnes vähitellen täyttää koko näyttämön. Näsin teksti ironisoi ja tuottaa hyperbolista todellisuuskuvausta nykyhetken ja kuvitellun tulevaisuuden elämänpiiristä.  Ikuisen unen parfyymia vanhuksille, kapitalistidodoja, metsän maahisasukkien loputtomia kauneusleikkauksia ihmiseksi muuttumista varten, entinen kettutyttö sivettikissojen kasvattajana pakkosyöttämässä kissoille kahvinpapuja luksuskahvin valmistamiseksi kissojen ulosteista... Personal shopperit auttavat asiakkaat valitsemaan kaikkein kalleimmat ja ylellisimmät valtion luomutuotteet. Työllistäminen vaatii jokaisen panosta valtiollisten sloganien mukaan, ja panos on kuluttaminen. "Samaan aikaan toisaalla" luonto iskee takaisin. Norsumatriarkan muisti ja kosto ulottuvat yli kuoleman. Lapset havaitsevat näkym