Siirry pääsisältöön

Louise Glück: Talvisia reseptejä kollektiivista & Uskollinen ja hyveellinen yö



Louise Glück: Talvisia reseptejä kollektiivista. Alkuteos: Winter Recipes from the Collective, 2021. Suomennos: Anni Sumari. Enostone 2021. 53 s. Kannen kuva: Bada Shanren (oikealta nimeltään Zhu Da 1626-1705) / Shanghai Museum.

Arvostelukappale kustantajalta.

Louise Glück: Uskollinen ja hyveellinen yö. Alkuteos: Faithful and Virtuous Night, 2020. Suomennos: Anni Sumari. Enostone 2020. 70 s. Kannen kuva: Küpress, Jack Taylor / Unsplash.

-- ja eräs sanoi voi katsokaa miten olemme vanhentuneet matkustaessamme vain päivästä yöhön, ei eteenpäin eikä sivullepäin, ja tämä vaikutti oudosti ihmeeltä.

        (Uskollinen ja hyveellinen yö) 

Louise Glückin saama kirjallisuuden Nobel-palkinto vuonna 2020 ilahdutti minua erityisesti, koska kirjallisuuden saama huomio keskittyy vuosi vuodelta yhä enemmän proosakirjallisuuteen ja siinäkin lähinnä romaaneihin. Tämä vaikuttaa mm siihen, minkä verran runoutta ja lyhytproosaa julkaistaan ja käännetään, eikä kirjallisuuden kentän yksipuolistuminen ole kenenkään etu.

Runouden kääntäminen on kulttuuriteko, kuten vähäisten käännösten yhteydessä aina muistetaan sanoa, ja Louise Glückin runokirjojen osalta kiitos kuuluu Enostone-kustantamolle ja kääntäjä Anni Sumarille.

Minulla ei ollut vielä tätä kirjallisuusblogia, kun luin monesti jo ennen Nobelin palkintoa palkitun Glückin ensimmäisen suomennetun runokokoelman. Tästä syystä käsittelen tässä molempia kokoelmia, vaikka olenkin muutaman rivin arvion kirjoittanut Uskollisesta ja hyveellisestä yöstä Helmet-lukuhaaste 2021 -bloggauksessani, johon olen koonnut arvioni lukuhaasteeseen lukemistani kirjoista.

Glück kirjoittaa tarinallista runoa. Hänen lauseensa ovat konstailemattomia, vaikkakin niiden merkityksen tunnistaminen ja tajuaminen saattaa vaatia pitkien aikojen viettämistä niiden parissa. Glück ei monien runoilijoiden tavoin kätkeydy tekstiinsä. Päinvastoin, hän luo monia minuuksia lukijan löydettäväksi ja kadotettavaksi.

Ajan virtaaminen on yksi Uskollinen ja hyveellinen yö -kokoelman teemoista: pysähtyminen ja moninaisia visuaalisia ilmentymiä ja näyttämöitä saava liike; oudot kohtaamiset, jotka tuovat menneisyyden henkilöt yhä uudelleen oven taakse tai saavat vieraat henkilöt vaikuttamaan oman elämän tai minuuden osilta. Samanlaisina eri tilanteissa toistuvat elämän ratkaisevat kokemukset, joista havahdutaan siihen, etteivät ne olekaan samanlaisia.

"Ja kuitenkaan kellonviisarin seesteinen siirtyminen  

ei enää edustanut käsitystäni ajasta 

jonka aistin liikkumattomuutena 

joka ilmeni liikkeenä valtavien välimatkojen halki."  

(Uskollinen ja hyveellinen yö)

Anni Sumarin käännöstyö on tarkkaa ja sujuvaa, lauseiden merkitykset ja monimerkityksisyys saavat ilmaisunsa molemmissa kokoelmissa niille kuuluvalla, sisäisesti johdonmukaisella tavalla. 

Talvisia reseptejä kollektiivista -kokoelmassa tekstien visuaalisuus tiivistyy, yksinkertaistuu. Lumihangen ja maalauksen valkoisuudesta nousee esiin joitakin kohteita, kuin sanoja, jotka ilmestyessään kömpelöinä vievät pois pohjimmaisten virtausten ääreltä. Kertomukset jäävät yhä useammin kesken, maalaamisen opettaja on menettänyt näkönsä vuosia sitten ja lapset kasvaneet vanhoiksi, odottamaan sängyissään vielä yhtä muodonmuutosta.

Kokoelma ammentaa kiinalaisesta filosofiasta ja elämän yksinkertaisuudesta. Tämä näkyy ehkä parhaiten Syksy-nimisestä kiinalaista runoutta teemoiltaan ja kuvastoltaankin lähenevästä runosikermästä ja bonsaiden kasvattamiseen liittyvistä runoista. Runoissa on syksy ja talvi edellisen kokoelman kevät- ja kesämuistojen sijaan. Talviset, erikoiset sammalta sisältävät reseptit ovat kovia talvia varten, sillä "(k)eväällä kuka tahansa pystyy valmistamaan hyvän aterian."

Kun Uskollisessa ja hyveellisessä yössä ironisesti Seikkailuksi otsikoidussa runossa runoilija vielä heittää hyvästejä rakastamilleen asioille toisensa perään, Talvisia reseptejä kollektiivista -kokoelmassa koko maailma - maailmat - kiitävät jo ohi.

Glück on tunnettu myös esseistinä, eikä sitä ole vaikea uskoa hänen runoutensa perusteella. Hän naamioi usein sanottavansa päätelmiksi, jotka haihtuvat lukijan käsistä.

"Oivallus, siskoni sanoi.

Nyt se on tässä.

Mutta pimeydessä on vaikea nähdä."

(Talvisia reseptejä kollektiivista)

Ehdottomasti Glück on hyvin filosofinen runoilija, hän pohtii ja kuvaa sitä, miltä elämän peruskysymykset eri ikävaiheissa näyttävät ja tuntuvat. Hänellä on runoilijana kyky edustaa yhtä aikaa kaikkia elämän ikävaiheita. 

Enostonen vuoden 2022 kustannusohjelmaan kuuluu kokoelma runoilijan aikaisempaa tuotantoa, The Wild Iris vuodelta 1992. Tämä on todellakin ilahduttava tieto.

Lisäys: Arvioni Villi iiris -teoksesta.

 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi