Siirry pääsisältöön

Helmet-lukuhaaste 2021

Lukemiseen ja siitä käytävään keskusteluun houkuttamaan julkistetaan vuosittain monia lukuhaasteita, joita tekevät erityisesti kirjastot.

Entisenä Helmet-kirjastolaisena eli pääkaupunkiseudun kirjastoissa työskenneelleenä olen tänä vuonna tehnyt Helmet-lukuhaasteen. Haasteesta kiinnostuneille ja sitä tekeville tai seuraaville on olemassa oma Facebook-sivu Helmet-lukuhaaste.

Lukuhaasteiden haastekohdat pyrkivät leikkimielisesti houkuttelemaan lukijoita oman mukavuusalueensa ulkopuolellekin etsimään haastekohtaan sopivaa kirjallisuutta. Tämä itsensä haastaminen lienee yksi niistä koukuttavista asioista, jotka vetävät lukijoita haasteen pariin joka vuosi uudelleen. Milloin tulee lukea kirja, jota on nähnyt jonkun toisen lukevan jossakin julkisella paikalla, milloin kirja, jossa ajetaan polkupyörällä tai ollaan saarella jne. Kirjasto ja haastetta suorittavien yhteisö tarjoavat vinkkejä haastekohdista selviytymiseen.

Korona-aika eristäytymisineen vauhditti oman haasteeni valmistumista niin, että viimeisen haastekirjani luin jo ennen pääsiäistä. Myös monipuoliset lukemisen tavat vauhdittivat asiaa: kun paperikirjan lisäksi voi käyttää e-kirjoja ja äänikirjoja, ovat uutuudetkin käden ulottuvilla kaiken aikaa.

Sitten siihen haasteeseeni. Mukana oli uutta ja vanhaa ja vähän sinistäkin. Runoa, novellia, romaania. Esseitä ja joitakin tietokirjoja. Vaikeimpia olivat kohdat, joissa piti herkutella tai olla reseptejä. Jo viime vuonna oli kohta, jossa piti laittaa ruokaa tai leipoa. En ole kotihengetär-tyyppiä, joten minulle tämäntyyppiset kirjat eivät ihan luontaisesti tartu tassuun. Siksi heittäydyin nokkavaksi: reseptejä sisältävän kirjan kuittasin yksinkertaisesti keittokirjalla ja herkuttelun Harry Salmenniemen erityisesti äänikirjaksi kootulla novellikokoelmalla Fantastinen salaatti, jonka niminovellissa toden totta riitti salaattiaineksia enemmän kuin somen ruokapostausten hyperbolinen ironisointi olisi vaatinut tai lääkäri määrännyt.

Olen kirjoittanut kustakin kirjasta lyhyen kuvauksen, mikä antakoon esimakua tulevista arvioistani ja pohdinnoistani, samoin kuin kirjallisesta maustanikin. Plussa kirjan nimen perässä tarkoittaa, että kirja on ollut minulle erityisen antoisa lukukokemus. 

Tältä listani näyttää:

1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa

Paul Auster: Talvipäiväkirja

Jo useampia vuosia lukemistaan odottanut kirja, jonka luin talvimyrskyn päivänä 64-vuotiaana – ihan kuten Auster aloitti kirjansa kirjoittamisen. Auster muistelee elämäänsä, aistimusvoimaiset, paljaat muistot avautuvat lapsuuden ja nykyhetken väliltä. Niitä katsotaan sen väistämättömän hetken läpi, jolloin hänen elämänsä siirtyy talveen.

2. Kirjan on kirjoittanut opettaja

Tommi Kinnunen: Pintti +

Pintti tarkoittaa virheellistä ja kelpaamatonta lasia, joka lasinvalmistuksessa rikotaan ja käytetään osana uuden lasin valmistusta. Päähenkilöt ovat lasinpuhaltajasukua olevia sisaruksia, kukin omalla tavallaan rikkoutuneita ja muiden silmin epäkelpoja. Heidän näköalaansa elämään himmentävät kohtaamattomat asiat ja surut. Heilläkin on kuitenkin paikkansa elämässä, kuten pintillä osana hienointakin kristallia. Hienosti kuvattu käsityöläisyhteisö työprosesseineen ja henkilösuhteineen. Lasitehtaasta kasvaa kirjassa koko elämän vertauskuva.

3. Historiallinen romaani

Tracy Chevalier: Remarkable Creatures +

Chevalierilla on taito avata historiaa, etenkin naisten syrjään työnnettyä osuutta siinä. Remarkable Creatures kertoo tieteelliselle maailmankuvalle 1800-luvun alussa kumouksellisista, suurista dinosaurusten fossiililöydöistä, jotka teki väsymättä uurastanut Mary Anning, työläisperheen tytär Lymen seudulla Englannin lounaisrannikolla. Se kertoo myös kahden, saman intohimon fossiileihin jakavan naisen ystävyydestä. Luin kirjaa sukulaiskirjana Olli Jalosen Taivaanpallolle ja Merenpeitolle tai Selja Ahavan Nainen joka rakasti hyönteisiä -romaanille – kuvauksena pitkäjänteisistä etsijöistä ja tutkijoista, joilla ei lahjakkuudestaan ja intohimostaan huolimatta omana aikanaan ole ollut sukupuolensa, alkuperänsä, rotunsa tai muun sinänsä epäoleellisen, mutta aikanaan kohtalokkaan syyn vuoksi pääsyä opintoihin ja tieteen sisäpiiriin.

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan

Marisha Rasi-Koskinen: REC +

Kirja ei ole pelkkä onnistunut muotokokeilu, se on oma maailmansa, jossa tekstin lineaarisuus on lähes orgaanisella tavalla mielenkiintoisesti rikottu. Hypertekstuaalisuutta onnistuneimmillaan. Näkeminen ja tarina, todellisuus rinnakkaistodellisuuksineen: niiden rajaukset ja omistajuus. Kenen muistot ovat tosia ja kuka saa kertoa kenen tarinan? Ja kuka on kuka? Vielä pitkään kirjan lukemisen jälkeen ajatukset elivät kirjan omalaatuisessa maailmassa ja ratkoivat sen mysteereitä. Ehdottomasti suuria lukukokemuksiani.

5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan

Robert Galbraith: Silkkiäistoukka

BBC on tuottanut J.K. Rowlingin Robert Galbraithin nimellä kirjoittamiin Cormoran Strike -kirjoihin perustuvan sarjan The Strike Series, jota ei vielä ole nähty Suomessa. Kirjasarjan kakkososassa Cormoran ja hänen assistentti-sihteerinsä Robin liikkuvat Lontoon kirjallisuuspiireissä etsiessään kadonnutta kirjailijaa. Mukavaa ja mutkatonta, ihmiskuvauksen ympärille rakentuvaa jännitystä. 

6. Kirja kertoo rakkaudesta

Ruth Hogan: The Keeper of Lost Things                                                                                              

(suom: Kadonneiden tavaroiden vartija)

Tarina rakkaudesta, joka voittaa menetyksen, ja joidenkin muidenkin menetykset. Morsiamensa kuoltua vuosikymmeniä sitten Anthony on alkanut säilyttää ja luetteloida pikkutarkasti löytötavaraa sekä kirjoittaa löydetyistä esineistä tarinoita. Kirjailijan kuoltua hänen sihteerinään ja taloudenhoitajanaan toiminut Laura perii tehtävän ja talon puutarhoineen. Hyvän mielen kirja, jota lukiessa kuluu monta ”lovely cup of tea”’ta. Vaikka kirja on romantiikkaosuudeltaan liian kaavamainen makuuni, kiehtovinta siinä on lämmin huumori sekä idea Anthonyn keräilyharrastuksesta tarinoineen.

7. Kirjassa on kaveriporukka

Peter Hoeg: Sinun silmiesi kautta

Lapsuudenystävien matka ihmisen tietoisuuteen ja traumojen alkulähteille. Kirja ei kuulu Hoegin parhaimpiin. Spefitarinan perusidea ei ole uskottava ja se syö tekstin tehoa.

8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja +

Surullisen kaunis kertomus ajasta, jolloin elämän edellytyksistä tärkein, puhdas vesi, on loppumassa ja maailma ja ihmiset kuihtuvat. Miksi edelleen, keskellä toivottomuutta, on merkitystä sillä, minkä puolen valitsee, ja ikivanhojen, viisautta kantavien teeseremonioiden noudattamisella? Itärannan kieli on herkkää, kerronta filosofista, ja hän on rakentanut eheän kertomuksen – jotta voisimme paremmin nähdä todellisuuden.

9. Kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella

Katja Kettu: Piippuhylly

Meren tuomien piippujen uskomattomia tarinoita ympäri maailmaa. Novellistina Katja Ketun tyyli on yhtä rönsyilevän barokkista kuin muulloinkin. Lukiessani kertomusten väkivalta ja rujous alkoivat jossakin vaiheessa tuntua itsetarkoituksellisilta, kirjaa oli sen vuoksi luettava osissa, jotain muuta välillä lukien.

10. Kirjan nimessä on numero

Rosa Liksom: Hytti nro 6 +

Junamatka Moskovasta ”jumalan jääkaapin” Siperian halki Mongolian Ulan Batoriin. Päähenkilö, nuori tyttö, on hakemassa etäisyyttä omaan elämäänsä. Hyttikaveriksi hän saa vaimoaan hakkaavan metallimiehen, jolla on yhtä paljon asiaa kuin syötävää ja juotavaakin, ja joka katselee matkatoveriaan kuin välipalaa. Pitkän matkan kuluessa rakentuu jonkinlainen silta ihmisestä ihmiseen. Liksom osaa maalata sanoin surumieliset maisemat ja vaikutelmat.

11. Kirja kertoo köyhyydestä

Minna Canth: Köyhää kansaa

Canthin pienoisromaani on lohduttoman köyhyyden, nälän, sairauden ja äidin tuskan kuvaus naturalistisessa hengessä. Teos ei ole menettänyt yhtään tehostaan vuosikymmenten takaiseen lukukertaan verrattuna.

12. Kirjassa ollaan metsässä

Kimmo Ohtonen: Metsä elää

Kuvauksia Suomen metsien ja niiden asukkaiden tilasta ja muutoksesta tarinoina, esseinä ja kuvina. Ihmisen rikkomat ekosysteemit voivat palautua korjaustoimin ennalleen melko nopeasti, kuten vaikka Yellowstonen esimerkki osoittaa, mutta ilmaston lämpeneminen tuottaa pysyviä muutoksia luonnon järjestykseen. Pohjoiset alueet ovat haavoittuvimpia, koska sieltä kasvit tai eläimet eivät enää voi siirtyä pohjoisemmaksi. Hyvä, henkilökohtaisesti sävyttynyt katsaus Suomen luonnon nykytilaan.

13. Kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin

Carl-Johan Vallgren: Mikael Persbrandt – Så som jag minns det                                                                       (suom: Mikael Persbrandt - Muistini mukaan)

Karismaattinen, median riepottelema näyttelijä järkyttävine päihdetaustoineen. Äänikirjalla M.P. kertoo itse. Kyse ei ole enää lukemisesta, kun asialla on ykkösluokan näyttämöammattilainen ja hänen oma tarinansa. Paljas kertomus unelmista ja niiden täyttymisestä ja sen hinnasta, ihmisen särkyvyydestä, rakkauden voimasta ja sen menettämisen pelosta, huumekuvioista, teatteri- ja filmimaailmasta. Hengästyttävästi ja liikaa tapahtumista ja sekoilua, ahdistusta ja voitonhurmaa. ”Jag ångrar ingenting, men många tårar har fallit.” – Ainakin minulle tuli yllätyksenä, että monilahjakas Persbrandt on jopa tanssinut balettia.

14. Kirja on osa kirjasarjaa

Eppu Nuotio: Myrkkykeiso (Ellen Lähde -sarja) +

Lämmintunnelmaista Cosy Crimea Turun maisemissa. Ihmistuntemuksella, elämänilolla ja martan logiikalla varustettu Ellen Lähde ratkaisee rikoksen sarjan ensimmäisessä osassa. 

15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi

Sinikka Nopola: Miksi emme totu pystyasentoon +

Sinikka Nopolan verratonta ja kaikkea luokittelua kaihtavaa lyhytproosaa. Nuoren naisen vaatevarastosta, matkustamisesta, lomasta, kirjallisuuden opiskelusta ja lukemisesta, toimitusharjoittelusta, pullasta suomalaisuuden symbolina ja monista muista tärkeistä aihepiireistä. Kun Sinikka Nopolaa nyt ei enää ole, kuka kertoo mistä elämässämme oikein on kyse?

16. Kirjassa eletään ilman sähköä

Fredrika Runeberg: Fru Catharina Boije och hennes döttrar                                                                             (suom: Rouva Catharina Boije ja hänen tyttärensä)

Ensimmäisenä suomalaisena historiallisena romaanina pidetty kertomus naisista isonvihan jaloissa 1700-luvulla. Fredrikan kunniaksi tavasin kirjan Fredrikan ruotsilla. Elämä oli kuvattuna ajanjaksona Suomessa kauheaa. Miehistä suurin osa oli kuollut sodissa ja rutossa, joista jälkimmäinen tietenkin oli verottanut myös koko muuta väestöä. Kansa näki nälkää ja kasakat ryöstelivät ja polttivat kyliä ja taloja. Siellä täällä iti vastarinnan pesäkkeitä. Eloon jääneet kapinoitsijat vietiin pakkotyöhön rakentamaan Pietaria. Kolmen toisistaan erilleen joutuneen hienostonaisen tarina kasakoiden poltettua heidän kotikartanonsa.

17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi

Anni Saastamoinen: Sirkka +

Kuinka ollaan Sirkka. Vakavamielistä hauskuutta ja komiikkaa tragiikan reunalla.

18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä

Johanna Sinisalo: Vieraat

Sateenkaariperheeseen sijoittuva kauhutarina, joka saa elementtejä vatsan ja aivojen yhteydestä ja suolistobakteereista. Pikkulapsiperheen dynamiikka näyttelee tarinassa keskeistä roolia. Kuin varkain arkea painajaiseksi muuttava kirja pitää otteessaan loppuun saakka, vaikka sen toimivuus hiukan kärsii perheen 6-vuotiaan paikoitellen epätyypillisen aikuisesta ajattelusta. Sinisalon parhaita.

19. Kirjassa leikitään

Sinikka Nopola & Tiina Nopola: Siskossyndrooma

”Muisteludialogia ja ajankuvaesseistiikkaa”. Muistoja Nopolan sisarusten touhuista lapsina ja nuorina sekä mietteitä kirjallisista ja muista vaikutteista.

20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen

Enni Mustonen: Paimentyttö +

Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoiden ensimmäinen osa. Mustosen kuvaamana historiallinen arki Ida-tytön työn täyttämässä elämästä vangitsee mielenkiinnon. Paimentyttönä olemisen jälkeen orvoksi jäänyt Ida tekee pitkää päivää Z. Topeliuksen kartanon navettatyttönä ja myöhemmin piikatyttönä. Hieno ajankuva ja kasvukertomus. Idan sinnikkäästä luonteesta ei voi olla pitämättä. Kirjaa lukiessani ajattelin mummojani, jotka kumpikin olivat lapsina piikatyttöinä ja toinen myös ison talon navettatyttönä. Olisivatpa lasten ammatit jo historiaa, muuallakin kuin meillä Suomessa.

21. Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan

Eowyn Ivey: Lumilapsi +

Kaunis, sadunomainen ja surumielinen kertomus pariskunnasta, joka muuttaa Alaskaan uudisasukkaiksi 1900-luvun alkupuolella ja joutuu maan talvisen hiljaisuuden ja autiuden keskellä kohtaamaan oman elämänsä täyttymättömät toiveet. Lapsettomuuden kipeys nousee uudelleen esiin unenomaisissa tapahtumissa, joissa lumilapsi ilmaantuu heidän elämäänsä kuten vanhassa sadussa.

22. Kirjassa ajetaan polkupyörällä

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Sukupolvien elämää. Liian vahvoja naisia ja liian herkkiä miehiä pohjoisen luonnon, lahkolaisuuden, sukupuoliroolien ja sotien kuristuksessa. Vuosisadan alussa lapsenpäästöpaikkoihin pyöräilevä kätilö herättää ihmetystä ja pahennusta. Kirja sisältää mainion kuvauksen kylän toisen polkupyörän ja ensimmäisen naistenpyörän hankkimisesta ja pyörällä ajon opettelusta itsenäisyyden, vapauden ja sinnikkyyden vertauskuvana.

23. Kirja, jota luet ulkona

Louise Glück: Uskollinen ja hyveellinen yö +

Parvekkeella lukeminen voidaan varmaan laskea ulkona lukemiseksi, ainakin näin alkukeväästä. Etenkin kun lukija löytää itsensä runosta: ”Olin parvekkeellani. / Oikeassa kädessäni pitelin lasillista skottiviskiä / jossa oli kaksi jääpalaa sulamassa. // Hiljaisuus oli asettunut sisälleni. / Se oli kuin yö, ja muistoni – ne olivat kuin tähtiä –” Vuoden 2020 Nobel-voittaja kirjoittaa runoissaan muistoista, yöstä ja avaruudesta, satunnaisista kohtaamisista ja niistä, jotka kestävät koko elämän vain vaihdellen oudosti muotoaan. Glückin kieli ja kielikuvat ovat leikkisiä ja monitulkintaisia, mutta kaikkea vaikeaselkoisuutta välttäviä. En muista milloin olisin viimeksi lukenut näin vaikuttavan runokokoelman. Onneksi kustantamo Enostonen mukaan Anni Sumarin käännöksiä Glückin kokoelmista on luvassa pian lisää.

24. Kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki

Sinikka Nopola: Onko teillä tämmöistä? +

Nopolamaista sydämeen käyvää hämäläishuumoria ja elämän ja kuoleman ilmiöiden tarkkailua.

25. Kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa

Antti Rönkä, Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen +

Kaksi kirjailijaa, isä ja kotoaan opiskelemaan muuttanut poika, keskustelevat kirjallisuudesta ja elämästä. Isä antaa pojalle palautetta tämän käsikirjoituksesta, poika isän isänä olemisesta. Viestinnän kestäessä pojan esikoisromaani julkaistaan, mutta elämään ilmaantuu sitäkin suurempi käännekohta. Kirjoittavien ihmisten käsikirjastoon kuuluva kirja.

26. Elämäkerta henkilöstä, joka on elossa

Pirkko Saisio: Lokikirja

Pirkko Saision elämäkerrallinen muistelus useiden vuosien veneretkistä vuotavalla ja monenlaista vaivaa potevalla Diana-veneellä, jossa on hieno ruori ja upea kattolamppu. Kaiken pikkutyttönä mukana kokenut Elsa Saisio lukee äänikirjalla riemastuttavasti, myös piirroskuvat tulkiten. Ensin ajattelin, etten taida jaksaa näin paljoa veneilyasiaa, mutta sitten löysin itseni nauramasta ääneen Saision hervottomalla draaman tajulla kuvaamille tapahtumille ja venereissuilla tavatuille ihmistyypeille. (Ei kuitenkaan koskaan venettä minulle!)

27. Kirjan päähenkilö on eläin

Kimmo Ohtonen: Karhu - voimaeläin +

Vahvasti henkilökohtainen kuvaus suhteesta karhuun. Ohtosen havainnoimat karhut ovat kukin omia persoonallisuuksiaan, joiden elämästä ja keskinäisistä suhteista Ohtonen kertoo siinä kuin karhun ja metsässä liikkumisen merkityksestä omassa elämässään. Työssään Yleisradion luontotoimituksessa hän on myös seurannut ja tutkinut suurpetojen salametsästystä, joka on Suomessa edelleen yleistä. ”Tappotavat kertovat viharikoksista”, sanoo Ohtosen haastattelema, salametsästysrikoksia tutkiva poliisi. Kirjassa Ohtosen lapsuudessaan isänsä taholta kokema väkivalta vertautuu vallantunnetta tappamisen ja tarpeettoman väkivallan kautta tavoittelevaan salametsästäjään, ja karhu on voimaeläin, joka vaatii kunnioitusta.

28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä

Matt Haig: Huomioita neuroottiselta planeetalta

Viisaan kirjailijan vertaistukea nettiahdistuksen ja emotionaalisesti päälle vyöryvän maailmanmenon ja reagointipakon kestämiseen. ”Miten voimme elää hullussa maailmassa tulematta itse hulluiksi?” Miten suhtautua yhä nopeutuvaan maailman muutokseen, teknologiariippuvuuteen, ajan kulumiseen, vanhenemiseen, siihen että kaikkea – mahdollisuuksiakin – on liikaa? Vastaus? – ”Ei ole mitään patenttiratkaisua tai utopiaa, on vain rakkautta, lempeyttä ja pyrkimystä parantaa asioita kykymme mukaan kaaoksen keskellä.” ”Miljardien ihmismaailmojen joukosta meidän on löydettävä juuri se, jossa haluamme elää. Maailma, jota ei koskaan olisi, jos emme kuvittelisi sitä olemaan.”

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu

Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät +

Järkyttävä kuvaus Stalinin vainoissa kadonneiden vanhempien lapsista. 90-luvulla Suomeen muuttaneen perheen tarina.

30. Kirja on julkaistu kirjoittajan kuoleman jälkeen.

Tove Jansson: Bulevardi ja muita kirjoituksia

Postuumisti julkaistu kokoelma Janssonin vähemmän tunnettuja, aikoinaan lehdissä julkaistuja nuoruuden novelleja ja myöhemmän iän esseitä. Mukana myös kuvitustöitä muiden teksteihin. Novellien näyttämönä ovat usein eurooppalaiset kaupungit. Toinen merkittävä miljöö on saari. Kokoelman toimittajan Sirke Happosen päätösessee valaisee tekstien taustoja ja kirja avaa osaltaan Janssonin tuotantoa. Unohduksiin jääneitä mestariteoksia siltä ei ehkä kannata odottaa.

31. Jännityskirja tai dekkari 

Eppu Nuotio: Anopinhammas

Ellen Lähde työntää jälleen nenänsä muiden asioihin. 2. osa Ellen Lähde -sarjasta ei yllä ihan ensimmäisen osan tasolle, mutta aika kuluu hyvin kaimani seurassa.

32. Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa

Heidi Mäkinen: Ei saa mennä ulos saunaiholla +

Chick Litiä kevyesti ironisoivaa Feel Good -kirjallisuutta. Tarinan naiset, 35 ja 60, vapautuvat vähitellen hieman muiden luomista elämänodotuksista. Kommentaattorina toimiva Kyllikki-kissa sen sijaan elää unelmissaan salaista glamourelämää eikä hyväksy odotetusta etiketistä poikkeamisia.

33. Kirjassa opetetaan jokin taito

Jani Saxell: Tanssii kirjainten kanssa

Saxellin henkilökohtaisesti painottuneessa oppaassa kirjoittamisen saloihin ei ole oikeastaan kyse pelkästään kirjoittamisesta. Yhtä hyvin kirjaa voi suositella oppaana kirjallisuuteen ja sen ilmaisukeinoihin lukijalle. Koska kirjoittajaksi voi oppia vain lukemalla, kirja vilisee tyyli- ja tekstinrakennuskeinojen hyvin analysoituja esimerkkejä ja lukuvinkkejä. Lähdeteosluettelokin on jo sinällään hyödyllinen, joskin se koostuu vain suomenkielisistä kirjoista.

34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa

Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä +

Hyönteisiin kohdistuvan kiinnostuksen ja dokumentaatiopyrkimyksen elinikäinen historia. Päähenkilö havainnoi hyönteisiä ja niiden muodonmuutoksia tallentaen ne muistivihkoihinsa piirroksin ja sanoin. Eläinten muodonmuutosten lisäksi hän kuvaa omia elämänvaiheitaan. Naisen elämä ulottuu 1600-luvun Saksasta mm 1800-luvun Japaniin ja eurooppalaiseen nykyhetkeen asti, ehkäpä tällä epätavallisella pituudellaan ja vaihtelullaan ilmaisten hyönteisten elämänvaiheita ihmiselämään sovellettuna. Elämän kulkuun mahtuu myös maailmankuvan ja luontosuhteen muutos jumalan suunnitelmaan luottamisesta kohti sattumanvaraisuutta.

35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut

Tartunta. Toim. Pontus Purokuru

Totta kai odotin mielenkiinnolla ensimmäisiä korona-aikaa ja sen syitä ja vaikutuksia analysoivia kirjoja. Joukko kirjailijoita, ajattelijoita, toimittajia kuvaa omia kokemuksiaan, analysoi eri valtioiden toimia, poikkeustilaa sekä yhteiskunnallisia ja taloudellisia seurauksia. Moniääninen ja monipuolinen antologia, joka hyödyntää sekä tiedettä, taidetta, journalismia että sosiaalista mediaa tämän ihmiskunnalle poikkeuksellisen ja käänteentekevän ajanjakson kuvaamisessa.

36. Kirjassa liikutaan ajassa

Jani Saxell: Helsinki Underground

Vuoden 2047 Helsingin oudot tapahtumat avaavat aukkoja menneisyyteen. Värikäs cocktail geeniteknologiaa, muinaisuskontoa, muinaista faunaa, flooraa ja ihmislajeja, ihmiskohtaloita ja kaupunkihistoriaa. Päähenkilönä lukiolainen Verna Leppä, tähtitieteilijä, Tulenkantajien ihailija ja titaanipolvinen tietäjä, joka tulee havaitsemaan, että hänellä on tehtävä terminaalivaihettaan elävässä, lähes täysin tuhotussa maailmassa. Aloitusosa uudesta kirjasarjasta. Toivottavasti myös nuoret löytävät tämän!

37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa

Shaun Bythell: The Diary of a Bookseller                                                                                                               

(suom. Elämäni kirjakauppiaana)

Oli ilo päästä jälleen käymään Skotlannissa tämän kirjan mukana. Kirjastovuosinani mietin monesti, missä asioissa antikvariaatin pitäminen mahtaa erota kirjastotyöstä. Tämä todellisuuspohjainen kirja on yksityiskohtainen vastaus siihen. Eli: Ainakin siinä, että kirjaston asiakaspalvelussa ei ollut aikaa kirjoitella ylös asiakkaiden kommentteja, eikä kyllä lueskellakaan. Vastapainoksi omat rahat eivät olleet kiinni asiakasmäärissä. Hankintapuoli on molemmissa samantapaista: hankitaan sitä, mitä tiedetään asiakkaiden haluavan. Hinnoittelua ei kirjastoissa tehdä, sen sijaan mm kehitetään monenlaisia tapoja kuvailla ja löytää aineistoja. Asiakkaiden ilkeyden, tietämättömyyden, epäjohdonmukaisuuden jne. raportoiminen on varmaan terapeuttista, ja saattaahan noista ärtyneistä havainnoista lukeminen toimia terapiana myös missä tahansa asiakaspalvelutyössä oleville. En ole ihan satavarma, miten se vaikuttaa kirjakauppiaiden humaaniuteen uskoviin asiakkaisiin. 😉

38. Kirja on käännetty hyvin

Vicente Huidobro: Altazor tai matka laskuvarjolla +

Kriitikoiden kehuma käännös Nerudan aikalaisen tuotannosta. Runoilijan tunnetuimpana kokoelmana pidetty Altazor sisältää suomentaja Emmi Ketosen kirjaan hyvin johdattavan esipuheen. 1900-luvun ismien aikakauden runoilija toteuttaa omaa kreativismiksi nimeämäänsä runousoppia, jonka mukaan runoilijan on kyettävä synnyttämään runoissaan oma maailmansa, ei vain kuvaamaan maailmaa. Huidobro on Luciferin putoamisen kaltaisen hurmoksellisen alkuräjähdyksen runoilija, jonka musiikin kaltainen teksti synnyttää loputtomasti uusia kielikuvia edetessään kohti rikkoutumistaan ja hiljenemistään. - ”Putoa ikuisesti.” Erityiskiitos kirjan kauneudesta Kustannusliike Parkolle.

39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia

Venla Pystynen & Linda-Maria Roine: Mercedes Bentso - Ei koira, muttei mieskään

Gangstaräppärin elämäntarina Itä-Helsingin romani- ja huumepiireistä. Musiikin ja kokemusten sanoittamisen merkityksestä elämän suunnan muuttumisessa. Kirjassa tosin paljon enemmän tehdään ja esitetään musiikkia kuin kuunnellaan sitä. Roine rikkoo tabuja avaamalla keskustelua mm romanikulttuurin naista alistavista piirteistä ja seksuaalisesta väkivallasta. Kirja voisi olla myös parina listakohdan 47.-48. kummalle tahansa kirjalle.

40. Kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista

Olga Tokarczuk: Aja aurasi vainajain luitten yli +

Puolalaisessa ylänkökylässä alkaa tapahtua outoja murhia. Päähenkilön, astrologiaa tutkiskelevan englannin opettajan, mielestä eläimet kostavat ihmisille eläimiin kohdistuvaa julmuutta. Murhamysteerin ohella kirja on astrologian ja William Blaken runouden inspiroimaa pohdintaa ihmisen osasta maailmankaikkeudessa, vapaan tahdon ja ennalta määrätyn suhteesta ja kosmisista vastaavuuksista. Upeaa kerrontaa!

41. Kirjassa matkustetaan junalla

Raija Oranen: Nainen joka söi junassa appelsiinin 

Paluu 70-luvun novellikokoelmaan, jonka haastekohta muistutti mieleeni. Arkisissa naiskuvissa tiivistyvät naisten elämän oivalluksen hetket. Niminovelli on jäänyt mieleeni vuosikymmeniksi huolimatta kaikesta eleettömyydestään, tai luultavasti juuri sen vuoksi. Oli mukavaa uusia tuttavuus.

42. Satukirja

Tomi Kontio: Keväällä isä sai siivet

Tomi Kontio on minulle kotimaisista nykyrunoilijoista ehkä läheisin. Sadunkertojana hän punoo tarinansa käyttäen kansanperinteen, kirjallisuusalluusioiden ja sarjakuvamaisen huumorin aineksia. Kuten monet muutkin esiteineille kohdistetut sadut ja fantasiakertomukset, tämäkin on initiaatiotarina.

43. Kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä

Jhumpa Lahiri: Missä milloinkin +

Tutkijanainen tarkkailee pienen välimatkan päästä elinympäristöään italialaista kaupunkia, sen ihmisiä ja omaa elämäänsä. Kirkasta, tarkkanäköistä lyhytproosaa, josta muotoutuu rakenteeltaan väljä ja hengittävä romaani. En yhdy esitettyihin moitteisiin kirjan kieltä kohtaan, mutta koinkin Lahirin aiemman tyylin vähän liiankin viipyileväksi ja yksityiskohtaiseksi. Kirjalla on sukulaisia: Charles Baudelairen Pariisin ikävä, Nathalie Sarrauten Tropismeja, Roland Barthes’n Pariisin illat. Näihin pieniin tarinoihin tulen varmasti vielä palaamaan.

44. Kirjassa on reseptejä

Hanna Olvenmark: Portionen under tian                                                                                                               

(suom: Annos eurolla)

Ympäristölle, lompakolle ja kropalle kevyttä ruokaa löytyy sekä Hanna Olvenmarkin kirjasta, että blogista, joiden molempien nimi on Portionen under tian. Kekseliäitä, helppoja ja terveellisiä kasvisruokareseptejä.

45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija

Eija Hetekivi Olsson: Ingenbarnsland +                                                                                                                 

(suom: Tämä ei ole lasten maa)

Ruotsinsuomalaisuuden kipeää puolta lapsen ja nuoren silmin, äänikirjalla kirjailijan itsensä elävästi kertomana. Göteborgin maahanmuuttajalähiöihin sijoittuva kasvutarina tytöstä, joka ei halua antaa olosuhteiden lannistaa itseään. Ensimmäinen osa trilogiasta. 

46. Kirjassa syödään herkkuja

Harry Salmenniemi: Fantastinen salaatti

Äänikirjaksi valittu kokoelma Salmenniemen ironisia, yllättäviä, hyperbolisia ja absurdin surrealistisia novelleja, lukijana Antti Holma.

47.- 48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta

Rebecca Solnit: Miehet selittävät minulle asioita

Klassikoksi muodostunut esseekokoelma sukupuolten vallanjaon epätasaisuudesta, sukupuolittuneesta väkivallasta ja siitä, miten asioita voidaan muuttaa. Näkökulma on USA:n tilanteessa.

Anu Silfverberg: Sinut on nähty

Tarjolla olevat naispuoliset roolimallit, naiseen kohdistuva katse ja naisen katse tai sen mahdollisuuden kieltäminen. Laura Mulvey kiinnitti feministisessä elokuvaesseessään huomion miehen katseeseen elokuvailmaisun keskipisteenä, ja Silfverberg jatkaa siitä. Kyse on ”normaalin määrittelystä ja siitä, kenelle maailma oikeasti kuuluu.” Silfverberg kuvaa omaa suomalaista sukupolvikokemustaan niin konkreettisin esimerkein, että taiteen ja yhteiskunnan rakenteisiin piiloutuneet valtakuviot hahmottuvat selkeästi. Mitä väliä ja eroa on sillä, millä tavoin nainen tulee nähdyksi arjessa, taiteessa tai viihteessä? Ja mitä voisi olla toisin katsominen?

49. Kirja on julkaistu vuonna 2021

Elina Viinamäki: Vaimoni ja muita henkilökohtaisia asioita +

Esikoiskirjailijan vahvoissa novelleissa ihmisten väliset suhteet nyrjähtelevät sijoiltaan, läheisistä paljastuu uusia, outoja puolia tai tuntemattomista tulee oudolla tavalla oman elämän osia.

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton +

Psykologista tarkkanäköisyyttä ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja siitä, mitä ei sanota. Äiti-tytär –suhde ja lapsuus nähtyinä sairaalasängystä käsin.

Haastetta suorittaessaan huomaa, että suurin osa ihan summamutikassa luetuista kirjoista kyllä yleensä sopii johonkin tai joihinkin haastekohtiin. Lopuksi jää sitten jäljelle muutama kova luu, jotka ovat joko itselle vieraalla maaperällä tai sitten haastekohdan täyttäminen vaatii koko kirjan lukemista ennen kuin ylipäätään voi tietää, onko kirja sopiva kohtaan vai ei.

Löytyykö listaltani yhtään omaa suosikkiasi?

 Lukuhaasteeseeni sisältyneet runoteokset.

     


   

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie