1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa
Paul Auster: Talvipäiväkirja
Jo useampia vuosia lukemistaan odottanut kirja, jonka luin talvimyrskyn päivänä 64-vuotiaana – ihan kuten Auster aloitti kirjansa kirjoittamisen. Auster muistelee elämäänsä, aistimusvoimaiset, paljaat muistot avautuvat lapsuuden ja nykyhetken väliltä. Niitä katsotaan sen väistämättömän hetken läpi, jolloin hänen elämänsä siirtyy talveen.
2. Kirjan on kirjoittanut opettaja
Tommi Kinnunen: Pintti +
Pintti tarkoittaa virheellistä ja kelpaamatonta lasia, joka lasinvalmistuksessa rikotaan ja käytetään osana uuden lasin valmistusta. Päähenkilöt ovat lasinpuhaltajasukua olevia sisaruksia, kukin omalla tavallaan rikkoutuneita ja muiden silmin epäkelpoja. Heidän näköalaansa elämään himmentävät kohtaamattomat asiat ja surut. Heilläkin on kuitenkin paikkansa elämässä, kuten pintillä osana hienointakin kristallia. Hienosti kuvattu käsityöläisyhteisö työprosesseineen ja henkilösuhteineen. Lasitehtaasta kasvaa kirjassa koko elämän vertauskuva.
3. Historiallinen romaani
Tracy Chevalier: Remarkable Creatures +
Chevalierilla on taito avata historiaa, etenkin naisten syrjään työnnettyä osuutta siinä. Remarkable Creatures kertoo tieteelliselle maailmankuvalle 1800-luvun alussa kumouksellisista, suurista dinosaurusten fossiililöydöistä, jotka teki väsymättä uurastanut Mary Anning, työläisperheen tytär Lymen seudulla Englannin lounaisrannikolla. Se kertoo myös kahden, saman intohimon fossiileihin jakavan naisen ystävyydestä. Luin kirjaa sukulaiskirjana Olli Jalosen Taivaanpallolle ja Merenpeitolle tai Selja Ahavan Nainen joka rakasti hyönteisiä -romaanille – kuvauksena pitkäjänteisistä etsijöistä ja tutkijoista, joilla ei lahjakkuudestaan ja intohimostaan huolimatta omana aikanaan ole ollut sukupuolensa, alkuperänsä, rotunsa tai muun sinänsä epäoleellisen, mutta aikanaan kohtalokkaan syyn vuoksi pääsyä opintoihin ja tieteen sisäpiiriin.
4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
Marisha Rasi-Koskinen: REC +
Kirja ei ole pelkkä onnistunut muotokokeilu, se on oma maailmansa, jossa tekstin lineaarisuus on lähes orgaanisella tavalla mielenkiintoisesti rikottu. Hypertekstuaalisuutta onnistuneimmillaan. Näkeminen ja tarina, todellisuus rinnakkaistodellisuuksineen: niiden rajaukset ja omistajuus. Kenen muistot ovat tosia ja kuka saa kertoa kenen tarinan? Ja kuka on kuka? Vielä pitkään kirjan lukemisen jälkeen ajatukset elivät kirjan omalaatuisessa maailmassa ja ratkoivat sen mysteereitä. Ehdottomasti suuria lukukokemuksiani.
5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan
Robert Galbraith: Silkkiäistoukka
BBC on tuottanut J.K. Rowlingin Robert Galbraithin nimellä kirjoittamiin Cormoran Strike -kirjoihin perustuvan sarjan The Strike Series, jota ei vielä ole nähty Suomessa. Kirjasarjan kakkososassa Cormoran ja hänen assistentti-sihteerinsä Robin liikkuvat Lontoon kirjallisuuspiireissä etsiessään kadonnutta kirjailijaa. Mukavaa ja mutkatonta, ihmiskuvauksen ympärille rakentuvaa jännitystä.
6. Kirja kertoo rakkaudesta
Ruth Hogan: The Keeper of Lost Things
(suom: Kadonneiden tavaroiden vartija)
Tarina rakkaudesta, joka voittaa menetyksen, ja joidenkin muidenkin menetykset. Morsiamensa kuoltua vuosikymmeniä sitten Anthony on alkanut säilyttää ja luetteloida pikkutarkasti löytötavaraa sekä kirjoittaa löydetyistä esineistä tarinoita. Kirjailijan kuoltua hänen sihteerinään ja taloudenhoitajanaan toiminut Laura perii tehtävän ja talon puutarhoineen. Hyvän mielen kirja, jota lukiessa kuluu monta ”lovely cup of tea”’ta. Vaikka kirja on romantiikkaosuudeltaan liian kaavamainen makuuni, kiehtovinta siinä on lämmin huumori sekä idea Anthonyn keräilyharrastuksesta tarinoineen.
7. Kirjassa on kaveriporukka
Peter Hoeg: Sinun silmiesi kautta
Lapsuudenystävien matka ihmisen tietoisuuteen ja traumojen alkulähteille. Kirja ei kuulu Hoegin parhaimpiin. Spefitarinan perusidea ei ole uskottava ja se syö tekstin tehoa.
8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja +
Surullisen kaunis kertomus ajasta, jolloin elämän edellytyksistä tärkein, puhdas vesi, on loppumassa ja maailma ja ihmiset kuihtuvat. Miksi edelleen, keskellä toivottomuutta, on merkitystä sillä, minkä puolen valitsee, ja ikivanhojen, viisautta kantavien teeseremonioiden noudattamisella? Itärannan kieli on herkkää, kerronta filosofista, ja hän on rakentanut eheän kertomuksen – jotta voisimme paremmin nähdä todellisuuden.
9. Kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella
Meren tuomien piippujen uskomattomia tarinoita ympäri maailmaa. Novellistina Katja Ketun tyyli on yhtä rönsyilevän barokkista kuin muulloinkin. Lukiessani kertomusten väkivalta ja rujous alkoivat jossakin vaiheessa tuntua itsetarkoituksellisilta, kirjaa oli sen vuoksi luettava osissa, jotain muuta välillä lukien.
10. Kirjan nimessä on numero
Rosa Liksom: Hytti nro 6 +
Junamatka Moskovasta ”jumalan jääkaapin” Siperian halki Mongolian Ulan Batoriin. Päähenkilö, nuori tyttö, on hakemassa etäisyyttä omaan elämäänsä. Hyttikaveriksi hän saa vaimoaan hakkaavan metallimiehen, jolla on yhtä paljon asiaa kuin syötävää ja juotavaakin, ja joka katselee matkatoveriaan kuin välipalaa. Pitkän matkan kuluessa rakentuu jonkinlainen silta ihmisestä ihmiseen. Liksom osaa maalata sanoin surumieliset maisemat ja vaikutelmat.
11. Kirja kertoo köyhyydestä
Minna Canth: Köyhää kansaa
Canthin pienoisromaani on lohduttoman köyhyyden, nälän, sairauden ja äidin tuskan kuvaus naturalistisessa hengessä. Teos ei ole menettänyt yhtään tehostaan vuosikymmenten takaiseen lukukertaan verrattuna.
12. Kirjassa ollaan metsässä
Kimmo Ohtonen: Metsä elää
Kuvauksia Suomen metsien ja niiden asukkaiden tilasta ja muutoksesta tarinoina, esseinä ja kuvina. Ihmisen rikkomat ekosysteemit voivat palautua korjaustoimin ennalleen melko nopeasti, kuten vaikka Yellowstonen esimerkki osoittaa, mutta ilmaston lämpeneminen tuottaa pysyviä muutoksia luonnon järjestykseen. Pohjoiset alueet ovat haavoittuvimpia, koska sieltä kasvit tai eläimet eivät enää voi siirtyä pohjoisemmaksi. Hyvä, henkilökohtaisesti sävyttynyt katsaus Suomen luonnon nykytilaan.
13. Kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin
Carl-Johan Vallgren: Mikael Persbrandt – Så som jag minns det (suom: Mikael
Persbrandt - Muistini mukaan)
Karismaattinen, median riepottelema näyttelijä järkyttävine päihdetaustoineen. Äänikirjalla M.P. kertoo itse. Kyse ei ole enää lukemisesta, kun asialla on ykkösluokan näyttämöammattilainen ja hänen oma tarinansa. Paljas kertomus unelmista ja niiden täyttymisestä ja sen hinnasta, ihmisen särkyvyydestä, rakkauden voimasta ja sen menettämisen pelosta, huumekuvioista, teatteri- ja filmimaailmasta. Hengästyttävästi ja liikaa tapahtumista ja sekoilua, ahdistusta ja voitonhurmaa. ”Jag ångrar ingenting, men många tårar har fallit.” – Ainakin minulle tuli yllätyksenä, että monilahjakas Persbrandt on jopa tanssinut balettia.
14. Kirja on osa kirjasarjaa
Eppu Nuotio: Myrkkykeiso (Ellen Lähde -sarja) +
Lämmintunnelmaista Cosy Crimea Turun maisemissa. Ihmistuntemuksella, elämänilolla ja martan logiikalla varustettu Ellen Lähde ratkaisee rikoksen sarjan ensimmäisessä osassa.
15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi
Sinikka Nopola: Miksi emme totu pystyasentoon +
Sinikka Nopolan verratonta ja kaikkea luokittelua kaihtavaa lyhytproosaa. Nuoren naisen vaatevarastosta, matkustamisesta, lomasta, kirjallisuuden opiskelusta ja lukemisesta, toimitusharjoittelusta, pullasta suomalaisuuden symbolina ja monista muista tärkeistä aihepiireistä. Kun Sinikka Nopolaa nyt ei enää ole, kuka kertoo mistä elämässämme oikein on kyse?
16. Kirjassa eletään ilman sähköä
Fredrika Runeberg: Fru Catharina Boije och hennes döttrar (suom:
Rouva Catharina Boije ja hänen tyttärensä)
Ensimmäisenä suomalaisena historiallisena romaanina pidetty kertomus naisista isonvihan jaloissa 1700-luvulla. Fredrikan kunniaksi tavasin kirjan Fredrikan ruotsilla. Elämä oli kuvattuna ajanjaksona Suomessa kauheaa. Miehistä suurin osa oli kuollut sodissa ja rutossa, joista jälkimmäinen tietenkin oli verottanut myös koko muuta väestöä. Kansa näki nälkää ja kasakat ryöstelivät ja polttivat kyliä ja taloja. Siellä täällä iti vastarinnan pesäkkeitä. Eloon jääneet kapinoitsijat vietiin pakkotyöhön rakentamaan Pietaria. Kolmen toisistaan erilleen joutuneen hienostonaisen tarina kasakoiden poltettua heidän kotikartanonsa.
17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi
Anni Saastamoinen: Sirkka +
Kuinka ollaan Sirkka. Vakavamielistä hauskuutta ja komiikkaa tragiikan reunalla.
18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä
Johanna Sinisalo: Vieraat
Sateenkaariperheeseen sijoittuva kauhutarina, joka saa elementtejä vatsan ja aivojen yhteydestä ja suolistobakteereista. Pikkulapsiperheen dynamiikka näyttelee tarinassa keskeistä roolia. Kuin varkain arkea painajaiseksi muuttava kirja pitää otteessaan loppuun saakka, vaikka sen toimivuus hiukan kärsii perheen 6-vuotiaan paikoitellen epätyypillisen aikuisesta ajattelusta. Sinisalon parhaita.
19. Kirjassa leikitään
Sinikka Nopola & Tiina Nopola: Siskossyndrooma
”Muisteludialogia ja ajankuvaesseistiikkaa”. Muistoja Nopolan sisarusten touhuista lapsina ja nuorina sekä mietteitä kirjallisista ja muista vaikutteista.
20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen
Enni Mustonen: Paimentyttö +
Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoiden ensimmäinen osa. Mustosen kuvaamana historiallinen arki Ida-tytön työn täyttämässä elämästä vangitsee mielenkiinnon. Paimentyttönä olemisen jälkeen orvoksi jäänyt Ida tekee pitkää päivää Z. Topeliuksen kartanon navettatyttönä ja myöhemmin piikatyttönä. Hieno ajankuva ja kasvukertomus. Idan sinnikkäästä luonteesta ei voi olla pitämättä. Kirjaa lukiessani ajattelin mummojani, jotka kumpikin olivat lapsina piikatyttöinä ja toinen myös ison talon navettatyttönä. Olisivatpa lasten ammatit jo historiaa, muuallakin kuin meillä Suomessa.
21. Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan
Eowyn Ivey: Lumilapsi +
Kaunis, sadunomainen ja surumielinen kertomus pariskunnasta, joka muuttaa Alaskaan uudisasukkaiksi 1900-luvun alkupuolella ja joutuu maan talvisen hiljaisuuden ja autiuden keskellä kohtaamaan oman elämänsä täyttymättömät toiveet. Lapsettomuuden kipeys nousee uudelleen esiin unenomaisissa tapahtumissa, joissa lumilapsi ilmaantuu heidän elämäänsä kuten vanhassa sadussa.
22. Kirjassa ajetaan polkupyörällä
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
Sukupolvien elämää. Liian vahvoja naisia ja liian herkkiä miehiä pohjoisen luonnon, lahkolaisuuden, sukupuoliroolien ja sotien kuristuksessa. Vuosisadan alussa lapsenpäästöpaikkoihin pyöräilevä kätilö herättää ihmetystä ja pahennusta. Kirja sisältää mainion kuvauksen kylän toisen polkupyörän ja ensimmäisen naistenpyörän hankkimisesta ja pyörällä ajon opettelusta itsenäisyyden, vapauden ja sinnikkyyden vertauskuvana.
23. Kirja, jota luet ulkona
Louise Glück: Uskollinen ja hyveellinen yö +
Parvekkeella lukeminen voidaan varmaan laskea ulkona lukemiseksi, ainakin näin alkukeväästä. Etenkin kun lukija löytää itsensä runosta: ”Olin parvekkeellani. / Oikeassa kädessäni pitelin lasillista skottiviskiä / jossa oli kaksi jääpalaa sulamassa. // Hiljaisuus oli asettunut sisälleni. / Se oli kuin yö, ja muistoni – ne olivat kuin tähtiä –” Vuoden 2020 Nobel-voittaja kirjoittaa runoissaan muistoista, yöstä ja avaruudesta, satunnaisista kohtaamisista ja niistä, jotka kestävät koko elämän vain vaihdellen oudosti muotoaan. Glückin kieli ja kielikuvat ovat leikkisiä ja monitulkintaisia, mutta kaikkea vaikeaselkoisuutta välttäviä. En muista milloin olisin viimeksi lukenut näin vaikuttavan runokokoelman. Onneksi kustantamo Enostonen mukaan Anni Sumarin käännöksiä Glückin kokoelmista on luvassa pian lisää.
24. Kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki
Sinikka Nopola: Onko teillä tämmöistä? +
Nopolamaista sydämeen käyvää hämäläishuumoria ja elämän ja kuoleman ilmiöiden tarkkailua.
25. Kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa
Antti Rönkä, Petri Tamminen: Silloin tällöin
onnellinen +
Kaksi kirjailijaa, isä ja kotoaan opiskelemaan muuttanut poika, keskustelevat kirjallisuudesta ja elämästä. Isä antaa pojalle palautetta tämän käsikirjoituksesta, poika isän isänä olemisesta. Viestinnän kestäessä pojan esikoisromaani julkaistaan, mutta elämään ilmaantuu sitäkin suurempi käännekohta. Kirjoittavien ihmisten käsikirjastoon kuuluva kirja.
26. Elämäkerta henkilöstä, joka on elossa
Pirkko Saisio: Lokikirja
Pirkko Saision elämäkerrallinen muistelus useiden vuosien veneretkistä vuotavalla ja monenlaista vaivaa potevalla Diana-veneellä, jossa on hieno ruori ja upea kattolamppu. Kaiken pikkutyttönä mukana kokenut Elsa Saisio lukee äänikirjalla riemastuttavasti, myös piirroskuvat tulkiten. Ensin ajattelin, etten taida jaksaa näin paljoa veneilyasiaa, mutta sitten löysin itseni nauramasta ääneen Saision hervottomalla draaman tajulla kuvaamille tapahtumille ja venereissuilla tavatuille ihmistyypeille. (Ei kuitenkaan koskaan venettä minulle!)
27. Kirjan päähenkilö on eläin
Kimmo Ohtonen: Karhu - voimaeläin +
Vahvasti henkilökohtainen kuvaus suhteesta karhuun. Ohtosen havainnoimat karhut ovat kukin omia persoonallisuuksiaan, joiden elämästä ja keskinäisistä suhteista Ohtonen kertoo siinä kuin karhun ja metsässä liikkumisen merkityksestä omassa elämässään. Työssään Yleisradion luontotoimituksessa hän on myös seurannut ja tutkinut suurpetojen salametsästystä, joka on Suomessa edelleen yleistä. ”Tappotavat kertovat viharikoksista”, sanoo Ohtosen haastattelema, salametsästysrikoksia tutkiva poliisi. Kirjassa Ohtosen lapsuudessaan isänsä taholta kokema väkivalta vertautuu vallantunnetta tappamisen ja tarpeettoman väkivallan kautta tavoittelevaan salametsästäjään, ja karhu on voimaeläin, joka vaatii kunnioitusta.
28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
Matt Haig: Huomioita neuroottiselta planeetalta
Viisaan kirjailijan vertaistukea nettiahdistuksen ja emotionaalisesti päälle vyöryvän maailmanmenon ja reagointipakon kestämiseen. ”Miten voimme elää hullussa maailmassa tulematta itse hulluiksi?” Miten suhtautua yhä nopeutuvaan maailman muutokseen, teknologiariippuvuuteen, ajan kulumiseen, vanhenemiseen, siihen että kaikkea – mahdollisuuksiakin – on liikaa? Vastaus? – ”Ei ole mitään patenttiratkaisua tai utopiaa, on vain rakkautta, lempeyttä ja pyrkimystä parantaa asioita kykymme mukaan kaaoksen keskellä.” ”Miljardien ihmismaailmojen joukosta meidän on löydettävä juuri se, jossa haluamme elää. Maailma, jota ei koskaan olisi, jos emme kuvittelisi sitä olemaan.”
29. Kirjan henkilön elämä muuttuu
Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät +
Järkyttävä kuvaus Stalinin vainoissa kadonneiden vanhempien lapsista. 90-luvulla Suomeen muuttaneen perheen tarina.
30. Kirja on julkaistu kirjoittajan kuoleman jälkeen.
Tove Jansson: Bulevardi ja muita kirjoituksia
Postuumisti julkaistu kokoelma Janssonin vähemmän tunnettuja, aikoinaan lehdissä julkaistuja nuoruuden novelleja ja myöhemmän iän esseitä. Mukana myös kuvitustöitä muiden teksteihin. Novellien näyttämönä ovat usein eurooppalaiset kaupungit. Toinen merkittävä miljöö on saari. Kokoelman toimittajan Sirke Happosen päätösessee valaisee tekstien taustoja ja kirja avaa osaltaan Janssonin tuotantoa. Unohduksiin jääneitä mestariteoksia siltä ei ehkä kannata odottaa.
31. Jännityskirja tai dekkari
Eppu Nuotio: Anopinhammas
Ellen Lähde työntää jälleen nenänsä muiden asioihin. 2. osa Ellen Lähde -sarjasta ei yllä ihan ensimmäisen osan tasolle, mutta aika kuluu hyvin kaimani seurassa.
32. Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa
Heidi Mäkinen: Ei saa mennä ulos saunaiholla +
Chick Litiä kevyesti ironisoivaa Feel Good -kirjallisuutta. Tarinan naiset, 35 ja 60, vapautuvat vähitellen hieman muiden luomista elämänodotuksista. Kommentaattorina toimiva Kyllikki-kissa sen sijaan elää unelmissaan salaista glamourelämää eikä hyväksy odotetusta etiketistä poikkeamisia.
33. Kirjassa opetetaan jokin taito
Jani Saxell: Tanssii kirjainten kanssa
Saxellin henkilökohtaisesti painottuneessa oppaassa kirjoittamisen saloihin ei ole oikeastaan kyse pelkästään kirjoittamisesta. Yhtä hyvin kirjaa voi suositella oppaana kirjallisuuteen ja sen ilmaisukeinoihin lukijalle. Koska kirjoittajaksi voi oppia vain lukemalla, kirja vilisee tyyli- ja tekstinrakennuskeinojen hyvin analysoituja esimerkkejä ja lukuvinkkejä. Lähdeteosluettelokin on jo sinällään hyödyllinen, joskin se koostuu vain suomenkielisistä kirjoista.
34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa
Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä +
Hyönteisiin kohdistuvan kiinnostuksen ja dokumentaatiopyrkimyksen elinikäinen historia. Päähenkilö havainnoi hyönteisiä ja niiden muodonmuutoksia tallentaen ne muistivihkoihinsa piirroksin ja sanoin. Eläinten muodonmuutosten lisäksi hän kuvaa omia elämänvaiheitaan. Naisen elämä ulottuu 1600-luvun Saksasta mm 1800-luvun Japaniin ja eurooppalaiseen nykyhetkeen asti, ehkäpä tällä epätavallisella pituudellaan ja vaihtelullaan ilmaisten hyönteisten elämänvaiheita ihmiselämään sovellettuna. Elämän kulkuun mahtuu myös maailmankuvan ja luontosuhteen muutos jumalan suunnitelmaan luottamisesta kohti sattumanvaraisuutta.
35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut
Tartunta. Toim. Pontus Purokuru
Totta kai odotin mielenkiinnolla ensimmäisiä korona-aikaa ja sen syitä ja vaikutuksia analysoivia kirjoja. Joukko kirjailijoita, ajattelijoita, toimittajia kuvaa omia kokemuksiaan, analysoi eri valtioiden toimia, poikkeustilaa sekä yhteiskunnallisia ja taloudellisia seurauksia. Moniääninen ja monipuolinen antologia, joka hyödyntää sekä tiedettä, taidetta, journalismia että sosiaalista mediaa tämän ihmiskunnalle poikkeuksellisen ja käänteentekevän ajanjakson kuvaamisessa.
36. Kirjassa liikutaan ajassa
Jani Saxell: Helsinki Underground
Vuoden 2047 Helsingin oudot tapahtumat avaavat aukkoja menneisyyteen. Värikäs cocktail geeniteknologiaa, muinaisuskontoa, muinaista faunaa, flooraa ja ihmislajeja, ihmiskohtaloita ja kaupunkihistoriaa. Päähenkilönä lukiolainen Verna Leppä, tähtitieteilijä, Tulenkantajien ihailija ja titaanipolvinen tietäjä, joka tulee havaitsemaan, että hänellä on tehtävä terminaalivaihettaan elävässä, lähes täysin tuhotussa maailmassa. Aloitusosa uudesta kirjasarjasta. Toivottavasti myös nuoret löytävät tämän!
37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
Shaun Bythell: The Diary of a Bookseller
(suom. Elämäni
kirjakauppiaana)
Oli ilo päästä jälleen käymään Skotlannissa tämän kirjan mukana. Kirjastovuosinani mietin monesti, missä asioissa antikvariaatin pitäminen mahtaa erota kirjastotyöstä. Tämä todellisuuspohjainen kirja on yksityiskohtainen vastaus siihen. Eli: Ainakin siinä, että kirjaston asiakaspalvelussa ei ollut aikaa kirjoitella ylös asiakkaiden kommentteja, eikä kyllä lueskellakaan. Vastapainoksi omat rahat eivät olleet kiinni asiakasmäärissä. Hankintapuoli on molemmissa samantapaista: hankitaan sitä, mitä tiedetään asiakkaiden haluavan. Hinnoittelua ei kirjastoissa tehdä, sen sijaan mm kehitetään monenlaisia tapoja kuvailla ja löytää aineistoja. Asiakkaiden ilkeyden, tietämättömyyden, epäjohdonmukaisuuden jne. raportoiminen on varmaan terapeuttista, ja saattaahan noista ärtyneistä havainnoista lukeminen toimia terapiana myös missä tahansa asiakaspalvelutyössä oleville. En ole ihan satavarma, miten se vaikuttaa kirjakauppiaiden humaaniuteen uskoviin asiakkaisiin. 😉
38. Kirja on käännetty hyvin
Vicente Huidobro: Altazor tai matka laskuvarjolla +
Kriitikoiden kehuma käännös Nerudan aikalaisen tuotannosta. Runoilijan tunnetuimpana kokoelmana pidetty Altazor sisältää suomentaja Emmi Ketosen kirjaan hyvin johdattavan esipuheen. 1900-luvun ismien aikakauden runoilija toteuttaa omaa kreativismiksi nimeämäänsä runousoppia, jonka mukaan runoilijan on kyettävä synnyttämään runoissaan oma maailmansa, ei vain kuvaamaan maailmaa. Huidobro on Luciferin putoamisen kaltaisen hurmoksellisen alkuräjähdyksen runoilija, jonka musiikin kaltainen teksti synnyttää loputtomasti uusia kielikuvia edetessään kohti rikkoutumistaan ja hiljenemistään. - ”Putoa ikuisesti.” Erityiskiitos kirjan kauneudesta Kustannusliike Parkolle.
39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia
Venla Pystynen & Linda-Maria Roine: Mercedes Bentso - Ei koira, muttei
mieskään
Gangstaräppärin elämäntarina Itä-Helsingin romani- ja huumepiireistä. Musiikin ja kokemusten sanoittamisen merkityksestä elämän suunnan muuttumisessa. Kirjassa tosin paljon enemmän tehdään ja esitetään musiikkia kuin kuunnellaan sitä. Roine rikkoo tabuja avaamalla keskustelua mm romanikulttuurin naista alistavista piirteistä ja seksuaalisesta väkivallasta. Kirja voisi olla myös parina listakohdan 47.-48. kummalle tahansa kirjalle.
40. Kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista
Olga Tokarczuk: Aja aurasi vainajain luitten yli +
Puolalaisessa ylänkökylässä alkaa tapahtua outoja murhia. Päähenkilön, astrologiaa tutkiskelevan englannin opettajan, mielestä eläimet kostavat ihmisille eläimiin kohdistuvaa julmuutta. Murhamysteerin ohella kirja on astrologian ja William Blaken runouden inspiroimaa pohdintaa ihmisen osasta maailmankaikkeudessa, vapaan tahdon ja ennalta määrätyn suhteesta ja kosmisista vastaavuuksista. Upeaa kerrontaa!
41. Kirjassa matkustetaan junalla
Raija Oranen: Nainen joka söi junassa appelsiinin
Paluu 70-luvun novellikokoelmaan, jonka haastekohta muistutti mieleeni. Arkisissa naiskuvissa tiivistyvät naisten elämän oivalluksen hetket. Niminovelli on jäänyt mieleeni vuosikymmeniksi huolimatta kaikesta eleettömyydestään, tai luultavasti juuri sen vuoksi. Oli mukavaa uusia tuttavuus.
42. Satukirja
Tomi Kontio: Keväällä isä sai siivet
Tomi Kontio on minulle kotimaisista nykyrunoilijoista ehkä läheisin. Sadunkertojana hän punoo tarinansa käyttäen kansanperinteen, kirjallisuusalluusioiden ja sarjakuvamaisen huumorin aineksia. Kuten monet muutkin esiteineille kohdistetut sadut ja fantasiakertomukset, tämäkin on initiaatiotarina.
43. Kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä
Jhumpa Lahiri: Missä milloinkin +
Tutkijanainen tarkkailee pienen välimatkan päästä elinympäristöään italialaista kaupunkia, sen ihmisiä ja omaa elämäänsä. Kirkasta, tarkkanäköistä lyhytproosaa, josta muotoutuu rakenteeltaan väljä ja hengittävä romaani. En yhdy esitettyihin moitteisiin kirjan kieltä kohtaan, mutta koinkin Lahirin aiemman tyylin vähän liiankin viipyileväksi ja yksityiskohtaiseksi. Kirjalla on sukulaisia: Charles Baudelairen Pariisin ikävä, Nathalie Sarrauten Tropismeja, Roland Barthes’n Pariisin illat. Näihin pieniin tarinoihin tulen varmasti vielä palaamaan.
44. Kirjassa on reseptejä
Hanna Olvenmark: Portionen under tian
(suom: Annos eurolla)
Ympäristölle, lompakolle ja kropalle kevyttä ruokaa löytyy sekä Hanna Olvenmarkin kirjasta, että blogista, joiden molempien nimi on Portionen under tian. Kekseliäitä, helppoja ja terveellisiä kasvisruokareseptejä.
45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija
Eija Hetekivi Olsson: Ingenbarnsland +
(suom:
Tämä ei ole lasten maa)
Ruotsinsuomalaisuuden kipeää puolta lapsen ja nuoren silmin, äänikirjalla kirjailijan itsensä elävästi kertomana. Göteborgin maahanmuuttajalähiöihin sijoittuva kasvutarina tytöstä, joka ei halua antaa olosuhteiden lannistaa itseään. Ensimmäinen osa trilogiasta.
46. Kirjassa syödään herkkuja
Harry Salmenniemi: Fantastinen salaatti
Äänikirjaksi valittu kokoelma Salmenniemen ironisia, yllättäviä, hyperbolisia ja absurdin surrealistisia novelleja, lukijana Antti Holma.
47.- 48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta
Rebecca Solnit: Miehet selittävät minulle asioita
Klassikoksi
muodostunut esseekokoelma sukupuolten vallanjaon epätasaisuudesta,
sukupuolittuneesta väkivallasta ja siitä, miten asioita voidaan muuttaa.
Näkökulma on USA:n tilanteessa.
Anu Silfverberg: Sinut on nähty
Tarjolla olevat naispuoliset roolimallit, naiseen kohdistuva katse ja naisen katse tai sen mahdollisuuden kieltäminen. Laura Mulvey kiinnitti feministisessä elokuvaesseessään huomion miehen katseeseen elokuvailmaisun keskipisteenä, ja Silfverberg jatkaa siitä. Kyse on ”normaalin määrittelystä ja siitä, kenelle maailma oikeasti kuuluu.” Silfverberg kuvaa omaa suomalaista sukupolvikokemustaan niin konkreettisin esimerkein, että taiteen ja yhteiskunnan rakenteisiin piiloutuneet valtakuviot hahmottuvat selkeästi. Mitä väliä ja eroa on sillä, millä tavoin nainen tulee nähdyksi arjessa, taiteessa tai viihteessä? Ja mitä voisi olla toisin katsominen?
49. Kirja on julkaistu vuonna 2021
Elina Viinamäki: Vaimoni ja muita henkilökohtaisia asioita +
Esikoiskirjailijan vahvoissa novelleissa ihmisten väliset suhteet nyrjähtelevät sijoiltaan, läheisistä paljastuu uusia, outoja puolia tai tuntemattomista tulee oudolla tavalla oman elämän osia.
50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton +
Psykologista
tarkkanäköisyyttä ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja siitä, mitä ei
sanota. Äiti-tytär –suhde ja lapsuus nähtyinä sairaalasängystä käsin.
Haastetta suorittaessaan huomaa, että suurin osa ihan summamutikassa luetuista kirjoista kyllä yleensä sopii johonkin tai joihinkin haastekohtiin. Lopuksi jää sitten jäljelle muutama kova luu, jotka ovat joko itselle vieraalla maaperällä tai sitten haastekohdan täyttäminen vaatii koko kirjan lukemista ennen kuin ylipäätään voi tietää, onko kirja sopiva kohtaan vai ei.
 |
| Lukuhaasteeseeni sisältyneet runoteokset. |
Kommentit
Lähetä kommentti