Siirry pääsisältöön

Tervetuloa uuteen kirjallisuusblogiin!

Yksityiskohta Édouard Vuillardin maalauksesta.



Satunnainen ohilukija kirjoittaa kirjoituksesta ja kirjoituksista enemmän tai vähemmän satunnaisesti, aivan niin kuin lukeekin.  

Lisääntynyt vapaa-aika tuo minulle enemmän mahdollisuuksia lukea kaikkea, mikä houkuttaa ja miellyttää, ja myös jakaa lukukokemuksiani. Aikaisemmin lukeminen on ollut enemmän tai vähemmän osa työtäni kirjastossa, nyt se on tärkeimpiä ja rakkaimpia huvituksiani ja sitä ohjailee vain oma seikkailunhaluni.

Mitä blogilta siis on odotettavissa? 

Seuraan uutta kaunokirjallisuutta sekä kotimaisen että käännöskirjallisuuden osalta. Luen jonkin verran myös alkukielillä englanniksi ja ruotsiksi. Klassikoihin palaan toistuvasti sekä uudistamaan aikaisempia lukukokemuksiani että lukemaan sitä, mikä on vielä jäänyt lukematta. Rakastan tehdä löytöjä kirjahyllyni perukoilta.

Lempilaatuni kirjallisuudessa on tiivis, kirkas proosa tai runous. Pidän erityisesti novelleista ja lyhytproosasta. Minut on lukijana helppo houkutella myös runsassanaisuuden pariin, mikäli teoksessa on siihen riittävästi täkyjä: hyvä lause, elävä kieli, kiinnostavat teemat pitävät minua myös pitemmän ilmaisun pauloissa, vaikken ominaislaadultani olekaan eeppisen vuon varrella haltioituja. 

Myös kirjallisuuden teoria ja kirjallisuutta käsittelevä esseistiikka kiinnostavat minua, erityisesti uusia kirjallisuuden muotoja ja ilmaisutapoja käsittelevä teoria.

Näillä eväillä: tervetuloa matkaseurakseni lukemaan ja ihmettelemään! Keskustelu ja kaikenlainen kyseenalaistaminen on ihan erityisen toivottavaa ja suotavaa. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi