Siirry pääsisältöön

Tervetuloa uuteen kirjallisuusblogiin!

Yksityiskohta Édouard Vuillardin maalauksesta.



Satunnainen ohilukija kirjoittaa kirjoituksesta ja kirjoituksista enemmän tai vähemmän satunnaisesti, aivan niin kuin lukeekin.  

Lisääntynyt vapaa-aika tuo minulle enemmän mahdollisuuksia lukea kaikkea, mikä houkuttaa ja miellyttää, ja myös jakaa lukukokemuksiani. Aikaisemmin lukeminen on ollut enemmän tai vähemmän osa työtäni kirjastossa, nyt se on tärkeimpiä ja rakkaimpia huvituksiani ja sitä ohjailee vain oma seikkailunhaluni.

Mitä blogilta siis on odotettavissa? 

Seuraan uutta kaunokirjallisuutta sekä kotimaisen että käännöskirjallisuuden osalta. Luen jonkin verran myös alkukielillä englanniksi ja ruotsiksi. Klassikoihin palaan toistuvasti sekä uudistamaan aikaisempia lukukokemuksiani että lukemaan sitä, mikä on vielä jäänyt lukematta. Rakastan tehdä löytöjä kirjahyllyni perukoilta.

Lempilaatuni kirjallisuudessa on tiivis, kirkas proosa tai runous. Pidän erityisesti novelleista ja lyhytproosasta. Minut on lukijana helppo houkutella myös runsassanaisuuden pariin, mikäli teoksessa on siihen riittävästi täkyjä: hyvä lause, elävä kieli, kiinnostavat teemat pitävät minua myös pitemmän ilmaisun pauloissa, vaikken ominaislaadultani olekaan eeppisen vuon varrella haltioituja. 

Myös kirjallisuuden teoria ja kirjallisuutta käsittelevä esseistiikka kiinnostavat minua, erityisesti uusia kirjallisuuden muotoja ja ilmaisutapoja käsittelevä teoria.

Näillä eväillä: tervetuloa matkaseurakseni lukemaan ja ihmettelemään! Keskustelu ja kaikenlainen kyseenalaistaminen on ihan erityisen toivottavaa ja suotavaa. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...

Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura

Kaiken mitta Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura. Kansi Jussi Karjalainen. 441 s. Teos 2025. Kustantajan ennakkokappale, kiitos. Kirjan kansi Jussi Karjalainen. Valokuva Ellen Karhulampi "Ihmiset eivät kestä ajatusta kuolemastaan, Lii sanoi samalla kun pyöritteli lusikkaa kupissaan, oli kyse sitten oman minuuden tai koko lajin katoamisesta. He eivät uskalla vain lakata olemasta vaan haluavat jatkua missä tahansa. Biologisissa jälkeläisissä. Tieteessä tai taiteessa. Geeneissä tai vesileimassa. Kollektiivisessa tai virtuaalisessa alitajunnassa. Ihmiskunnan yhteisessä muistissa. Ihminen ei hyväksy sitä, hän jatkoi, että inhimillinen äly olisi vain välivaihe, niin kuin se väistämättä on, tai että elämä jatkuisi hallitsemattomalla tavalla, suuntaan jonka voisi nimetä dystopiaksi tai utopiaksi vain, jos sitä tarkastelee nykyihmisen mittapuulla." Marisha Rasi-Koskisen romaanissa Kesuura ollaan kiperässä tilanteessa ja kiperässä paikassakin tulevaisuudessa. Ihminen ja ihmisenkaltainen r...