Siirry pääsisältöön

Tervetuloa uuteen kirjallisuusblogiin!

Yksityiskohta Édouard Vuillardin maalauksesta.



Satunnainen ohilukija kirjoittaa kirjoituksesta ja kirjoituksista enemmän tai vähemmän satunnaisesti, aivan niin kuin lukeekin.  

Lisääntynyt vapaa-aika tuo minulle enemmän mahdollisuuksia lukea kaikkea, mikä houkuttaa ja miellyttää, ja myös jakaa lukukokemuksiani. Aikaisemmin lukeminen on ollut enemmän tai vähemmän osa työtäni kirjastossa, nyt se on tärkeimpiä ja rakkaimpia huvituksiani ja sitä ohjailee vain oma seikkailunhaluni.

Mitä blogilta siis on odotettavissa? 

Seuraan uutta kaunokirjallisuutta sekä kotimaisen että käännöskirjallisuuden osalta. Luen jonkin verran myös alkukielillä englanniksi ja ruotsiksi. Klassikoihin palaan toistuvasti sekä uudistamaan aikaisempia lukukokemuksiani että lukemaan sitä, mikä on vielä jäänyt lukematta. Rakastan tehdä löytöjä kirjahyllyni perukoilta.

Lempilaatuni kirjallisuudessa on tiivis, kirkas proosa tai runous. Pidän erityisesti novelleista ja lyhytproosasta. Minut on lukijana helppo houkutella myös runsassanaisuuden pariin, mikäli teoksessa on siihen riittävästi täkyjä: hyvä lause, elävä kieli, kiinnostavat teemat pitävät minua myös pitemmän ilmaisun pauloissa, vaikken ominaislaadultani olekaan eeppisen vuon varrella haltioituja. 

Myös kirjallisuuden teoria ja kirjallisuutta käsittelevä esseistiikka kiinnostavat minua, erityisesti uusia kirjallisuuden muotoja ja ilmaisutapoja käsittelevä teoria.

Näillä eväillä: tervetuloa matkaseurakseni lukemaan ja ihmettelemään! Keskustelu ja kaikenlainen kyseenalaistaminen on ihan erityisen toivottavaa ja suotavaa. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie