Siirry pääsisältöön

Pirjo Toivanen & Reijo Toivanen: Proseccoa per favore!

Elämää italialaiskaupungissa

Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Reijo Toivanen.


Pirjo Toivanen (teksti) & Reijo Toivanen (kuvat): Proseccoa per favore! Graafinen suunnittelu ja taitto Nalle Ritvola. 112 s. Stresa Kustannus 2018.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.


Pirjo ja Reijo Toivanen toteuttivat unelmansa ja hankkivat kakkosasunnon Stresasta, Piemonten maakunnassa Pohjois-Italiassa sijaitsevasta pikkukaupungista Maggiore-järven rantamilta.

"Haaveilimme italialaisen pikkukaupungin kujista, elämänmenon vilkkaudesta, ruoan ja luonnon tuoksuista, kaikesta kauniista ja tyylikkäästä --"

Uusi koti oli löytynyt, kun löytyi terassi, jonka näköalasta ei olisi malttanut irrottaa katsettaan. Kirja kertoo kodin hankinnasta, kodista ja elämänmenosta sen ympärillä. Siitä mikä italialaisessa elämäntavassa ihmetyttää ja ihastuttaa ja siitä, mikä vaatii oppimista ja sopeutumista.

Millaista on yhteiselo jyrkässä rinteessä sijaitsevan kerrostalon naapureiden kanssa? Saako kerrostalon terassille rakentaa saunan? Miten sujuu yhteistyö viranomaisten kanssa esimerkiksi rakennus- tai verotusasioissa?

"Ehkä paras neuvo tuli Milanossa asuvalta ystävältä: kaupungin ja valtionhallinnon virastoissa vieraillessamme meidän tuli pukeutua hyvin.
Seuraavalle viranomaiskäynnille panimme parhaat päälle. Olin kultakoruissa, mustassa jakkupuvussa, korkokengissä ja Reijo valkoisessa paidassa, kravatti kaulassa, kengät plankattuina ja kumpikin meistä hiukset ammattilaisen käsissä viimeisteltyinä. Virkailija, vielä raskaammissa koruissa kuin minä, hymyili ja teititteli. Hän ei kysellyt turhia ja pamautti leimat papereihimme saman tien."

Kerrotaan lähitienoon kävelyreiteistä, nousuista vuorten rinteille, näköaloista ja luonnosta. Kaupungin toripäivistä kausituotteineen. Reijo Toivasen hienot valokuvat tuovat tunnelmat käsin kosketeltaviksi. Kirjan värikuvissa on panorama-kuvia näköaloista, tunnelmallisia yksityiskohtia ja kukkaloistoa katseltavaksi. Pirjo Toivanen kertoo pieniä tarinoita seudusta ja sen ihmisistä.

Kirja on ehdottomasti luotu tunnelmointiin, unelmointiin matkoista tai elämänmuutoksista ja sellaisena se on kaunis ja lämmintunnelmainen. Hienoinen matkaopasmaisuus häiritsi minua aavistuksen verran. Vaikka on mukava lukea myönteisiin kokemuksiin painottuvaa tekstiä, jossa vastoinkäymisiäkin osataan katsoa huumorilla, olisin lukenut mieluusti myös hiukan enemmän siitä, millaisia vaikeuksia ulkomaalaisilla on alueelle asettumisessa ollut. Vaikkei kaikilla sellaisia toisaalta ehkä olekaan.

Siitä, että ulkomaalainen pysyy seudulla aina ulkomaalaisena onkin kirjassa kerrottu. Kuten siitäkin, miten paikkauskollisia paikalliset perheet ja suvut ovat perhe- ja suku-uskollisuuden lisäksi. Paikalliset ovatkin varsin pitkäikäistä joukkoa.

"Levo on kuuluisa lähteestään, sen partaalla asukkaat läheltä ja kaukaa täyttävät pullojaan ja polkupyöräilijät virkistäytyvät. Vesi on paikallisten mukaan heidän terveytensä salaisuus. Vielä muutama vuosi sitten järven rannalla eleli Euroopan vanhin nainen, 119-vuotiaaksi. Hän väitti syöneensä päivittäin kohtuumäärän kausiruokaa, juoneensa lasillisen viiniä ja tonkallisen vettä Levon lähteestä. Hänellä oli pojan, ainoan lapsensa jälkeläisiä neljän tai viiden sukupolven verran. Miehestä hän kertoi ottaneensa eron jo 23-vuotiaana ja eläneensä tyytyväisenä siitä lähtien."

Toivaset ovat konkareita ulkomailla asumisessa ja matkustamisessa. Stresassa he ovat asuneet jo parikymmentä vuotta ja siirtäneet sinne kirjansakin. Onko alueessa tapahtunut tuona aikana muutoksia ja kuinka hyvin turistit ovat kaupungin löytäneet, siitäkin olisi ollut mukava kuulla enemmän. Ehkä jossakin tulevassa kirjassa sitten.

Ns. kahvipöytäkirjana (tämä ei ole moite!) kirja on herkumpi kuin minkään kahvipöydän tarjoilun on mahdollista olla. Ehkä sitä proseccoa lukuun ottamatta. Se ei muuten ole paikallinen viinilaatu Stresan alueella, mutta perin italialainen toki. 

Alter egoni, antisankarimatkaaja Ms Tatin esittely Pirjo & Reijo Toivasen kirjasta Salsaa ja mojitoa.


Muualla:

Pirjo ja Reijo Toivanen: Proseccoa per favore! Kirjarikas elämäni -blogi 19.3.2023
Pirjo Toivanen: Proseccoa per favore! Hemulin kirjahylly -blogi 9.2.2019


Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii kohtiin:
13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu 
14. Kirjassa harrastetaan
16. Kirjassa on valokuvia
20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo (Stresa)
32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 milj. puhujaa
34. Kirjan nimessä on käsky tai kehotus
35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa
36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja
44. Tietokirja, jonka on kirjoittanut nainen





Kommentit

  1. Prisman verkkokaupassa myynnissä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos - mukava tieto, kun kirjojen myyntiaika tuppaa olemaan yleensä niin lyhyt.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...

Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura

Kaiken mitta Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura. Kansi Jussi Karjalainen. 441 s. Teos 2025. Kustantajan ennakkokappale, kiitos. Kirjan kansi Jussi Karjalainen. Valokuva Ellen Karhulampi "Ihmiset eivät kestä ajatusta kuolemastaan, Lii sanoi samalla kun pyöritteli lusikkaa kupissaan, oli kyse sitten oman minuuden tai koko lajin katoamisesta. He eivät uskalla vain lakata olemasta vaan haluavat jatkua missä tahansa. Biologisissa jälkeläisissä. Tieteessä tai taiteessa. Geeneissä tai vesileimassa. Kollektiivisessa tai virtuaalisessa alitajunnassa. Ihmiskunnan yhteisessä muistissa. Ihminen ei hyväksy sitä, hän jatkoi, että inhimillinen äly olisi vain välivaihe, niin kuin se väistämättä on, tai että elämä jatkuisi hallitsemattomalla tavalla, suuntaan jonka voisi nimetä dystopiaksi tai utopiaksi vain, jos sitä tarkastelee nykyihmisen mittapuulla." Marisha Rasi-Koskisen romaanissa Kesuura ollaan kiperässä tilanteessa ja kiperässä paikassakin tulevaisuudessa. Ihminen ja ihmisenkaltainen r...