Taianomaista matkantekoa
 |
| Kansi Steve Marking. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi |
Sarah Brooksin Harkitsevaisen kulkijan opas Takamaille on täydellinen kirja todellisuuspakoon. Brooksin luoma maailma viettelee lukijan sisäänsä ja pitää hänet omassa todellisuudessaan vielä pitkään kirjan päättymisen jälkeenkin. Kirja tulee uniin hyvällä, kiehtovalla tavalla, vaikka onkin myös kauhufiktiota. Ja kuten todellisuuspako parhaimmillaan, kertomus sisältää vertauskuvallisessa muodossa jotain oleellista omasta maailmastamme ja siitä, mikä siinä on rikki.
Jos kirja pitäisi luokitella yhteen lajityyppiin kutsuisin sitä spekulatiiviseksi historiaksi. Se alkaa Pekingistä vuonna 1899. Maailmalla suuren vaikutusvallan omaavan Yhtiön omistamassa erityisvalmistetussa junassa on sattunut jotakin ikävää sen edellisen Takamaiden läpi suuntautuneen matkan aikana. Liikennöinti on jouduttu keskeyttämään joksikin aikaa ja tapahtumista on syytetty junan lasimestaria. "Kaiken" kestäväksi valmistettu junan ikkunalasi on rikkoutunut matkan aikana ja siitä on päässyt sisään jotakin, minkä sanotaan aiheuttaneen ns. takamaiden taudin matkustajille. Matkalta palanneet matkustajat eivät muista tapahtumista mitään.
Työlleen intohimoisesti omistautunut lasimestari kuolee häpeässä, mutta hänen kuolemassaan on jotakin merkillistä. Siksipä hänen nuori tyttärensä Marija onkin lähdössä junan matkaan salanimen turvin, kun junan ilmoitetaan taas olevan liikenteessä. Hän aikoo ottaa selville, mitä todella tapahtui.
Juna lähtee siis liikkeelle Pekingistä ja sen määränpäänä on Moskovassa oleva maailmannäyttely. Nämä ovat selkeitä asioita, mutta se mitä siihen väliin sijoittuu, on lähestulkoon valkea läikkä kartalla. Takamaista tiedetään, että nopeat muutokset ovat niille tunnusomaisia ja että luonto käyttäytyy siellä tavoin, joita ei muualla maailmassa tunneta. Onneksi on olemassa Valentin Rostovin teos Harkitsevaisen kulkijan matkaopas Takamaille, joka opastaa, mitä matkustajalla todennäköisesti on odotettavissa. Nopeiden muutosten vuoksi mistään ei tosin voi olla varma. Silti Marijallakin on kirja mukanaan hänen astuessaan junaan.
Junan alkumatkan kuvaus kutsuu lukijan mielessä esiin muistumia Agatha Christien Idän pikajunan arvoituksesta matkustajien tarkkasilmäisine havainnointeineen, salonkivaunussa käytyine keskusteluineen ja ensimmäisen luokan hyttien mukavuuksien kuvailuineen. Kolmannen luokan matkustajat jäävät tarinassa lähestulkoon taustalle lukuun ottamatta Professoria, joka on junassa vakituinen vieras. Ensimmäisen luokan kansoittavat henkilöt, joiden olettaisikin olevan taittamassa tämänkaltaista ylellisyyksiä ja ainutlaatuisia seikkailuja lupaavaa matkaa: joutilas yläluokka, kiinalainen kauppias, Takamaista päähänpinttymän saanut luonnontieteilijä, pappi, joka ei olisi suostunut moisten jumalattomien seutujen läpi matkustamaan, ellei hänen olisi pakko.
Junan henkilökunta on omistautunut urallaan vain tälle erityiselle ja erikoiselle junalle. Kokenut kapteeni, konemestari ja kartanpiirtäjä ovat junahenkilökunnan avainhenkilöitä. Heitäkin keskeisemmin kerronnassa on esillä junalapsi Weiwei, joka on aikoinaan syntynyt junaan. Nyt hän on teini-ikäinen tyttö ja on elänyt koko elämänsä junassa ja siksi tuntee jokaisen junan sopen paremmin kuin kukaan. Junaan ovat myös nousseet Yhtiön silminä ja korvina toimivat junahenkilökunnan korpeiksi kutsumat tarkkailijat.
Alkumatkan historiallisen matkakertomuksen tunnelma järkkyy, kun matkustajat alkavat reagoida junan ikkunan takana näkyvään heille tuntemattomaan todellisuuteen kukin itselleen ominaisella hermostuneisuudella. Matkan on tarkoitus kestää viisitoista päivää, mutta kun junan vikaantumisen vuoksi vesi alkaa loppua, heidän on hidastettava vauhtia. Sekä liikkuessaan kuumeneva höyryjuna että matkustajat kärsivät veden puutteesta. Mutta silloin myös ulkopuolella oleva todellisuus on alkanut päästä sisään. Miten se on mahdollista?
Matkustajat saavat vähitellen kokemuksia siitä, että eivät ainoastaan he katsele - varovasti, sillä liiallinen uppoutuminen maisemaan saattaa altistaa Takamaiden taudille! - ulkopuolella levittäytyvää kummallista luontoa. Heistä tuntuu kuin myös heitä katseltaisiin junan ulkopuolelta.
Luonnontieteilijä Henry Graylla on oma teoriansa. Hän on todistanut sen kotipuutarhansa hyönteisillä, mutta janoaa päästä soveltamaan sitä paljon suuremmassa mittakaavassa, ennennäkemättömiin kohteisiin. Hän on päättänyt pujahtaa jossakin kohdassa matkaa ulkopuolelle.
"Hän panee tyytyväisenä merkille valikoiman luonnonhistoriaa käsitteleviä teoksia, etupäässä englannin- ja ranskankielisiä, ja hän etsii nopeasti, kuten hän tekee aina astuessaan mihin tahansa kirjakauppaan tai kirjastoon, teosta jossa komeilee hänen oma nimensä. Kyllä, täällä, alahyllyllä - Suojelevan yhdennäköisyyden muodoista ja luokituksista luonnossa. Hän ottaa sen käteensä tunteakseen sen jykevyyden, kaikkien noiden tuntien painon, jolloin hän makasi liikkumatta ruohikossa tarkkailemassa puutarhansa mehiläisiä ja todisti ensimmäistä kertaa, että osa niistä ei ollut lainkaan mehiläisiä vaan Syrphidae, kukkakärpäsiä - heikot lajit pyrkivät muistuttamaan vahvoja jäljitellessään täydellisempää muotoa. Tämä suojeleva yhdennäköisyys auttoi niitä suojautumaan saalistajilta --"
Ketkä loppujen lopuksi tässä uudessa ympäristössä sitten ovat saalistajia ja ketkä saaliita?
Weiwei on puolestaan vaikeuksissa, sillä hänen salaiseen piilopaikkaansa junassa on ilmaantunut salamatkustaja, häntä hiukan vanhempi tyttö. Hän tietää, että ystävystyminen tytön kanssa ei lupaa hyvää, koska junan säännöt salamatkustajien suhteen ovat hyvin ehdottomat. Silti heistä tulee ystäviä.
Katselemisella, ikkunoilla, linsseillä, peileillä ja lasilla on kirjan symboliikassa suuri merkitys. Ovatko ne haltuunoton ja hallinnan vai kohtaamisen välineitä? Oman aikamme kysymykset värittävät kuvitellun menneisyyden mysteereitä.
Koska tämä juttu on arvio ja esittely kirjasta eikä kirja-analyysi, en halua kuvailla kirjan tapahtumia enkä houkuttua sen merkitysten pohdintaan tämän enempää, ja etenkin Takamaiden luonnonilmiöiden ensikertaisen kokemisen jätän jokaiselle lukijalle itselleen. Kirja on yllätyksellinen ja jännittävä lapsuuden upottaviin lukemiskokemuksiin verrannollisella tavalla. Samalla se herättää ajatuksia luontokäsityksemme kapeudesta ja pelosta tuntematonta kohtaan. Eikä vähiten kuvitelmistamme siitä, miten hallitsevassa asemassa inhimillinen olomuotomme maailmassa on. Pystymme kyllä tuhoamaan elämänmuotoja, joita emme ymmärrä, mutta tekeekö se meistä voimakkaimman ja älykkäimmän lajin?
Kirjan kieli ja kerronta on erityisen nautittavaa ja kaunista, tarvitsematta mitään erikoistehosteita tai hätkähdyttäviä tyylikeinoja. Pystyn helposti myös näkemään mielessäni kirjan tapahtumat elokuvana, vaikkapa menneisyyteen sijoittuvan steampunkin tyylilajissa. Kirja onkin jo käännetty useille eri kielille. Terhi Leskisen suomennos on sujuva ja vivahteikas. Etenkin kirjan alkupuolella se osaltaan luo tarinaan vanhan matkakuvauksen tuntua.
Romaani on Sarah Brooksin ensimmäinen. Kustantaja kertoo hänestä, että hän työskentelee Itä-Aasian tutkimuksen yksikössä Leedsin yliopistossa ja on mukana uuden kiinalaisen kirjallisuuden keskuksen pyörittämisessä. Hän on myös monikielisen, käännettyyn spekulatiiviseen fiktioon keskittyvän Samovar-verkkojulkaisun toimittaja.
Tätä kirjaa pystyn suosittelemaan niillekin, joiden ominta lajia fantasia ei ole. Täyskymppi se on lukijoille, joita kiehtovat sekä fantasian eri muodot että ihmisen ja luonnon suhteen pohdinta.
Muualla:
Kaisa Ranta: Kirjat - Sarah Brooks: Harkitsevaisen kulkijan matkaopas Takamaille. Tähtivaeltaja-blogi 18.6.2025 ja Tähtivaeltaja-lehti 2/2025
Sarah Brooks: Harkitsevaisen kulkijan matkaopas Takamaille. Kirjahilla 25.3.2025
Vesa Sisättö: Junamatka halki pelottavan itäisen maanosan tarjoaa vaikeisiin aikoihin sopivaa hyvän mielen lukemista. Helsingin Sanomat 15.2.2025 (maksumuuri)
Helmet-lukuhaasteessa 2026:
5. epilogi
11. 400 - 500 sivua
18. kuuluu useampaan eri genreen
25. matkakertomus
28. tanssitaan
30. päähenkilön vanhemmat ovat kadonneet tai muuten poissa
34. mennään piiloon
35. kirja, josta haluaisin keskustella lukemisen jälkeen
38. keräillään jotain
39. kirjailija jonka tuotantoa en ole aiemmin lukenut (esikoisteos)
Kommentit
Lähetä kommentti