Maimu Berg: Stalin Tallinnassa

Stalin Tallinnassa ja Hitler Saarenmaalla

Kirjan kansi Kalervo Sammalvehrä. Valokuva Ellen Karhulampi

Maimu Berg: Stalin Tallinnassa - Valitut novellit. Koostanut ja suomentanut Heidi Iivari. Kansi ja kirjan graafinen suunnittelu Kalervo Sammalvehrä. 300 s. Enostone Kustannus 2025.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.

"Venäjä on suuri ja kauhea. Kuin syvä kaivo. Eikä kukaan kaivon pohjalla käynyt ja sieltä ihmeen kaupalla elävänä palannut halua puhua siellä näkemästään tai kokemastaan. Miksi ylipäätään mennä kaivon pohjalle, jos ei satu olemaan kaivonkaivaja? On päivänselvää, ettei kukaan mene vapaaehtoisesti tai ilman painavaa syytä sellaiseen paikkaan. Kaivon pohjalla käyneistä ei juurikaan puhuta. Heistä puhutaan paljon vähemmän kuin esimerkiksi kuolleista."

Heidi Iivarin valitsema ja suomentama kokoelma Maimu Bergin (s. 1945) novelleja kattaa kirjailijan tuotantoa 1990-luvulta nykypäivään. Novellien tyylilajit vaihtelevat historiallisesta kuvauksesta jännitys- ja kauhuteemoihin, henkilömuotokuvista pilakuvanomaisiin pikakuviin, ja nämä vaihdokset tapahtuvat salamannopeasti yhden novellinkin sisällä. Berg onkin tunnettu omaleimaisesta tyylistään. 

Valikoiman novellit ovat ilmestyneet lehdissä tai kokoelmissa. Bergin tuotantoa on käännetty suomeksi kyllä useamman romaanin verran, mutta novelleja ei juurikaan. Tämä on siis hänen ensimmäinen suomennettu novellivalikoimansa.  

Monet teksteistä käsittelevät sota-aikaa ja Viron historiaa Neuvostoliiton vallan alla. Useilla niistä on myös kytkentä kertojan sukuun tai hänen liikkumiseensa maailmalla. Henkilöissä on hieman absurdeja ja yllättäviä piirteitä, ei vähiten sellaisten suurta tekojen taakkaa kantavissa henkilöissä kuin Hitler ja Stalin, kun heidät irrotetaan siitä ympäristöstä, johon heidät on totuttu liittämään. Stalinin kärppämäisen pahantahtoinen hahmo yltää suppeassakin tarinassa lähelle Pirkko Saision Sulikossa esiintyvää hirmuhallitsijan kylmäävää hahmoa. Lavastetun kuolemansa jälkeen kohtalon oikusta Saarenmaalle päätyvä Hitler puolestaan osoittautuu säälittäväksi, pieneksi mieheksi, jonka inhimillisyyden erottaa enää vain hellästä äidinsydämestään tunnettu kehitysvammaisen pojan äiti.

Kiellettyjen ja salattavien asioiden paino tuntuu monissa menneisyyteen sijoittuvissa tarinoissa. Se nousee esiin myös lähellä nykyhetkeä olevissa tapahtumissa, kuten hiukan kafkamaisessa, kokoelman pisimmässä novellissa Sittiäinen korvakäytävässä, jossa etelänmatkalla paljastuu tuttavuussuhde seinänaapuriin, joka sitten kuolee epäselvissä olosuhteissa. 

"Lensin Tukholman kautta, sillä en tykkää matkustaa maanmiesteni kanssa. Virolaiset ovat pieni kansa, joten kaikki ovat jollakin tavalla yhteydessä toisiinsa, jos eivät sukua, niin samaa heimoa tai tuttavien tuttavia. Koskaan ei voi tietää, mistä tai kenelle kärähdät. Haluan unohtaa sen mikromaailman kotimaani ulkopuolella ja vetäydyn aina syrjään, kun kuulen äidinkieltäni ulkomailla tai törmään kotimaastani tulleeseen turistiryhmään. Virolaiset eivät ole kovin sympaattisia ulkomailla ollessaan. He käyttäytyvät enimmäkseen teennäisesti, kerskailevat ja potevat kansan pikkuruudesta, valtion vähävaraisuudesta ja taannoisesta köyhyydestä kumpuavia kompleksejaan. --"

Kuten kääntäjä esipuheessaan toteaa, kirjailija peilaa usein virolaisuutta venäläisyyteen tai saksalaisuuteen, mille on tietysti historialliset syynsä. Hän ei katsele sen enempää omia maanmiehiään kuin entisiä isäntämaitakaan minkäänlaisten ihannoivien harhaluulojen läpi, vaan pikemminkin hänen kansallinen ja yksityinen ihmiskuvansa on varsin raadollinen ja sitä luonnehtii vino huumori.

Monen novellin tapahtumissa on absurdien piirteiden rinnalla unenomaista logiikkaa ja huumoria sekä tyylilajien muutoksia, satiirin ja ironian välähdyksiä. Näin esimerkiksi Myllymörkö-novellissa, jossa kritiikin teilaama kirjailija muuttaa asumaan vanhaan myllyyn ja saa siellä oudon vieraan. Tai Pariisin roskakuskien lakon aikaisessa presidentin puolison Madame B:n itsevarmassa hahmossa, jolle hiljainen sihteeri järjestää yllätyksen novellissa Madame B kaapataan haisevassa kaupungissa. Joskus novellin sisällöksi riittää, että hyvin arkinen asia saa vahvan merkityksen, kuten kokoelman päätösnovellissa Kaalikeitto.

Tämä ei ole kerralla ahmaistavan tyyppinen novellivalikoima, vaan enemmänkin hitaaseen lueskeluun sopiva. Siinä puhuvat sekä vuosikymmenten elämänkokemus että tottumus maailman katseluun epätavallisista näkökulmista. 

Heidi Iivari kääntää sujuvasti ja kertoo kirjan esipuheessa sekä omasta suhteestaan Viroon että Maimu Bergin kirjailijanurasta ja työskentelystä suomalaisen ja virolaisen kulttuurin välimaastossa. Kalervo Sammalvehrän kirjan kannen ja esilehtien maalaukset tekevät kirjasta kauniin.

"Niin että iltaisin pimeyden tultua hän pani mustat lasit päähänsä, otti rakkaan Castagnari Hascyn mukaansa ja käveli pitkin rantabulevardia haitariaan soitellen. Koska Ministeri oli suomalainen, mikä jäi kai aikaisemmin mainitsematta, ja rannalla oli aina joukko talvehtijoita tai satunnaisia turisteja hänen kotimaastaan, hän vetäisi mielellään Säkkijärven polkan sekä lauluja, joita hänen taistelussa kajahtanut isänsä rakasti laulaa lapsilleen kotona pitkien talvi- ja jatkosotavuosien jälkeen. "Silmien välliin, silmien välliin, silmien välliin ryssää juu", "Kremlissänsä unta näki isä Stalini, että joka suomalaisen nimi oli Vasili" ja muita lauluja, joita hän samalla hyräili."

Muualla:

Ville Hytönen: Stalin pettyy Tallinnaan virolaiskirjailijan novelleissa. Helsingin Sanomat 28.12.2025

Jukka Kallio: Ensimmäinen, vaikuttava kokoelma Maimu Bergin suomennettuja novelleja - arviossa Stalin Tallinnassa. Kulttuuritoimitus 22.11.2025

Helmet-lukuhaasteessa 2026:

10. kirjassa leikataan 

18. kirja kuuluu useampaan eri genreen

21. käydään museossa

25. matkakertomus

29. tapahtumat sijoittuvat useammalle eri vuosikymmenelle

39. kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin

41. kirjan kansi on mielestäni kaunis

42. sanoja tai lauseita toisella kielellä