Euroopan marginaalissa
 |
| Kirjan kansi Timo Numminen. Valokuva Ellen Karhulampi |
Ville-Juhani Sutinen: Reunamerkintöjä - kadonnutta Eurooppaa etsimässä. 351 s. Kansi Timo Numminen. Kuvitus: tekijän valokuvia, vanhoja postikorttikuvia. Avain 2025.
Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.
"Galitsian myytti on Euroopan reunamerkintä, marginaaliin jäänyt mutta ratkaisevan tärkeä huomio."
Galitsia on maa-alue itäisessä Keski-Euroopassa. Sen yli ovat sotilassaappaat marssineet monet kerrat sen historian kuluessa. Nykyisin osa siitä kuuluu Ukrainaan, osa Puolaan.
Minulle seutu on entuudestaan tuttua vain Krakovassa käynnin kautta, mutta Ville-Juhani Sutisen kirja avaa alueen historiaa ja nykyisyyttä niin kirjailijan omien kokemusten kuin monipuolisen kirjallisuudenkin kautta. Sutinen tähdentää, ettei hänen kiinnostuksensa kohdistu pelkästään tuohon Euroopan rajaseutuun itsessään vaan erityisesti Galitsiasta ja sen katoamisesta syntyneeseen myyttiin, jonka ulottuvuuksia tehdään tutuksi kirjan myötä.
Galitsiaan liittyy tarinoita ja merkityksiä, joissa alue voi näyttäytyä onnelana tai suoranaisena helvettinä. Näitä merkityksiä kantaa alueen ja alueelta lähtöisin olevien rikas kirjallisuus, joka on paitsi kuvannut alueen elämää eri aikoina, myös kuvannut sieltä lähtemistä ja sinne kaipaamista sekä sieltä poissaolon luomia henkilökohtaisia todellisuuksia. Sieltä on lähdetty omasta halusta, mutta myös pakon vuoksi: hakemaan parempaa elämää, pakotettujen väestösiirtojen mukana tai pahimmillaan keskitysleireille ja kuolemaan. Yksi kirjassa käsitellyistä kirjailijoista, Bruno Schulz, ammuttiin juutalaisena kotinsa läheisyyteen getossa. Alueen runsas juutalaisväestö on tuhottu useammassakin eri aikoina tapahtuneessa kansanmurhassa ja siellä on sekä museoituja että museoimattomia, unohdukseen vaipuvia keskitysleirejä, Auschwitz-Birkenau niistä tunnetuimpana.
Sutinen kysyy: mitä jos reuna onkin keskikohta? Merkityskeskittymiltään tämä alue saattaa sellainen ollakin Euroopalle ja siinä tapahtuville muutoksille. Kotiseutu, kansallisuuksien rinnakkaiselo ja toisaalta etniset vainot ja kansallisvaltioiden synty, joka teki juutalaisista kansan vailla kotia. Näissä aihepiireissä kohtaa ja syntyy Euroopan historialle keskeisiä merkityksenannon prosesseja ja narratiiveja. Sekä ennen että nyt.
"Rajamaihin kuuluu kärsimys. Ne ovat historiallisesti olleet koettelemusten paikkoja konkreettisesti ja kulttuurisesti. Ei tarvitse kuin miettiä Karjalaa Suomen ja Venäjän välissä nähdäkseen, että tuska on osa rajan ominaisluonnetta. Vuosisatojen vieriessä saumakohta ratkeaa kerta toisensa jälkeen ja uusi ommel syntyy hieman eri paikkaan. Näin raja ei enää ole yksi viiva, vaan limittäisten arpien mytty."
Itävalta-Unkari ja Habsburgien monarkia kajastelee onnen kaivattuna aikana monissa alueeseen liittyvissä kertomuksissa. Silloin rajojen siirtely, joka on leimannut alueen historiaa, sai vähäksi aikaa jäädä rauhallisen elämän tieltä. Huomattavaa on, että maailmansotien välissäkin alueella taisteltiin Puolan ja Neuvosto-Venäjän välillä. Silti maailmansotien välinen aika oli huumaantuneen ja valheellisen optimismin kautta niin Galitsiassa kuin koko Euroopassakin. Tuhon merkkejä kieltäydyttiin näkemästä.
Sutinen kuvaa erityisesti alueen monietnisyyden muuttumista miehitysten, kansanmurhien ja väestönsiirtojen kautta kansallisvaltioiden muottiin tungetuksi, valtionrajojen jakamaksi alueeksi, josta karkotetut luovat tarinoin sitä Galitsiaa, jota ei enää ole. Konkreettisestikaan Galitsian nimeä ei enää löydy kartoista.
Kirjassa käsitellään pitkää liutaa kirjailijoita: Leopold von Sacher-Masoch, Stefan Zweig, Bruno Schulz, Joseph Roth, Samuel Joseph Agnon, Stanislaw Lem, Yuríy Tarnawsky... ja monia muitakin viittausten muodossa ja pienemmässä määrin. Osaa käsitellyistä kirjailijoista on käännetty vain vähän suomeksi, Tarnawskya ei ilmeisesti lainkaan, ainakaan erillisinä teoksina.
Kirjailijoiden suhde kotiseutuunsa ja heidän siitä kehittämänsä merkitykset avataan kirjailijaesittelyissä: nostalgia, kärsimys, kaipaus, kodittomuus, isättömyys, pakolaisen identiteetti, välitilassa eläminen jne. nousevat esiin kuvatuista teoksista.
Joko kirjan omaksumista haittaa kielellisen ja maantieteellisen alueen huono tuntemukseni tai sitten kirjan rakennetta olisi voinut jäntevöittää jollakin tavoin. Koin kirjan lukemisen hiukan työlääksi, vaikkakin kiinnostavaksi. Kerronta, jossa on samanaikaisesti läsnä alueen historia, kirjallisuusessee, omaelämäkerrallisuus, kirjailijaelämäkerrallisuus ja matkakertomus ei sinänsä ole ongelma. Ehkä. Hiukan samantapaista kerrontaa voi lukea valokuvan yhtäläistä roolia myöten vaikka W.G. Sebaldin loisteliaasta Austerlitz-teoksesta, joka käsittelee samaa tematiikkaa kuin Sutisen kirjassa esitellyt kirjailijatkin.
Jollakin lailla tämän kirjan teksti kuitenkin toisaalta hajoaa ja toisaalta tuntuu ajoittain toistavan teemojaan liikaakin. Kun mietin mikä tähän olisi auttanut, olisin ehkä mieluiten nähnyt, että aiheita olisi käsitelty teemoittain vielä enemmän kuin nyt (teemoja kyllä nostetaan esiin lukujen otsikoinnissa). Toki se olisi sitten jo eri kirja. Kirjailijoittain aikajärjestyksessä etenemisessä on kyllä hyvänä puolena helppous käsitellä sitä, millaisen panoksen Galitsia-myyttiin kukin heistä on antanut tai miten jatkanut edeltäjiensä ajatuksia. Samoin kunkin kirjailijan tuotannon kokonaisuus pääsee näin esiin.
Joka tapauksessa, juuri teemat ovat tässä kirjallisen esseekokoelman omaisessa matkakertomuksessa oleellisimpia ja kiinnostavimpia. Ne kun ovat niitä, joiden edessä edelleenkin olemme vähin vastauksin. Väkisin luodut kansallisvaltiot ja kulttuuristen ja etnisten ryhmien rinnakkaiselo ovat vaikeasti yhteen sovitettavia, mutta siihen pitäisi kyetä. Nouseva rasismi ja mielipiteiden muokkaus sen normalisoimiseksi sekä erilaisuuden demonisoimiseksi ovat Euroopassa ja läntisessä maailmassa yhtä selvästi havaittavia ilmiöitä nyt kuin ennen toista maailmansotaakin. Nousevan nationalismin heikko perusteltavuus on oma lukunsa, syntyiväthän kansallisvaltiot monien etnisten puhdistusten ja väestönsiirtojen kautta, kuten juuri tässä kirjassa erinomaisesti kuvataan.
Pidän ajatuksesta, että kirjoittaja piirtää näkyviin oman henkilökohtaisen positionsa suhteessa teoksensa aihepiiriin. Kuitenkin koen Sutisen rajoittavan henkilökohtaisen kerrostumansa pintaan, minulle ei henkilökohtaisesta aineksesta huolimatta synny lukijana oivalluksia siitä, miten juuri tällaisen henkilökohtaisen historian omaava kirjoittaja kiinnostuu juuri tästä aiheesta. Selvimmäksi omakohtainen kiinnostus tulee sitä kautta, että Suomikin on rajamaata ja Eurooppaa uhkaavat äärinationalismin ja rodullisen puhtauden kuvitelmat ovat sukua toiseen maailmansotaan johtaneille kuvitelmille ja projektioille.
Kirja sisältää todella suuren määrän historiallista, kulttuurista ja kirjallista tietoa ja siinä on paljon sulateltavaa. Tämä epäilemättä vaikuttaa myös kokemukseeni kirjan kokonaisuuden hahmottamisen vaikeudesta. Tärkeä kirja, joka luo perspektiiviä nykyisiin ongelmiin. Poimin siitä myös itselleni mielenkiintoisia lukuvinkkejä. Niistä sitten aikanaan lisää blogissa.
"Kansalliset kirjallisuushistoriat ja kaanonit ovat yhä voimissaan, ja niiden valossa tulkitaan paitsi kirjallisuutta myös valtioita, Eurooppaa ja maailmaa. On kuitenkin vääristävää lukea todellisuutta pelkästään kansallisesti, sillä kirjailijat ovat aina ammentaneet vaikutteita moniaalta ja myös eläneet kulttuurien välissä."
Ville-Juhani Sutinen on monipuolinen kirjailija, jonka ura alkoi runokokoelmalla 2000-luvun alussa. Runojen lisäksi hän on kirjoittanut esseitä, romaaneja, novelleja ja tietokirjoja sekä tehnyt suomennoksia ja kirjoittanut kirjallisuuskritiikkiä. Hänen teoksensa Vaivan arvoista - esseitä poikkeuskirjallisuudesta voitti Tieto-Finlandian vuonna 2022.
Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta blogissa:
Kansalliskirjallisuuden käsitettä kriittisestä näkökulmasta tarkastelee Olli Löytty kirjassaan Jäähyväiset kotimaiselle kirjallisuudelle.
Itäeurooppalaisten maahanmuuttajien yhteisöä Euroopan keskukseksi ymmärretyssä Pariisissa maailmansotien välillä käsittelee Jolán Foldesin romaani Kalastavan kissan katu.
Muualla:
Markku Nivalainen: Kadotetun maailman kartta - arviossa Ville-Juhani Sutisen Reunamerkintöjä. Kulttuuritoimitus 30.6.2025
Tommi Melender: Euroopan reunalla. Suomen Kuvalehti 20.3.2025
Timo Miettinen: Voisiko menneisyyden monikulttuurisuus inspiroida nyky-Eurooppaa, pohtii Ville-Juhani Sutinen hienossa uutuusteoksessaan. HS 16.3.2025 (maksumuuri)
Ville-Juhani Sutinen: Reunamerkintöjä. Kadonnutta Eurooppaa etsimässä. Leevi levitoi 27.5.2025
Jorma Melleri: Kadonnutta Eurooppaa etsimässä. Uusi Suomi, Puheenvuoro-blogit 6.3.2025
Helmet-lukuhaasteessa 2025:
6. prologi ("Lukijalle")
11. 2020-luvulla julkaistu tietokirja
29. kirjailijan viimeisin teos
49. julkaistu 2025
Kommentit
Lähetä kommentti