Vanhoja löytöjä: Jolán Foldes: Kalastavan kissan katu

Maahanmuuttajia Pariisissa

Rue du Chat-qui-pêche nykyisin. Kuvan käyttöoikeus Kmlz CC BY-SA 3.0

Jolán Foldes: Kalastavan kissan katu. Unkarinkielinen alkuteos A halászó macska utcája. Suomennos Maijaliisa Auterinen. 2. p. Otava, 1937.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos!

"Onko koti-ikävä tosiaan vaipunut uneen? Koti-ikävä ei milloinkaan nukahda. Se voi tyyntyä, rauhoittua, painua sielun pohjavirtoihin, siellä se loiskii ja solisee kuin maanalainen joki. Oletko milloinkaan asunut puron lähettyvillä? Oletko milloinkaan elänyt talossa, jossa dynamo on käynnissä? Silloin tiedät, että korva tottuu solinaan, tottuu talon rytmilliseen vavahteluun. Totut siihen niin, että lopulta et kuule sitä lainkaan. Elät vain edelleen, teet työsi, nouset ja menet nukkumaan, seuraat päivän viheliäistä kulkua etkä huomaa sydämesi syvää ja ankaraa sykintää."

Jevhenija Kuznjetsovan Tikapuut-romaanin lukeminen sai minut muistelemaan kauan sitten lukemaani kirjaa, joka myös kertoi maahanmuuttajayhteisön elämästä, mutta Pariisissa maailmansotien välisenä aikana. Jolán Foldesin Kalastavan kissan katu oli sen 80-luvulla lukiessanikin jo vaipunut unohduksiin. Luin sen työtoverin suosituksesta työpaikkani Tapiolan kirjaston varastosta. Ehkä jo sen säilyminen muistissani neljäkymmentä vuotta kertoo, että se minusta kyllä on esiin kaivamisen arvoinen.

1920-luvulla sota oli päättynyt Euroopassa, mutta yhteiskuntien kuohunta jatkui ja tuotti pakolaisten ja työttömien työnhakijoiden muuttovirtoja maasta toiseen. Pariisi veti puoleensa näitä parempaa elämää, tai ylipäätään elämää, etsiviä ihmisiä kuin Euroopan keskuksena. Pariisin jo 1500-luvulta peräisin oleva kapein kadunpätkä Rue du Chat-qui-pêche, Kalastavan kissan katu, on antanut nimensä tälle monin tavoin mielenkiintoiselle ja kiehtovalle ajankuvaukselle.

Ikkunat tuolle kadunpätkälle päin sijaitsee Pariisille tyypillinen pikkuhotelli, jonka alakerrassa on baari. Hotellin pienissä, vaatimattomissa huoneissa elää maahanmuuttajia eri maista. Heidän joukkoonsa liittyy unkarilainen viisihenkinen perhe, joka sulloutuu asumaan yhteen pikkuhuoneeseen. Herra Barabás on turkkuri, ylpeä käsityöläisen ammattitaidostaan ja vakuuttunut siitä, että hänenlaiselleen osaajalle löytyy Pariisista paremmin palkattua työtä kuin kotimaassa, jossa työttömyys lisääntyy ja työnantajat voivat sen varjolla maksaa huonoja palkkoja. Rouva Barabás on nuorena toiminut kätilönä, mutta ollut pitkään kotona lasten kanssa, kuten tuohon aikaan oli tapana. 

He saapuvat suurin toivein ja ajattelevat palaavansa kotimaahansa varakkaampina, lapset hyvällä ranskan kielen taidolla varustettuina. Mutta Pariisi ei luovuta rikkauksiaan helposti. Herra Barabás joutuu pitkään tyytymään ranskalaisia työtovereitaan huonompaan palkkaan, koska on kielitaidoton, ja turkkurin työkin kuulemma on erilaista Unkarissa ja Ranskassa. Rouva Barabás pystyy kielitaidottomana saamaan vain fyysisesti hyvin raskasta työtä pesulassa. Nuoremmat lapset pääsevät kuitenkin kouluun ja vanhin tytär Anna alkaa huolehtia perheen taloudesta. Myöhemmin he pystyvät jopa muuttamaan Kalastavan kissan kadulla vapautuvaan kolmen huoneen asuntoon ja Annakin saa työpaikan ompelijana.

Pariisiin 12-vuotiaana saapuva itsenäinen, vastuuntuntoinen, sinnikäs ja hillitty Anna on tarinan keskushenkilö ja kasvaa tarinassa aikuiseksi. Hänen kohdaltaan ranskalaiseen kouluun meno saa jäädä, mutta naapurustosta löytyy venäläinen setä Barditsinov, sivistynyt mies, joka haluaa huolehtia siitä, että Anna oppii kielen ja saa myös muuta sivistystä. Koska herra Barditsinov saa riittävän elantonsa ranskalaisesta venäläisten emigranttien rahastosta, hän haluaa antaa Annalle tunteja maksutta. Anna itse ajattelee, että todellisen koulutuksensa hän saa Pariisin kaduilla, joiden siekailematonta, työntäyteistä elämää ja puheenpartta hän oppii kuuntelemaan liikkuessaan perheen ruokaostoksilla. Kuitenkin Annan saamalla opetuksella on suuri merkitys hänen menestyksekkäälle sopeutumiselleen uuteen maahan.

Naapuruston maahanmuuttajat tutustuvat toisiinsa hotellissaan ja pienissä baareissa. Heidän kohtalonsa ovat kirjavia; joukosta löytyy niin työmiehiä kuin akateemisia, aatelisia ja ruhtinaitakin, eikä kielimuuri ole heille ystävystymisen esteenä. He sisäistävät nopeasti ajatuksen, että maahanmuuttajina he ovat keskenään samanarvoisia.

Kirja on lämmin ja tarkkasilmäinen kuvaus yhteiskunnallisista ja kulttuurisista eroista. Yhteisön jäsenet kohtaavat vaikeuksia ja traagisia kohtaloita, mutta ovat toistensa tukena, sillä kodittomiksi itsensä tuntevien keskinäinen yhteenkuuluvuus on vahva. Iltaisin toisilleen täysin vastakkaisia tai vähintään erilaisia poliittisia näkökantoja edustavat miehet väittelevät lasin ääressä politiikasta. Lapset pyörivät heidän ympärillään ja ymmärtävät, mitä ymmärtävät heidän erilaisilla korostuksillaan ja sanavarastoillaan puhumastaan vieraasta kielestä. Euroopan tilanne fasismin nousuineen käy ilmi aikuisten keskustelunpätkistä.

"Miehet, joilla oli sama vakaumus kuin minulla, lähettivät heidät kuolemaan. Miehet, joilla oli sama vakaumus kuin hänellä, ryöstivät minulta kaiken, mitä minulla oli. Nyt olemme täällä molemmat kulkureina ja väittelemme joskus siitä, kumpi meistä on sortunut korkeampien ihanteiden uhrina."

Annan kasvu naiseksi ja myös hänen nuoremman sisarensa ja veljensä aikuistuminen on kerrottu tavalla, joka kuvaa sekä naisten asemaa, silloista työelämää että sisarusten välisiä suhteita osuvasti ja kiinnostavasti. Kirjasta puuttuu sentimentaalisuus, joka usein kirjallisuudessa yhdistyy nuoren naisen kasvukertomukseen. Anna on realisti, vaikka hänelläkin on unelmansa. Hän on kuitenkin pienestä pitäen oppinut asettamaan muut etusijalle.

Tarinan kaikkitietävä kertojanääni tuntuu eräänlaisessa vintagemaisuudessaan oikeastaan raikkaalta nostalgialta nykylukijasta. Kertoja viittailee tuleviin tapahtumiin ja paljastaa kirjan henkilöille tuntemattomia tapahtumia. 

Sujuvan ja muutenkin erinomaisen käännöksen tekijä Maijaliisa Auterinen on kääntänyt mm. Margaret Mitchellin Tuulen viemää, Jean-Paul Sartrea, Albert Camus'ta ja Georges Simenonia sekä toiminut kustannustoimittajana.

Unkarilainen kirjailija Jolán Foldes (1902 - 1963) eli itsekin 1930-luvulla Pariisissa nuorena maahanmuuttajana ja muutti sitten myöhemmin, 1940-luvulla, Lontooseen, jossa vietti lopun elämäänsä ja kirjoitti myöhemmät kirjansa englanniksi. Kalastavan kissan katu palkittiin vuonna 1936 kansainvälisen romaanikilpailun ensimmäisellä palkinnolla ja käännettiin useille kielille. Suomalainen kustantaja näyttää panneen kirjan merkille nopeasti, sillä käännös suomeksi ilmestyi pian alkuteoksen ilmestymisen jälkeen.

Pääkaupunkiseudun yleisistä kirjastoista kirjaa löytyy yksi varastokappale.

Itse en 80-luvulla kirjaa lukiessani saanut vastausta kysymykseen, miksi kirjassa esiintyvä todellinen katu on aikoinaan nimetty niin kuin se on, ja asia jäi oikeastaan harmittamaan minua hiukan. Kirjassa Anna kuvittelee mielessään suuren kissan onkivapoineen kalastamassa Seinen varren äreiden kalastajaäijien rivistössä ja tämä kuviteltu näky hauskuttaa häntä. Kun paljon kirjan lukemista myöhemmin hankin itselleni bengalirotuisen kissan, opin että tämän kissarodun varhaisia vanhempia ovat Aasiassa esiintyvät pienet, villit ja täplikkäät kissaeläimet, joita paikalliset kutsuvat nimellä kalastajakissat. Syynä tähän on, että nämä kissat pitävät vedestä ja usein kalastavat ravintonsa. - Vähitellen monet tärkeät kysymykset saavat vastauksensa.

Kirjan viehätys ei ollut yhtään vähentynyt vuosikymmenten aikana, pikemminkin päin vastoin. Ja kirjassa esiintyvät yhteiskunnalliset ongelmat ovat edelleen kipeän ajankohtaisia.

Edit: Kirjailijan nimen kirjoitusasu vaihtelee eri kielissä. Suomennoksessa ei ole mainittu, mistä kielestä käännös on tehty, mutta oletettavasti kirjan tietojen nimen kirjoitusasu on peräisin käännöksen alkukielen kirjoitusasusta. Ainakin kirjoitusasuja Jolán Földes ja Yolanda Foldes esiintyy.

Muualla:

Verkosta ei löytynyt muita arvioita kirjasta. 

Helmet-lukuhaasteessa 2024

kirja sopii kohtiin:

1. Kirjan nimessä on erisnimi

4. Kirjassa on presidentti (mainintoja)

6. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle

7. Kirjassa rakastutaan

9. Kirjassa joku karkaa

11. Kirjan nimessä on yksi neljästä elementistä

19. Suomi mainittu

24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin

27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta

29. Kirjassa valehdellaan

31. Kirjassa on vammainen henkilö

36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja