Siirry pääsisältöön

Ia Genberg: Yksityiskohdat

Kuumeen paljastama tunnesuoni

Ia Genberg: Yksityiskohdat. Ruotsinkielinen alkuteos Detaljerna, 2022. Suomentanut Jaana Nikula, 2023. Kansi: Sara R. Acedo. 159 s. Johnny Kniga 2023.

Kirjaston kirja(t), kiitos kirjastolaitos!


Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjojen kansikuva: Sara R. Acedo.



"Elämme oman elämämme puitteissa monta pienempää elämää muiden kanssa, ihmisten jotka tulevat ja menevät, ystävien jotka katoavat omille teilleen tai lasten jotka kasvavat - en vain ole koskaan ymmärtänyt, missä ne varsinaiset puitteet ovat. -- Ehkä kokonaisuudesta pitäisikin kertoa antamalla vain ihmisten vaeltaa sattumanvaraisesti silmieni edessä. Ei ole mitään "alkua" eikä "loppua", ei varsinaista aikajärjestystäkään, on vain pelkkä silmänräpäys ja kaikki mitä siihen sisältyy."


Kuinka pienistä palasista elämämme suuret asiat koostuvatkaan. Mielemme muistaa asiat yksityiskohtien ja hetkien kautta ja uuttaa niistä omalla tavallaan isompaa kuvaa elämämme ajanjaksoista ja niihin kuuluneista ihmisistä. Usein juuri joku tärkeä henkilö muodostaa oman aikakautensa elämässämme, mutta nämä aikakaudet limittyvät muiden aikakausien kanssa.

Ia Genberg rakentaa kirjansa noiden elämän avainhenkilöiden varaan. Sitten hän antaa yksityiskohtien tulvia kertojan mieleen.

Henkilöitä on neljä: rakastetut Johanna ja Alejandro, ystävä Niki sekä äiti Birgitte. Jokaisella heistä on kirjassa oma lukunsa. Enimmäkseen eletään Tukholmassa, jonka luonne monien kahviloiden, ravintoloiden ja muiden kohtaamispaikkojen kaupunkina tulee hyvin kirjassa esiin. Kaupungin tunnelmien ja nuoruudelle tyypillisten kohtaamisten ja nopeiden tutustumisten ja ihastumisten kuvaus lienee aika paljonkin osallisena kirjan viehätykseen minulle. Se palautti minut omaan aikaani Tukholmassa.

On myös henkilö, jolla ei ole omaa lukua, mutta jonka läsnäolo kirjan tapahtumissa on vahvaa. Hän on Sally, ystävä jonka tarina edelleen jatkuu, koska hän jää kertojan rinnalle muiden kuvattujen henkilöiden kadotessa kuka minnekin. Äidin kuolemassa, luotettavuuden ja huolehtivaisuuden perikuvan Johannan löytäessä uuden rakkauden ja pakolaisena Tukholmaan tulleen Alejandron lähtiessä takaisin Etelä-Amerikkaan sekä epävakaan Nikin poistuessa raivoissaan kiistan jälkeen kertojan elämästä.

Kirjassa on itselleni vahva sukupolvikokemuksen tuntu, vaikka Genberg onkin minua kymmenisen vuotta nuorempi. Hänen tapansa kirjoittaa on vaivattoman ja luontevan tuntuista itsetilitystä, josta välittyy aitous. Silloin tällöin tekstin virrasta kohoaa niin nopeita oivalluksia kuin seesteisiä mietelmiäkin, joissa summataan ihmissuhteiden merkityksellisyyttä.

Päähenkilö on virustaudin kourissa ja muistot kulkevat hänen mielessään omia polkujaan. Sairaana olo myös värittää muistojen tunnelmaa. Se palauttaa mieleen aikaisemman vakavan virustaudin pitkän sairausajan, joka linkittyy nykyhetkeen.

"Olin sairaalassa yli viikon ja kun Johanna antoi minulle kirjan, olin peittojen alla makuuhuoneessamme Hägerstenissä, minut oli tuotu sairaankuljetuksella Uppsalan kautta missä oli otettu koepala maksasta. En muista mitä siitä ilmeni, en muutenkaan muista paljon siitä alkukesästä, mutta asuntoamme en unohda, enkä kirjaa, enkä Johannaakaan. Romaani liukeni kuumeeseen ja päänsärkyyn ja muuttui osaksi niitä ja siellä jossain on lanka, joka yltää nykypäivään asti, tunnesuoni, jonka kuumeen ja vaaran lataus houkuttelee minut nyt etsimään juuri sitä tiettyä romaania kirjahyllystä."

Kuume toimii Genbergin muistojen vuon irrottavana Madeleine-leivoksena, jos rinnastus Proustiin sallitaan. Rinnastus on osaltaan outo, osaltaan taas ihan sopiva. Genbergin tyyli ei rinnastu Proustin monisanaisuuteen ja pitkiin muistojen retkiin, hän saa muistojensa vuon mahdutettua likipitäen pienoisromaanin mittoihin. Mutta toki teokset hyvinkin vertautuvat toisiinsa assosiatiivisuudessaan ja menneiden hetkien tavoittelussaan. Kumpikin kirjailija tavoittaa etsimänsä hyvällä menestyksellä.

Kirjan kiinnostavuutta itselleni lisää se, että joihinkin henkilöihin liittyvät muistot ovat vahvasti kirjallisuussidonnaisia.

"Kuumeisena lukeminen on eräänlaista arpapeliä, tekstin sisältö voi mennä haaskuuseen tai tunkeutua syvälle tiedostamattomiin koloihin, jotka kohoava ruumiinlämpö paljastaa. New York -trilogia järkytti minua tavalla, jota en myöhemmin enää ymmärtänyt, ja siksi otan sen taas - lähes kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin - hyllystä, kun toinen kuume polttelee silmieni takana. Toinen kuume, minä kirjoitan, vaikka kaikki kuumeet ovat yhtä ja samaa, samoja painajaisia, samaa ahdinkoa. Kuumeisena tuntuu usein kuin aika poimuttuisi, ja niissä poimuissa pääsen itseni luokse, kahdenkymmenenneljän vuoden taakse."

Kirja voitti Ruotsin merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon vuonna 2022.

Jaana Nikulan käännös toimii ja sallii Genbergin hienostuneiden lauserytmien ja -rakenteiden vapaanoloisen liikkeen suomen kielessä. 


Muualla:



Ia Genberg: Yksityiskohdat. Tuijata 4.3.2023



Helmet-kirjallisuushaasteessa 2024
kirja sopii kohtiin:

7. Kirjassa rakastutaan
9. Kirjassa joku karkaa
17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo
20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo
24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin (Tukholma)
38. Kirjan kannessa on kädet
39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö
41. Kirjassa syntyy lapsi







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...