Siirry pääsisältöön

Ia Genberg: Yksityiskohdat

Kuumeen paljastama tunnesuoni

Ia Genberg: Yksityiskohdat. Ruotsinkielinen alkuteos Detaljerna, 2022. Suomentanut Jaana Nikula, 2023. Kansi: Sara R. Acedo. 159 s. Johnny Kniga 2023.

Kirjaston kirja(t), kiitos kirjastolaitos!


Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjojen kansikuva: Sara R. Acedo.



"Elämme oman elämämme puitteissa monta pienempää elämää muiden kanssa, ihmisten jotka tulevat ja menevät, ystävien jotka katoavat omille teilleen tai lasten jotka kasvavat - en vain ole koskaan ymmärtänyt, missä ne varsinaiset puitteet ovat. -- Ehkä kokonaisuudesta pitäisikin kertoa antamalla vain ihmisten vaeltaa sattumanvaraisesti silmieni edessä. Ei ole mitään "alkua" eikä "loppua", ei varsinaista aikajärjestystäkään, on vain pelkkä silmänräpäys ja kaikki mitä siihen sisältyy."


Kuinka pienistä palasista elämämme suuret asiat koostuvatkaan. Mielemme muistaa asiat yksityiskohtien ja hetkien kautta ja uuttaa niistä omalla tavallaan isompaa kuvaa elämämme ajanjaksoista ja niihin kuuluneista ihmisistä. Usein juuri joku tärkeä henkilö muodostaa oman aikakautensa elämässämme, mutta nämä aikakaudet limittyvät muiden aikakausien kanssa.

Ia Genberg rakentaa kirjansa noiden elämän avainhenkilöiden varaan. Sitten hän antaa yksityiskohtien tulvia kertojan mieleen.

Henkilöitä on neljä: rakastetut Johanna ja Alejandro, ystävä Niki sekä äiti Birgitte. Jokaisella heistä on kirjassa oma lukunsa. Enimmäkseen eletään Tukholmassa, jonka luonne monien kahviloiden, ravintoloiden ja muiden kohtaamispaikkojen kaupunkina tulee hyvin kirjassa esiin. Kaupungin tunnelmien ja nuoruudelle tyypillisten kohtaamisten ja nopeiden tutustumisten ja ihastumisten kuvaus lienee aika paljonkin osallisena kirjan viehätykseen minulle. Se palautti minut omaan aikaani Tukholmassa.

On myös henkilö, jolla ei ole omaa lukua, mutta jonka läsnäolo kirjan tapahtumissa on vahvaa. Hän on Sally, ystävä jonka tarina edelleen jatkuu, koska hän jää kertojan rinnalle muiden kuvattujen henkilöiden kadotessa kuka minnekin. Äidin kuolemassa, luotettavuuden ja huolehtivaisuuden perikuvan Johannan löytäessä uuden rakkauden ja pakolaisena Tukholmaan tulleen Alejandron lähtiessä takaisin Etelä-Amerikkaan sekä epävakaan Nikin poistuessa raivoissaan kiistan jälkeen kertojan elämästä.

Kirjassa on itselleni vahva sukupolvikokemuksen tuntu, vaikka Genberg onkin minua kymmenisen vuotta nuorempi. Hänen tapansa kirjoittaa on vaivattoman ja luontevan tuntuista itsetilitystä, josta välittyy aitous. Silloin tällöin tekstin virrasta kohoaa niin nopeita oivalluksia kuin seesteisiä mietelmiäkin, joissa summataan ihmissuhteiden merkityksellisyyttä.

Päähenkilö on virustaudin kourissa ja muistot kulkevat hänen mielessään omia polkujaan. Sairaana olo myös värittää muistojen tunnelmaa. Se palauttaa mieleen aikaisemman vakavan virustaudin pitkän sairausajan, joka linkittyy nykyhetkeen.

"Olin sairaalassa yli viikon ja kun Johanna antoi minulle kirjan, olin peittojen alla makuuhuoneessamme Hägerstenissä, minut oli tuotu sairaankuljetuksella Uppsalan kautta missä oli otettu koepala maksasta. En muista mitä siitä ilmeni, en muutenkaan muista paljon siitä alkukesästä, mutta asuntoamme en unohda, enkä kirjaa, enkä Johannaakaan. Romaani liukeni kuumeeseen ja päänsärkyyn ja muuttui osaksi niitä ja siellä jossain on lanka, joka yltää nykypäivään asti, tunnesuoni, jonka kuumeen ja vaaran lataus houkuttelee minut nyt etsimään juuri sitä tiettyä romaania kirjahyllystä."

Kuume toimii Genbergin muistojen vuon irrottavana Madeleine-leivoksena, jos rinnastus Proustiin sallitaan. Rinnastus on osaltaan outo, osaltaan taas ihan sopiva. Genbergin tyyli ei rinnastu Proustin monisanaisuuteen ja pitkiin muistojen retkiin, hän saa muistojensa vuon mahdutettua likipitäen pienoisromaanin mittoihin. Mutta toki teokset hyvinkin vertautuvat toisiinsa assosiatiivisuudessaan ja menneiden hetkien tavoittelussaan. Kumpikin kirjailija tavoittaa etsimänsä hyvällä menestyksellä.

Kirjan kiinnostavuutta itselleni lisää se, että joihinkin henkilöihin liittyvät muistot ovat vahvasti kirjallisuussidonnaisia.

"Kuumeisena lukeminen on eräänlaista arpapeliä, tekstin sisältö voi mennä haaskuuseen tai tunkeutua syvälle tiedostamattomiin koloihin, jotka kohoava ruumiinlämpö paljastaa. New York -trilogia järkytti minua tavalla, jota en myöhemmin enää ymmärtänyt, ja siksi otan sen taas - lähes kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin - hyllystä, kun toinen kuume polttelee silmieni takana. Toinen kuume, minä kirjoitan, vaikka kaikki kuumeet ovat yhtä ja samaa, samoja painajaisia, samaa ahdinkoa. Kuumeisena tuntuu usein kuin aika poimuttuisi, ja niissä poimuissa pääsen itseni luokse, kahdenkymmenenneljän vuoden taakse."

Kirja voitti Ruotsin merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon vuonna 2022.

Jaana Nikulan käännös toimii ja sallii Genbergin hienostuneiden lauserytmien ja -rakenteiden vapaanoloisen liikkeen suomen kielessä. 


Muualla:



Ia Genberg: Yksityiskohdat. Tuijata 4.3.2023



Helmet-kirjallisuushaasteessa 2024
kirja sopii kohtiin:

7. Kirjassa rakastutaan
9. Kirjassa joku karkaa
17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo
20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo
24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin (Tukholma)
38. Kirjan kannessa on kädet
39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö
41. Kirjassa syntyy lapsi







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi