Harjoittelussa elämä ja hautausmaaopastukset
 |
| Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Laura Noponen. |
Ruth Hogan: Lauluja variksille. Englanninkielinen alkuteos: The Wisdom of Sally Red Shoes, 2017. Suomennos Susanna Tuomi-Giddings. Kannen suunnittelu Laura Noponen. 367 s. Bazar, 2020.
Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.
"Historiallisen kuolinmuodin kommentoijat ovat väittäneet, että naisten pakottaminen surupuvun käyttöön oli heille hyödyksi, koska asusta näki heti, että sen käyttäjä oli menettänyt läheisen ja sai siten osakseen vertaistukea ja myötätuntoa. Ennen minä olin sitä mieltä, että he puhuvat taas kerran perättömiä. Jos nainen saa valita, lähteekö hän uudessa mekossa ja punaisissa piikkikoroissa tanssimaan jalkansa rakoille vai jääkö hän kutittavassa rumassa mustassa koltussa kotiin letittämään koruja kuolleen miehensä karvoista ja kirjomaan surureunaisia sohvansuojuksia, olen aika varma, että useimmat valitsisivat ensimmäisen vaihtoehdon kohottaakseen mielialaansa edes hetkeksi. Mutta toisaalta minun valitsemani freestyle-suremistyyli ei sekään ollut hyväksi. Jos minulla olisi ollut selvät säännöt, joita seurata, olisin ehkä kärsinyt aikani ja alkanut sitten elää jo ajat sitten."
Ns. hyvän mielen kirjallisuus, feel good, lisää lukijakuntaansa kun ajat ja maailmantapahtumat luovat epävarmuutta ja ahdistusta. Brittiläistä Ruth Hogania pidetään lajityypin kuningattarena, ja hän saattaa sitä ollakin, ainakin jos lajityyppiä hiukan tarkennetaan romanttishenkiseksi feel goodiksi.
Koska romanttinen viihde ei yleensä pure minuun, yritän laajentaa lukureviiriäni ja mukavuusaluettani samalla kuin sivistystänikin lukemalla silloin tällöin lajityypin parhaimmistoa, ja Hogan kyllä ehdottomasti kuuluu siihen. Hänen Kadonneiden tavaroiden vartija -teoksensa oli rakenteeltaan mielenkiintoinen, paljon tarinoita sisältävä, lämpimällä huumorilla kirjoitettu kokonaisuus, jota valaisivat muutamat hienolla tavalla erikoiset henkilöt.
Lauluja variksille noudattaa samaa reseptiä, paitsi että kehystarinan sisään leivottuja tarinoita ei tällä kertaa ole, vaikka samanaikaisia tarinoita kirjaan sisältyykin.
Kirja rakentuu päähenkilön Mashan menetyksen ja surun ympärille. Hoganmaisesti elämä avaa sylinsä jälleen yllättävien ihmissuhteiden kautta. Hautausmaalla Masha seuraa loisteliaasti pukeutuneen, punaisissa korkokengissään ympäri vuoden liikkuvan naisen lauluesityksiä, joita lauma variksia aina kokoontuu kuulemaan. Nainen laulaa upeasti, mutta hänen puheen tuottamisen kykynsä on heikentynyt ja sanat menevät sekaisin niin, että hän tulee tahtomattaan syytäneeksi hirveitä kirouksia ja loukkauksia ihmisille. Vähitellen naiset kuitenkin ystävystyvät.
Mashalla on muitakin häntä tukevia ja hänen rinnallaan kulkevia ystäviä, eikä hän ole menettänyt kykyään solmia kontakteja ihmisiin. Tämä on hänen siunauksensa. Kyky hyväksyä erilaisuutta muissa ihmisissä on onnea tuottava ominaisuus Hoganin henkilöissä, ja pidän tästä piirteestä kirjailijan teoksissa kovasti. Samalla koen eksentristen henkilöiden kuvauksen ja siitä nousevan huumorin ja lämmön Hoganin kirjojen suurimmaksi vahvuudeksi. Sen lisäksi, että hän kuvaa hienosti kokemusta, kun elämä alkaa jälleen kantaa.
Samanaikaisesti lapsensa menettäneen Mashan tarinan kanssa saamme seurata rinnakkaisessa tarinassa Alicen suhdetta poikaansa. Heidän osuutensa jää minusta pitkään värittömäksi Mashan tarinan rinnalla. Sellaista kirjan rakenteen tasolla tapahtuvaa ilottelua kuin Kadonneiden tavaroiden vartijassa ei tässä kirjassa ole.
Hautausmaa tulee miljöönä tutuksi kirjassa. Masha viihtyy siellä vaeltelemassa päivittäin ja alkaa harkita myös hautausmaaoppaaksi ryhtymistä. Kirja onkin temaattisesti sukua Valérie Perrinin kirjalle Vettä kukille, joka myös tapahtuu hautausmaaympäristössä ja käsittelee lapsen menetystä.
Hautausmaiden kulttuurihistoria on mielenkiintoista, enkä yhtään pistänyt pahakseni, että sitä sai kirjan mukana annoksen Hoganin huumorilla höystettynä.
Sen sijaan tarinoiden ruusunpunaiset osuudet niin romantiikan kuin onnellisten loppujenkin suhteen ovat minulle - harjoittelustani huolimatta - vähän vaikeasti nieltäviä.
Hyvää mieltä kirja kuitenkin kaikkineen tuotti painonsa verran, joten kokemus jäi plussan puolelle.
Susanna Tuomi-Giddingsin käännös suoriutuu selkeästi Hoganin runsassanaisen, pitkävirkkeisen tyylin ja monivivahteisen huumorin välittämisestä. Laura Noposen romanttisen keveä kansi profiloi kohdeyleisöä ehkä hieman liiankin suppeasti.
Muualla:
Ruth Hogan: Lauluja variksille. Kirjojen kuisketta 10.9.2020
Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii kohtiin:
(1. Kirjan nimessä on erisnimi. Alkuperäiskielinen teos The Wisdom of Sally Red Shoes)
7. Kirjassa rakastutaan
9. Kirjassa joku karkaa
14. Kirjassa harrastetaan
29. Kirjassa valehdellaan
31. Kirjassa on vammainen henkilö
Kommentit
Lähetä kommentti