Siirry pääsisältöön

Liisa Näsi: Kovalla kädellä

Mummolasta maailmalle lapsikaapparin perässä suomalaisittain


Screenshot: Ellen Karhulampi.
Äänikirjan kannen tekijän tiedot puuttuvat kustantajan kirjatiedoista. 


Liisa Näsi. Kovalla kädellä. 320 s. Äänikirjan lukija: Lotta Merenmies. Äänikirjan kannen tekijä? Äänikirja ja e-kirja Saga Egmont, 2023. Paperikirja Basam Books, 2020. 

    "Kerran taas pitelin pakastehernepussia mustuvaa silmäkulmaani vasten, kun hän sanoi, että olen kuin raakatimantti. 'Sinua tulee hioa kovalla kädellä, jotta loistaisit.'
    Aina silloin tällöin yritän kerätä vähäiset voimani ja lempata hänet. Mutta sitten kelaan, ettei kukaan muu voi ymmärtää häntä. Ja kuka huolii minut, terapiaa tarvitsevan sekoilijan?
    Veritimanttikin on loppujen lopuksi timantti."

Liisa Näsin novellikokoelma Eilispäivä ei kuole edustaa minulle kotimaisen nykynovellin parhaimmistoa. Hänen aluevaltaukseensa jännityksen parissa olikin kiinnostavaa tarttua.

Kirja otti heti alusta saakka sisään maailmaansa. Tämä johtui varmaan siitä, että tapahtumapaikat - Jyväskylä ja Espanjan Fuengirola - ovat minulle hyvin tuttuja.

Päähenkilö Minna on akateemisesti koulutettu työtön, jolle ei pitkäksi venyneen opiskeluajan sekalaisten pätkätyösuhteiden jälkeen ole hänen valmistuttuaan löytynyt työtä keskisuomalaisessa kaupungissa. Hän on joutunut muuttamaan Airi-mummonsa rintamamiestalon vinttiasuntoon rahojen vähetessä, ja elää mummonsa kanssa hieman kiusaantuneena mummon puuttumisesta elämäänsä. Hän keksii ilmoittaa Facebookissa yksityisen tutkijan palveluista ja odottelee saavansa jotakin sukututkimuksen tyyppistä projektia tehtäväkseen. Ilmoitukseen tarttuu kuitenkin asiakas, jolla on hieman erikoisempi tehtävä.

Nainen on paikkakunnan kuuluisuus Suvi Ekberg, yliopiston huippututkija ja vaikuttaja, joka on Minnalle entuudestaan tuttu mm lehtijutuista. Naisen 13-vuotias tytär ei ole palannut kesälomaltaan isänsä luota Espanjasta ja hän haluaa palkata Minnan varjostamaan tytärtään ja tämän isää. Samalla hän ilmaisee huolestuneisuutensa lapsensa elinoloista ja tilanteesta, jossa näyttää olevan lapsikaappauksen ainekset.

Minna ottaa hieman epäröiden enemmänkin yksityisetsivän työtehtävältä kuulostavan asian selvitettäväkseen ja matkustaa Fuengirolaan varjostamaan naisen ex-miestä Jarea ja heidän tytärtään Cassandraa.

Kirjan teemoja ovat perheväkivalta ja parisuhteiden sisäiset valta- ja alistamiskäytännöt, jotka saavat polttoainetta sekä selvitettävän tapauksen perhetilanteesta että Minnan omasta juuri päättyneestä miessuhteesta. Miksi fiksut naiset valitsevat väärin -tyyppisen ongelmanasettelun lisäksi kirjassa pohditaan väkivallan ja pelossa elämisen asteikkoa ylipäätään. Minnan ystävättären Jennan sosiaalityön näkökulmasta pohditaan paljon myös sitä, kuinka vaikeaa ulkopuolisten, ammattilaistenkaan, on saada oikeaa ja paikkansa pitävää tietoa perheen tilanteesta.

Näsin käyttämä kieli on tavattoman eloisaa erilaisten puhekielisten ilmaisujensa ja humorististen kielikuviensa ansiosta. Aika ajoin tosin tuntuu, että hauskat vertaukset melkein kompastelevat toisiinsa; hieman vähäisempikin tekstin maustaminen niillä olisi saattanut riittää. Nautin kuitenkin kielestä ja sen vivahteista suuresti.

Vaikka jotkut asiat jännitysjuonessa selvisivätkin minulle tarinan liian aikaisessa vaiheessa ja tunsin lievää tuskastuneisuutta päähenkilön pohdintojen verkkaisuudesta, jännitystä ja yllättäviä käänteitä oli tarinassa minulle riittävästi. Suomalaiskansallinen tapa käyttää alkoholia etelän lomakohteissa liittyy aloittelevan yksityistutkijan ajatusten hitauteen vahvasti, eikä sen todenmukaisuutta kannata käydä kiistämään. Kaikki ei mene ihan putkeen ammatillisesti.

Tarinan henkilöissä on riittävästi rosoa, että heidät voi kokea sympaattisina ja kiinnostavina. Siis niissä heistä, jotka ovat sympaattisia. Aloin lukiessani toivoa, että kirja olisi ensimmäinen osa sarjasta, jossa Minnasta kehkeytyy "oikea" yksityisetsivä, vaikka päähenkilö kiistääkin kirjan lopulla kiinnostuksensa tällaista uraa kohtaan. Aika näyttää.

Kirjaan sisältyy varmasti paljon taustatyötä perheväkivallan psyykkisistä vaikutuksista ja ilmenemismuodoista. Sosiaalityöntekijä-ystävättären kautta tätä tietoa jaetaan hyvin suoraan ja yleisessä muodossa, jopa niin paljon, että henkilö vaikuttaa vain tätä varten tarinaan luodulta, muilta ominaisuuksiltaan hajuttomalta ja mauttomalta aina tarvittaessa paikalla olevalta ihanneystävättäreltä. Tämä ei kovin paljoa haittaa, koska mukana on kuitenkin tarpeeksi muita elävän oloisia henkilöitä.

Myös Cassandran kokemusten avaaminen jää ohueksi. Sen sijaan parisuhdeväkivallan kohteen muistiinpanot kuvaavat kuristavan samaistuttavasti sitä pelkoa ja lamaannusta, jonka keskellä tämä elää.

Näsi on haastattelussa nimittänyt teostaan villasukkadekkariksi. Kun ottaa huomioon tarinan mummon talon miljöineen, luonnehdinta on minusta osuva, ja kyseessä on uusi mielenkiintoinen kotimainen cozy crime -teos, josta ei myöskään puutu painavampaa, pohdintoihin kutsuvaa sisältöä.

Äänikirjalla kuulin ensimmäisen kerran Lotta Merenmiestä lukijana. Pidin hänen tummasta äänestään, mutta aika paljon sanoihin kompastelua kerrontaan sisältyi.


Muualla:

Amatöörietsivän ankara oppiläksy Tainan ja Tommin aarrearkku -blogi 13.8.2020.



Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii kohtiin: 

14. Kirjassa harrastetaan
17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo
23. Suomalainen dekkari tai salapoliisi- tai jännityskirja
29. Kirjassa valehdellaan
38. Kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet
46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...