Siirry pääsisältöön

Markku Toivonen: Herra Plumin tuumat

Ajatusten jatkoaika




Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Kalervo Sammalvehrä.



Markku Toivonen: Herra Plumin tuumat. Kansi ja graafinen suunnittelu: Kalervo Sammalvehrä. 167 s. Enostone, 2024.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.


"On nautinnollista kehitellä päässään hirveyksiä, koska pahin ei ikinä tapahdu: todellisuudelta puuttuu mielikuvitus."


Markku Toivosen Herra Plum on yksinäinen tarkkailijahahmo, jota kirjan takakansitekstissä verrataan Henri Michaux'n Plume ('Höyhen') -hahmoon. Jostain syystä minulle kirjan lyhyitä tarinoita lukiessani tuli mieleen myös Hannu Mäkelän Herra Huu. Ei sillä, että Plum yrittäisi pelotella lapsia, mutta näitäkin herroja yhdistävän yksityisajattelun ja elämän ilmiöiden ihmettelyn vuoksi.

Plum jatkaa jokapäiväisissä tilanteissa mieleen juolahtavia ajatuksia vielä siitä, missä useimpien meistä mieli siirtyy jo uuteen asiaan. Joskus hänen ajatusretkeilynsä tuottaa yllättäviä tuloksia. Useimmiten vain - no, tuloksia.

Plum yrittää huijata peilikuvaansa, taistelee miehuustaisteluaan joka-aamuisen munan rikkomisen parissa ja kokee oman osansa riisuvan katseen tai näkymättömyyden luomissa sukupuolten välisissä valta-asetelmissa. Häntä pelottaa konsertissa, ettei hän pystyisi musiikkiin eläytyessään hillitsemään tunteitaan ja hän paheksuu suosikkipakinoitsijaansa, joka on antanut kuoleman toimia tekosyynä humoristin uran lopettamiselle. 

Herra Plumin pohdinnoissa tavoittaa kaikuja kirjallisuuden ja taiteen hahmoista sekä teemoista. Kaksoisolennoista, peilimaailmoista, sillalla huutajista ja Werthereistä androidmaailmassa. Plumin heuristiset aivot tavoittavat jälkiä yhteyksistä ajattelijoiden kesken työskennellessään uupumatta ontologisten ongelmien parissa. Aika ja paikka eivät rajoita hänen tiedonhaluaan, joka kohdistuu milloin magnetofonin historiaan, milloin vedensekoittajan keksimiseen tai ajan väriin.


"Onko lopultakin niin, että me kuvittelemme värit, jotka näemme? Jospa kaikkeus onkin mustavalkoinen - tai tarkemmin sanoen: vailla värejä. Plum ei pitäisi mahdottomana kuulemaansa ajatusta, että takaraivolohkossamme sykkii osa, joka yhtä mittaa värittää kuvat, jotka näkömme rekisteröi."


Lukijalle tulee mieleen muitakin vertailukohtia: Philippe Delermin lyhytproosa tai Katri Tapolan Ihmetyksiä. Tuumiskelu on tietenkin hyvin yleistä kirjallisuudessa, ja filosofiassa se on jo suorastaan riesana. Kaikkine mieleenjohtumineen kirjaa on hyvä lukea hitaasti, silloin tällöin nauttien, eikä pyrkiä räjäyttämään pajatsoa kerralla. Silloin rivit antavat tilaa myös huumorin satiirisille ja absurdeille vivahteille ja lukijan omille mieleenjohtumille. Lyyrisyyttäkin pilkahtelee esiin, ja eteen aukeaa surrealistisia maisemia, joista ei voi olla aivan varma, näkeekö niitä päänsä sisällä vai sen ulkopuolella.

Raskasmielisen Herra Plumin ihannoima yksinäisyys ja erillisyys kokevat eräänlaisen takaiskun kirjan onnellisessa lopussa, jossa eteisensä lattialla istuvan, mieluisan vieraan juuri hyvästelleen Plumin mieltä kohottavat muistot juuri päättyneestä kohtaamisesta.

Kirja on tamperelaisen Markku Toivosen yhdestoista. Hän on kirjoittanut useita runokokoelmia, kertomuksia ja satiireja sekä yhdessä runoilija Risto Ahdin kanssa luovan lukemisen ja kirjoittamisen oppaan Runouden kuntokoulu, 1988.

"Informaation tulva on niin musertava, että nykyihminen pysyy parhaiten tolkuissaan tahallisten väärinkäsitysten turvin. Arkijärkeä härnäävät, tarkoin harkitut haksahdukset suovat meille mahdollisuuden säilyä omaehtoisina, laumasta erottuvina yksilöinä."


Muualla: 




Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii kohtiin:

1. Kirjan nimessä on erisnimi
14. Kirjassa harrastetaan
20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo
22. Kirjaa on suositellut kirjailija (runoilija Juha Siro arviossaan, johon linkki yllä)
49. Kirja on ilmestynyt vuonna 2024
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Janne Saarikivi: Hankalat sanat

Hankaluuksien synnystä Janne Saarikivi: Hankalat sanat. Kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti. 207 s. Teos, 2. painos 2023. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Sanat ovat hankalia. Hankalan kantasana on 'hanka', joka tarkoittaa oksantynkää, ja viittaa myös hankaamiseen. Suomalais-ugrilaisiin kieliin ja kielihistoriaan erikoistunut kielitieteilijä Janne Saarikivi tarkastelee kirjassaan monien nykyajassa paljon mielleyhtymiä sisältävien sanojen etymologiaa. Kyse on sellaisista sanoista kuin 'fasismi', 'usko', 'yksityisauto', 'sivistys', 'etuoikeus', 'toksinen maskuliinisuus'; mutta myös sellaisista kuin 'uupumus' ja 'uni'. Kirjan hankaluutta lisää - ilmeisen ohjelmallisesti, heh - se, että siitä puuttuu sisällysluettelo käsitellyistä sanoista. Lähdeluettelosta nyt puhumattakaan. Ei kuin selaamaan siis. Osa kirjan pakina- tai kolumnimaisista luvuista on julkaistu jo kertaalleen aikaisemmin lehdissä. Sanojen ety...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Marjo Niemi: Pienen budjetin sotaelokuva

Perintönä häpeä ja sota maailmaa vastaan Kirjan kansi Pauliina Mäkelä. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Marjo Niemi: Pienen budjetin sotaelokuva. 245 s. Kansi Pauliina Mäkelä. Teos 2025. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Kun se lähti, se varmasti pikkuhiljaa unohti sen, että jos täällä joskus saa vaihtoehdon, on käsissä harvinaisjuttu, aivan tapaus. Se sulautui kaupunkiin ja unohti. Se sulautui siihen valevaihtoehtojen liejuun ja alkoi uskoa, että aina voi valita mitä. Eikä voi. Se sai yhden kerran, melkein kukaan ei saa sitäkään." Onnekseni satuin saamaan kirjaston varausjonoista yhtä aikaa luettavakseni ranskalaisen Didier Eribonin Paluun Reimsiin ja tämän Marjo Niemen (1978 -) Pienen budjetin sotaelokuvan . Nämä nimittäin liittyvät toisiinsa, vahvasti. Kumpikin käsittelee stigmatisoivaa lapsuutta ja sen paikkaa, entistä kotikaupunkia, joka oli joskus teollisuuspaikkakunta, nyt kuolioon vaipunut epäpaikka, ainakin Niemen versiossa. Eribonin entinen kotikaupunki e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...
Lähetä kommentti
Lue lisää