Siirry pääsisältöön

Markku Toivonen: Herra Plumin tuumat

Ajatusten jatkoaika




Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Kalervo Sammalvehrä.



Markku Toivonen: Herra Plumin tuumat. Kansi ja graafinen suunnittelu: Kalervo Sammalvehrä. 167 s. Enostone, 2024.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.


"On nautinnollista kehitellä päässään hirveyksiä, koska pahin ei ikinä tapahdu: todellisuudelta puuttuu mielikuvitus."


Markku Toivosen Herra Plum on yksinäinen tarkkailijahahmo, jota kirjan takakansitekstissä verrataan Henri Michaux'n Plume ('Höyhen') -hahmoon. Jostain syystä minulle kirjan lyhyitä tarinoita lukiessani tuli mieleen myös Hannu Mäkelän Herra Huu. Ei sillä, että Plum yrittäisi pelotella lapsia, mutta näitäkin herroja yhdistävän yksityisajattelun ja elämän ilmiöiden ihmettelyn vuoksi.

Plum jatkaa jokapäiväisissä tilanteissa mieleen juolahtavia ajatuksia vielä siitä, missä useimpien meistä mieli siirtyy jo uuteen asiaan. Joskus hänen ajatusretkeilynsä tuottaa yllättäviä tuloksia. Useimmiten vain - no, tuloksia.

Plum yrittää huijata peilikuvaansa, taistelee miehuustaisteluaan joka-aamuisen munan rikkomisen parissa ja kokee oman osansa riisuvan katseen tai näkymättömyyden luomissa sukupuolten välisissä valta-asetelmissa. Häntä pelottaa konsertissa, ettei hän pystyisi musiikkiin eläytyessään hillitsemään tunteitaan ja hän paheksuu suosikkipakinoitsijaansa, joka on antanut kuoleman toimia tekosyynä humoristin uran lopettamiselle. 

Herra Plumin pohdinnoissa tavoittaa kaikuja kirjallisuuden ja taiteen hahmoista sekä teemoista. Kaksoisolennoista, peilimaailmoista, sillalla huutajista ja Werthereistä androidmaailmassa. Plumin heuristiset aivot tavoittavat jälkiä yhteyksistä ajattelijoiden kesken työskennellessään uupumatta ontologisten ongelmien parissa. Aika ja paikka eivät rajoita hänen tiedonhaluaan, joka kohdistuu milloin magnetofonin historiaan, milloin vedensekoittajan keksimiseen tai ajan väriin.


"Onko lopultakin niin, että me kuvittelemme värit, jotka näemme? Jospa kaikkeus onkin mustavalkoinen - tai tarkemmin sanoen: vailla värejä. Plum ei pitäisi mahdottomana kuulemaansa ajatusta, että takaraivolohkossamme sykkii osa, joka yhtä mittaa värittää kuvat, jotka näkömme rekisteröi."


Lukijalle tulee mieleen muitakin vertailukohtia: Philippe Delermin lyhytproosa tai Katri Tapolan Ihmetyksiä. Tuumiskelu on tietenkin hyvin yleistä kirjallisuudessa, ja filosofiassa se on jo suorastaan riesana. Kaikkine mieleenjohtumineen kirjaa on hyvä lukea hitaasti, silloin tällöin nauttien, eikä pyrkiä räjäyttämään pajatsoa kerralla. Silloin rivit antavat tilaa myös huumorin satiirisille ja absurdeille vivahteille ja lukijan omille mieleenjohtumille. Lyyrisyyttäkin pilkahtelee esiin, ja eteen aukeaa surrealistisia maisemia, joista ei voi olla aivan varma, näkeekö niitä päänsä sisällä vai sen ulkopuolella.

Raskasmielisen Herra Plumin ihannoima yksinäisyys ja erillisyys kokevat eräänlaisen takaiskun kirjan onnellisessa lopussa, jossa eteisensä lattialla istuvan, mieluisan vieraan juuri hyvästelleen Plumin mieltä kohottavat muistot juuri päättyneestä kohtaamisesta.

Kirja on tamperelaisen Markku Toivosen yhdestoista. Hän on kirjoittanut useita runokokoelmia, kertomuksia ja satiireja sekä yhdessä runoilija Risto Ahdin kanssa luovan lukemisen ja kirjoittamisen oppaan Runouden kuntokoulu, 1988.

"Informaation tulva on niin musertava, että nykyihminen pysyy parhaiten tolkuissaan tahallisten väärinkäsitysten turvin. Arkijärkeä härnäävät, tarkoin harkitut haksahdukset suovat meille mahdollisuuden säilyä omaehtoisina, laumasta erottuvina yksilöinä."


Muualla: 




Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii kohtiin:

1. Kirjan nimessä on erisnimi
14. Kirjassa harrastetaan
20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo
22. Kirjaa on suositellut kirjailija (runoilija Juha Siro arviossaan, johon linkki yllä)
49. Kirja on ilmestynyt vuonna 2024

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...
Lähetä kommentti
Lue lisää