Siirry pääsisältöön

Karin Fossum: Kuiskaaja (Konrad Sejer -dekkari 13)

Kuuleeko kukaan?


Kuva: Ellen Karhulampi.
Kannen tekijän tiedot puuttuvat kirjasta.



Karin Fossum: Kuiskaaja. Norjankielinen alkuteos: Hviskeren, 2016. Suomentanut Tarja Teva. 368 s. Kannen tekijä: ? Johnny Kniga, 2024. Konrad Sejer -dekkari 13.


"Et taida aivan ymmärtää, Ragna kuiskasi. Siinä kävi niin kuin täytyi käydä. Nyt minä istun tässä sinun kanssasi. Viimeinkin minua suojellaan."


Vuosia on kulunut melkoisesti siitä, kun luin Karin Fossumin Konrad Sejer -sarjasta pari kirjaa. Niistä Piru valoa kantaa on säilynyt mielessäni yhtenä parhaista koskaan lukemistani dekkareista.

Ehkä ei ole ihan sattumaakaan, että tänä vuonna käännetty Kuiskaaja on tehty hiukan samoista aineksista, ainakin päähenkilövalinnan suhteen. Päähenkilönä molemmissa kirjoissa on huomaamaton, yksin asuva vanhempi nainen.

Tarinan alussa tapaamme Kuiskaajan päähenkilön Ragna Riegelin Konrad Sejerin kuulustelussa. Ragna on menettänyt äänensä epäonnistuneessa leikkauksessa. Tällä seikalla on sekä kuulustelussa että koko tarinassa suuri merkitys sekä symbolisesti että käytännöllisesti. 

Ragnan vain vanhempiensa tukemana yksin kasvattama poika on lähtenyt hädin tuskin täysi-ikäiseksi tultuaan kotoa ja muuttanut ulkomaille menestyksen toivossa. Hän lähettää äidilleen vuosittain joulu- tai syntymäpäiväkortteja, parhaina vuosina molempia, mutta muuten äidin ja pojan välinen yhteys on lähes katkennut. Vanhempiensa kuoltua Ragna viettää kaikin tavoin hiljaista ja syrjään vetäytynyttä elämää, jonka keskipisteet ovat koti ja työpaikka Europris-myymälässä. Työtoverit ja asiakkaat ovat tottuneet siihen, että hän pystyy puhumaan ainoastaan kuiskaamalla. Elämä sujuu rauhallisesti siihen asti, kun uhkauskirjeitä alkaa ilmaantua hänen postilaatikkoonsa.

Ragnan on vaikea ymmärtää, miksi joku on alkanut vainota häntä ja hän ryhtyy tarkkailemaan pelokkaasti ympäristöään. Uhkaukset hävettävät häntä eikä hän kerro niistä kenellekään ainakaan aluksi. Sitten kun hän yrittää, häntä ei kuulla eikä uskota.

Fossum menee sisälle yksinäisen naisen kokemusmaailmaan, jossa kauhu ja pelko vähitellen tiivistyvät yhä tukahduttavammiksi. Psykologisen jännityksen nostattajana Fossum on huipputaitava. Tämä ei olisi mahdollista ilman syvää henkilökuvausta ja lukija on tiukasti Ragnan nahoissa. Ihan liiankin tiukasti.

Fossumin rauhallinen tapa kertoa ja pikkuhiljaa lisääntyvä pelko tuntuvat jollakin tavoin lietsovan toisiaan, molemmat lisäävät intensiteettiään yhtä aikaa. Kerronnan rytmin rauhallisuutta ja sisäisen puheen omaisuutta korostaa, että dialogi on merkitty pelkällä sisennyksellä, dialogiviivaa tai lainausmerkkejä ei käytetä.

    "Kaiken täytyi johtua niistä malesialaisista pääkalloista, Ragna sanoi, niistä tämä kaikki alkoi. Niistä, jotka Lars toi kauppaan. Laitoin kaksi patteria sellaisen sisään, ja kun sen silmät alkoivat hohtaa, oli kuin se olisi katsonut minua ja halunnut kertoa jotakin.
    Mitä se halusi kertoa?
    Että minä kuolen."

Runoilijana uransa 1970-luvulla aloittanut Karin Fossum (s. 1954) on sekä kotimaassaan Norjassa että ulkomailla palkittu kirjailija. Konrad Sejer -sarjaa on käännetty ainakin 25 eri kielelle. Suomen dekkariseura on myöntänyt Fossumille ulkomaisen jännityksen kunniakirjan vuonna 2000 ja suomeksi on ilmestynyt parikymmentä hänen teostaan. 

Skandinaavisista kielistä kääntävän Tarja Tevan suomennos on nautittavaa tekstiä. 

Ihan ehdottomasti psykologisen jännityksen dekkareiden parhaimmistoa!


Muualla:

Karin Fossum: Kuiskaaja. Kaksi sivullista -blogi 9.7.2024


Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii sijoitettavaksi kohtiin:

7. Kirjassa rakastutaan
9. Kirjassa joku karkaa
13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu
29. Kirjassa valehdellaan
31. Kirjassa on vammainen henkilö
32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 milj. puhujaa
38. Kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet
41. Kirjassa syntyy lapsi
46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä esiintyy sana musta
49. Kirja (käännös) on julkaistu vuonna 2024






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...