Siirry pääsisältöön

Karin Fossum: Kuiskaaja (Konrad Sejer -dekkari 13)

Kuuleeko kukaan?


Kuva: Ellen Karhulampi.
Kannen tekijän tiedot puuttuvat kirjasta.



Karin Fossum: Kuiskaaja. Norjankielinen alkuteos: Hviskeren, 2016. Suomentanut Tarja Teva. 368 s. Kannen tekijä: ? Johnny Kniga, 2024. Konrad Sejer -dekkari 13.


"Et taida aivan ymmärtää, Ragna kuiskasi. Siinä kävi niin kuin täytyi käydä. Nyt minä istun tässä sinun kanssasi. Viimeinkin minua suojellaan."


Vuosia on kulunut melkoisesti siitä, kun luin Karin Fossumin Konrad Sejer -sarjasta pari kirjaa. Niistä Piru valoa kantaa on säilynyt mielessäni yhtenä parhaista koskaan lukemistani dekkareista.

Ehkä ei ole ihan sattumaakaan, että tänä vuonna käännetty Kuiskaaja on tehty hiukan samoista aineksista, ainakin päähenkilövalinnan suhteen. Päähenkilönä molemmissa kirjoissa on huomaamaton, yksin asuva vanhempi nainen.

Tarinan alussa tapaamme Kuiskaajan päähenkilön Ragna Riegelin Konrad Sejerin kuulustelussa. Ragna on menettänyt äänensä epäonnistuneessa leikkauksessa. Tällä seikalla on sekä kuulustelussa että koko tarinassa suuri merkitys sekä symbolisesti että käytännöllisesti. 

Ragnan vain vanhempiensa tukemana yksin kasvattama poika on lähtenyt hädin tuskin täysi-ikäiseksi tultuaan kotoa ja muuttanut ulkomaille menestyksen toivossa. Hän lähettää äidilleen vuosittain joulu- tai syntymäpäiväkortteja, parhaina vuosina molempia, mutta muuten äidin ja pojan välinen yhteys on lähes katkennut. Vanhempiensa kuoltua Ragna viettää kaikin tavoin hiljaista ja syrjään vetäytynyttä elämää, jonka keskipisteet ovat koti ja työpaikka Europris-myymälässä. Työtoverit ja asiakkaat ovat tottuneet siihen, että hän pystyy puhumaan ainoastaan kuiskaamalla. Elämä sujuu rauhallisesti siihen asti, kun uhkauskirjeitä alkaa ilmaantua hänen postilaatikkoonsa.

Ragnan on vaikea ymmärtää, miksi joku on alkanut vainota häntä ja hän ryhtyy tarkkailemaan pelokkaasti ympäristöään. Uhkaukset hävettävät häntä eikä hän kerro niistä kenellekään ainakaan aluksi. Sitten kun hän yrittää, häntä ei kuulla eikä uskota.

Fossum menee sisälle yksinäisen naisen kokemusmaailmaan, jossa kauhu ja pelko vähitellen tiivistyvät yhä tukahduttavammiksi. Psykologisen jännityksen nostattajana Fossum on huipputaitava. Tämä ei olisi mahdollista ilman syvää henkilökuvausta ja lukija on tiukasti Ragnan nahoissa. Ihan liiankin tiukasti.

Fossumin rauhallinen tapa kertoa ja pikkuhiljaa lisääntyvä pelko tuntuvat jollakin tavoin lietsovan toisiaan, molemmat lisäävät intensiteettiään yhtä aikaa. Kerronnan rytmin rauhallisuutta ja sisäisen puheen omaisuutta korostaa, että dialogi on merkitty pelkällä sisennyksellä, dialogiviivaa tai lainausmerkkejä ei käytetä.

    "Kaiken täytyi johtua niistä malesialaisista pääkalloista, Ragna sanoi, niistä tämä kaikki alkoi. Niistä, jotka Lars toi kauppaan. Laitoin kaksi patteria sellaisen sisään, ja kun sen silmät alkoivat hohtaa, oli kuin se olisi katsonut minua ja halunnut kertoa jotakin.
    Mitä se halusi kertoa?
    Että minä kuolen."

Runoilijana uransa 1970-luvulla aloittanut Karin Fossum (s. 1954) on sekä kotimaassaan Norjassa että ulkomailla palkittu kirjailija. Konrad Sejer -sarjaa on käännetty ainakin 25 eri kielelle. Suomen dekkariseura on myöntänyt Fossumille ulkomaisen jännityksen kunniakirjan vuonna 2000 ja suomeksi on ilmestynyt parikymmentä hänen teostaan. 

Skandinaavisista kielistä kääntävän Tarja Tevan suomennos on nautittavaa tekstiä. 

Ihan ehdottomasti psykologisen jännityksen dekkareiden parhaimmistoa!


Muualla:

Karin Fossum: Kuiskaaja. Kaksi sivullista -blogi 9.7.2024


Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii sijoitettavaksi kohtiin:

7. Kirjassa rakastutaan
9. Kirjassa joku karkaa
13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu
29. Kirjassa valehdellaan
31. Kirjassa on vammainen henkilö
32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 milj. puhujaa
38. Kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet
41. Kirjassa syntyy lapsi
46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä esiintyy sana musta
49. Kirja (käännös) on julkaistu vuonna 2024






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi