Liisa Näsi: Eilispäivä ei kuole - Spekulatiivisen fiktion novellikokoelma. Basam Books 2019. 177 s.
Esikoiskirjan novellien maailma yllättää. Painajaismainen tai sadunomainen todellisuuden osa valtaa niissä alaa, kunnes vähitellen täyttää koko näyttämön.
Näsin teksti ironisoi ja tuottaa hyperbolista todellisuuskuvausta nykyhetken ja kuvitellun tulevaisuuden elämänpiiristä.
Ikuisen unen parfyymia vanhuksille, kapitalistidodoja, metsän maahisasukkien loputtomia kauneusleikkauksia ihmiseksi muuttumista varten, entinen kettutyttö sivettikissojen kasvattajana pakkosyöttämässä kissoille kahvinpapuja luksuskahvin valmistamiseksi kissojen ulosteista... Personal shopperit auttavat asiakkaat valitsemaan kaikkein kalleimmat ja ylellisimmät valtion luomutuotteet. Työllistäminen vaatii jokaisen panosta valtiollisten sloganien mukaan, ja panos on kuluttaminen.
"Samaan aikaan toisaalla" luonto iskee takaisin. Norsumatriarkan muisti ja kosto ulottuvat yli kuoleman. Lapset havaitsevat näkymättömiksi muuttuvat kuolleet ja osaavat halutessaan muuttua metsäksi. Kulutusmaailman historiattomuuden vastapainoksi asettuvat elävien kanssa keskustelua janoavat kuolleet ja kaikkea avoimin silmin katsovat lapset.
Näsin maailmassa on omat lainalaisuutensa, eivätkä ne loppujen lopuksi tunnu vierailta, pikemminkin ne ovat kuin väliin unohtuneita, mutta uudelleen löydettyjä näkökulmia ja ikkunoita todellisuuteen.
Näsi taitaa novellin muodon, johon tiheys ja yhä kiristyvä juonellinen silmukka kuuluvat oleellisena osana. Hän kuvaa ihmisiä viattomasti omassa elämässään, odottamassa tietämättöminä kohtalon osumaa, joka tulee rikkomaan sen, mitä he pitävät todellisuutena.
Toivottavasti Näsi jatkaa omalakisen maailmansa kuvaamista tulevissa teoksissaan. Lähimpänä vertailukohteena hänen teksteilleen tulee mieleen Harry Salmenniemen novellien vinksahteleva maailma, jonka surrealismissa on samantapaista nykyisyyden tai menneisyyden kummallisuuksien finaaliin asti etenevää liioittelua kuin Näsilläkin.
Kommentit
Lähetä kommentti