Siirry pääsisältöön

Maarit Verronen: Sunfloweria

Turistimatkalla sotatantereella


Kirjan kansi Satu Enstedt. Valokuva Ellen Karhulampi



Maarit Verronen: Sunfloweria. 214 s. Kansi Satu Enstedt. Aviador 2025.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.


"Sunfloweria ajautui vähäksi aikaa Greatwrathenian pahantahtoiseen ohjailuun, mutta kansa kapinoi. Se oli siellä tärkeä asia. Kaiken maailman kuohujen keskellä se kuitenkin oli ulkopuolisen helppo ohittaa: kaikkea hyvää heille, mutta ei suuremmin kiinnosta. Jos joku olisi tuolloin - tai edes heti Greatwrathenian suurhyökkäyksen alettua - vihjannut, että vielä ottaisin Sunflowerian asian omakseni sellaisella intensiteetillä, että olisin valmis kuolemaan tuon maan puolesta, olisin pitänyt ennustuksen toteutumista mahdottomana."

Maarit Verrosen uusin romaani kertoo sodasta, jonka osapuolet vaikuttavat piinallisen tutuilta. Greatwrathenia on suurvalta, joka elättelee narratiivia omasta loistostaan ja Sunfloweria, jonne suurvalta kohdistaa hyökkäyksensä, on joskus aikaisemmin kuulunut Greatwrathenian yhteyteen, mutta itsenäistynyt suurvallan vanhan järjestelmän kaaduttua.

Romaani on juoneltaan tiivis ja vaikuttaa pitkään todentuntuiselta kuvaukselta suomalaisen, enimmäkseen kulttuurialan ihmisistä koostuvan sananvapausjärjestön järjestämästä tutustumis- ja tukimatkasta hyökkäyksen kohteena olevaan Sunfloweriaan. Matkan alkumetreiltä lähtien järjestön toimintatavoissa tunnistaa joitakin menneiden vuosikymmenten kulttuurivaihtoon viittaavia piirteitä ja tämä yhdenmukaisuuden tunne vain voimistuu matkan jatkuessa. Niinpä sekään ei tunnu kovin ihmeelliseltä, että suojelupoliisin edustaja ottaa päähenkilöön yhteyttä ennen matkan alkua.

Matkaa sota-alueelle ei tee ainakaan helpommaksi se, että maailmaa piinaava pandemia laajenee samaan aikaan ja ilmaantuu uusia virusvariantteja, jotka ovat vastustuskykyisiä rokotteillekin. Myös matkaseurueen sisällä on havaittavissa ristivetoa, niin rokoteasioissa kuin muissakin asioissa.

Sitten alkavat oudot, mutta samalla uutisista tutunoloiset tapahtumat piinata matkaseuruetta. Matkaseurueen jäsenmäärän vähetessä joku mainitsee yhtymäkohtana vanhan dekkarin, jolla on epädiskreetti nimi.

Dystopian syntyyn olisi hyvät mahdollisuudet, kun kuvataan sotaa hyökkäävän ydinasevaltion kanssa. Tämä on kuitenkin lopulta hiukan naiivikin sankaritarina, jossa päärooleja näyttelevät hyökkäyksen kohteena olevan maan rakastettu ja ihailtu presidentti ja suomalainen teatteriavustajana toiminut iältään hiukan epämääräinen, organisointikykyinen nainen. Teatterin avustajan kyvyille on käyttöä sotanäyttämölläkin.

Vaikka tarinassa on sankaritarinan piirteensä, se ei tarkoita että sotakärsimyksiä vähäteltäisiin ja oltaisiin ylioptimistisia. Pikemminkin ollaan raadollisen realistisia Greatwrathenian ja sen muutosedellytysten suhteen. Maan johto on vallanvaihdoksista huolimatta liian pitkään hellinyt vihaa ulkomaailmaa kohtaan ja väkivaltaista hallitsemisen tarvetta naapurivaltioitaan kohtaan, samalla tukahduttaen orastavat demokratiavaatimukset sisällään kovalla kädellä. Eikä Sunfloweriakaan ole täysin viaton uhripulmunen, vaan sillä on ollut omat sisäiset erimielisyytensä, demokratiapuutteensa ja iso joukko omaa etuaan ajavia kansalaisia, joista monet ovat päätyneet myötäilemään Greatwratheniaa. Kuitenkin riittävä yksimielisyys on löytynyt sodan myötä ja ihmiset pystyvät yhdistämään voimavaransa.

Bussilla sotaa käyvässä maassa matkustava seurue näyttäytyy ainakin ajoittain satiirisessa valossa, kun he kiertävät maata paikallisten viihdytettävinä ja hoivailtavinakin. Vastavuoroiseksi vierailun tekee kulttuurivaihdosta ja -yhteistyöstä sopiminen ja uutisointi maan tilanteesta ulkomailla, mutta jälkimmäisessäkin on omat ongelmansa, koska mukaan on kelpuutettu myös skandaalilehdistön edustajia kyseenalaisine motiiveineen.

Juoni on tiivis ja aihe ajankohtainen, mutta kirja ei silti sijoitu Verrosen teosten parhaimmistoon. Jotakin tuntuu puuttuvan siitä intensiteetistä ja uskottavuudesta, mikä yleensä on tunnusomaista Verrosen kerronnalle. 

Yllätysmomenttina saadaan kuitenkin mm muotokuva Sunflowerian koko Euroopankin suojelijaksi nousseesta presidenttihahmosta, joka aloitti presidentinuransa näyttelemällä presidenttiä tv:n komediasarjassa. Myös tällä komediasarjalla on oma roolinsa romaanissa. Ehkä voisi jopa sanoa, että romaanin tyylilaji lähenee hetkittäin tuon komediasarjan tyylilajia, joskin hyvin lakonisessa moodissa.

"Tiedettiin, että sunflowerialaiset tekivät nyt niin paljon jälleenrakennustyötä - erilaisia vapaaehtoisprojekteja päivätyönsä lisäksi - että he väsyneinä kaipasivat juuri tuollaista katsottavaa. Höpsöä ja hyväntahtoista."

Kaunis kansi on Satu Enstedtin tekemä.    


Muita blogissa arvioituja Maarit Verrosen teoksia:



Muualla:


Maarit Verronen: Sunfloweria. Kulttuuri kukoistaa 21.4.2025


Helmet-lukuhaasteessa 2025:

4. valvotaan yöllä
9. konflikti
20. tulisi hyvä elokuva tai tv-sarja
21. muusikko
24. laittomuuksia
29. kirjailijan viimeisin teos
40. ajalla tai kellolla tärkeä merkitys
44. hoidetaan ihmistä
49. julkaistu vuonna 2025








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Janne Saarikivi: Hankalat sanat

Hankaluuksien synnystä Janne Saarikivi: Hankalat sanat. Kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti. 207 s. Teos, 2. painos 2023. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Sanat ovat hankalia. Hankalan kantasana on 'hanka', joka tarkoittaa oksantynkää, ja viittaa myös hankaamiseen. Suomalais-ugrilaisiin kieliin ja kielihistoriaan erikoistunut kielitieteilijä Janne Saarikivi tarkastelee kirjassaan monien nykyajassa paljon mielleyhtymiä sisältävien sanojen etymologiaa. Kyse on sellaisista sanoista kuin 'fasismi', 'usko', 'yksityisauto', 'sivistys', 'etuoikeus', 'toksinen maskuliinisuus'; mutta myös sellaisista kuin 'uupumus' ja 'uni'. Kirjan hankaluutta lisää - ilmeisen ohjelmallisesti, heh - se, että siitä puuttuu sisällysluettelo käsitellyistä sanoista. Lähdeluettelosta nyt puhumattakaan. Ei kuin selaamaan siis. Osa kirjan pakina- tai kolumnimaisista luvuista on julkaistu jo kertaalleen aikaisemmin lehdissä. Sanojen ety...

Marjo Niemi: Pienen budjetin sotaelokuva

Perintönä häpeä ja sota maailmaa vastaan Kirjan kansi Pauliina Mäkelä. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Marjo Niemi: Pienen budjetin sotaelokuva. 245 s. Kansi Pauliina Mäkelä. Teos 2025. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Kun se lähti, se varmasti pikkuhiljaa unohti sen, että jos täällä joskus saa vaihtoehdon, on käsissä harvinaisjuttu, aivan tapaus. Se sulautui kaupunkiin ja unohti. Se sulautui siihen valevaihtoehtojen liejuun ja alkoi uskoa, että aina voi valita mitä. Eikä voi. Se sai yhden kerran, melkein kukaan ei saa sitäkään." Onnekseni satuin saamaan kirjaston varausjonoista yhtä aikaa luettavakseni ranskalaisen Didier Eribonin Paluun Reimsiin ja tämän Marjo Niemen (1978 -) Pienen budjetin sotaelokuvan . Nämä nimittäin liittyvät toisiinsa, vahvasti. Kumpikin käsittelee stigmatisoivaa lapsuutta ja sen paikkaa, entistä kotikaupunkia, joka oli joskus teollisuuspaikkakunta, nyt kuolioon vaipunut epäpaikka, ainakin Niemen versiossa. Eribonin entinen kotikaupunki e...

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...