Maarit Verronen: Hyvä näin

Tiina ja maailma

Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Satu Enstedt.

Maarit Verronen: Hyvä näin. 200 s. Kansi Satu Enstedt. Aviador 2023 

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

    "Ei, tämä oli hyvä näin. Maailma sai loppua, jos oli loppuakseen."

Tiiviin ilmaisun mestarin Maarit Verrosen kirjaan tarttuu aina iloisen odotuksen tuntein. Tämäkin novellikokoelma sisältää juuri sellaisia kirkkaita, pohdituttavia lyhyitä tarinoita, joita rakastan.

Kun lukija tarinan päättyessä jää miettimään ja kertaa tarinan mielessään, palaa yksityiskohtiin ja hymähtää oivalluksen merkiksi, novellia voi pitää onnistuneena. Usein oivallus kyllä tulee jo novellin lopussa, eikä se aina ole elämää suurempi. Palkitseva kuitenkin.

Verrosen kokoelma jakautuu kahteen, toistensa kanssa vuorottelevaan osaan. Toisen otsikkona on Maailma, toisen Tiinan elämä. Aika hämäävästi, jos minulta kysytään, sillä mikä loppujen lopuksi erottaa Tiinan elämän maailman muusta menosta?

Tiina on henkilönäkin aika samantapainen kuin moni Maailma-osion henkilö, mutta kun tapaamme muut vain kertaalleen, Tiinan elämään saamme palata useissa erilaisissa tilanteissa, hiukan eri ikäkausissakin, sillä alkuun hän on lapsi ja opiskelija, myöhemmin työelämässä.

En tunnista Tiinan hahmossa tapahtuvan erityistä muutosta tarinasta tarinaan siirryttäessä, paitsi että epävarmasta lapsesta kasvaa pärjäävä aikuinen. Sen sijaan muutos tapahtuu ajatuksissani hänestä. Ensin pidän häntä sympaattisena ja terävänä havainnoijana. Lapsuudenkuvauksissa tulee esiin hiljainen, alistettu tyttö, jonka on vaikea pitää puoliaan. Tarkkana Tiinan tapa katsella ympäröivää maailmaa ja sen ihmisiä kyllä säilyykin. Se, mikä muuttuu on ajatukseni hänen hyväntahtoisuudestaan. Eikä siinäkään tapahdu mitään valtavaa, kaiken nurin kaatavaa muutosta, kumuloituvia pieniä yksityiskohtia vain, jotka muutaman kerran toistuessaan saavat Tiinan näyttäytymään minulle myös vähän epämukavassa valossa.

Kokoelma käynnistyy Maailmanlopusta. Tarkkaan ottaen hetkestä ennen sitä, kun kvarttien törmäytyskokeeseen osallistuvalle tutkijalle selviää, että kokeen parametreissä on virhe ja maailma tulee kokemaan uudelleen alkuräjähdystä muistuttavan tilanteen. Tietenkään tutkija ei voi uskoa havaintoaan, sehän saattaisi koko massiivisen, median seuraaman kokeen ja erityisesti hänet itsensä naurettavaksi, jollei havainto olisikaan totta. Jos maailma sitten tuhoutuu, ainakaan kukaan ei saa tietää. Tähtitieteilijä Verrosen kuvaus  kokeen tapahtumasarjasta on hiuksia nostattava.

Ymmärrettävästi kierrokset myöhemmissä tarinoissa ovat hieman alhaisempia. Kaikissa ollaan kuitenkin inhimillisesti katsoen suurten tai vähän pienempien katastrofien partaalla ja tutkitaan ihmisen moraalista suhtautumista ja päätöstä. Kyse saattaa olla pienistä asioista, kuten ravintolalaskuun loputtomia tarkistuksia henkilökunnan ja matkaseuralaisten nukkumaanmenoaikaan vaativan matkakumppanin asiassa, tai suurista niin kuin riesana kohdellun vanhan koiran pelastaessa naapurin mummon hengen.

Novellissa Isoisän elämäkerta suuren yrityksen johtajana toimineen isoisänsä elämäkertaa kirjoittamaan ryhtynyt Katja pohtii arkistolöytöjensä ja haastattelujensa äärellä:

"Rikokset olivat nyt vanhentuneita. Tappiot oli firmassa nielty, todennäköistä    syyllistä oli vähän ojennettu, vaikka hän tuskin oli ollut siitä moksiskaan.        Potkut ylöspäin, kultainen kädenpuristus. Sitähän se oli ollut.

Tietenkin tuosta kaikesta tulisi hyvä tarina, joka herättäisi laajaa kiinnostusta.    Toisaalta sillä samalla tunnustaisi koko omaisuutensa varkaudella hankituksi ja    ehkä vielä rikkoisi välejä sukulaisiin. Nyt täytyi vain miettiä mikä oli tärkeää."

Ehdoton lempinovellini avausnovellin lisäksi on Tontti. Se kuvaa harvinaislaatuista yhteisymmärrystä, joka syntyy päähenkilön Joelan ja hänen lyhytaikaisen miesystävänsä Alexin isoisän Gustafin välille. Molemmat näkevät toisensa ja kokevat tulevansa nähdyiksi harvoilla tapaamisillaan Alexin suvun piirissä. Tuosta yhteydestä seuraa Joelan elämään yllätys, kun Gustaf korkeassa iässä kuollessaan jättää hänelle perinnön, jonka arvoa kukaan muu Joelan lisäksi ei ymmärrä. Gustafin sukulaisille kyseessä on jo seniilin vanhuksen käsittämätön oikku, Joelalle tilaisuus nähdä vielä syvemmälle Gustafin persoonaan, ja rakkauden teko, jonka perustana on vain muutama ohikiitävä kohtaaminen. 

Esimerkkinä Verrosen kyvystä vangita lukijan mielenkiinto täytyy mainita Maalivahti-niminen novelli, joka sisältää paljon yksityiskohtaista jalkapallon pelitilanteiden kuvausta. Vaikka jalkapallo, kuten muukin urheilu, kuuluu itselläni osastoon EVVK, seurasin novellia henkeäni pidätellen. Suurimpana syynä tähän varmaan oli novellin päähenkilö, harvinaista pelisilmää omaava maalivahti, jonka ratkaisut urheilumaailman eettisiin kysymyksiin herättivät minunkin kiinnostukseni.

Kyseessä ei siis ole kokoelma täysin pessimistisiä novelleja täräyttävästä alusta huolimatta. Avausnovellin painavuuden vuoksi vain kaikki muut novellit vaikuttavat kuvaavan ihmisellä olevia ylellisen runsaita valinnan tekemisen paikkoja. Ihmisellä on niitä, edelleen, kokoelma tuntuu väittävän. Ja ihmepelastumisiakin tapahtuu, jos säilyttää katastrofissa toivonsa ja toimintakykynsä loppuun saakka. 

Muualla:

Toni Jerrman: Maarit Verrosen novellit kiehtovat ja kietovat pauloihinsa. HS 25.7.2023 

Maarit Verronen: Hyvä näin. Jorman lukunurkka. 9. helmikuuta 2024

Helmet-lukuhaasteessa 2024

kirja sopii ainakin seuraaviin kohtiin:

7. Kirjassa rakastutaan

14. Kirjassa harrastetaan (retkeilyä, melomista, matkustusta, jalkapalloa ym.)

17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo

20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo (Aviador)

29. Kirjassa valehdellaan

32. Kirja on alun perin kirjoitettu kielellä, jolla on alle 10 milj. puhujaa

35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa