Siirry pääsisältöön

Magdalena Hai: Sarvijumala

Kuoleman kosketus




Kirjan kansi: Karin Niemi



Magdalena Hai: Sarvijumala. 163 s. Kansi ja vinjettikuva Karin Niemi. Otava 2023.

E-arvostelukappale: Kirjamaa

"Peurakummajainen, sarvijumala, seisoo Lehtojen keittiössä. Se piirtyy varjona vasten ikkunan valkoista valoa. Se haisee mullalle ja madoille, sen olemus hohkaa kellarin kylmyyttä. Mun rinnan ympärillä tuntuu olevan vanne, joka kiristyy."


Lauri herää sairaalassa tuhoisan kolarin jälkeen. Hänellä on vain kaoottisia muistikuvia onnettomuudesta ja paluu elämään on tuskallinen. Äiti on kuollut ja isä tajuttomana teho-osastolla.

Äidin sisar Vanessa tulee Laurin kanssa samanikäisen teinipoikansa Nikon kanssa noutamaan Laurin heille toipumaan. Perhe, johon kuuluu myös isä Juho ja 12-vuotias tytär Tiuku, asuu maalla ja on Laurille hyvin tuttu, sillä Vanessa ja Laurin äiti ovat olleet sisaruksina läheisiä. Vaikka ympäristö on tuttu ja turvallinen ei kaikki ole kuitenkaan kohdallaan.

Laurin on kysyttävä lääkärikäynnillään, voivatko hänen vammojensa vuoksi tarvitsemansa voimakkaat kipulääkkeet aiheuttaa harhanäkyjä. Lääkäri vastaa, että eivät yleensä, mutta ihmisen mieli saattaa reagoida monin tavoin. Samalla kun Lauri tutustuu Nikon kavereihin, käy etäkoulua sen minkä jaksaa ja yrittää liikkua yhä enemmän kyynärsauvojen kanssa, hän herää öisin outoihin tapahtumiin, joista ei ole varma, ovatko ne unia vai näkyjä vai jotain vielä pelottavampaa. Ulkona seisoo tummaan viittaan verhoutunut olento, jolla on pään paikalla urospeuran kymmenhaaraisella sarvikruunulla varustettu kallo.

Lauri tapaa kauniin Vilja-Maarian, muutamaa vuotta vanhemman tytön, ja heidän välilleen syntyvä outo yhteys on paitsi kuumottava ja levottomuutta herättävä, myös pelottava. Vain Vilja-Maaria näkee saman minkä Laurikin: satunnaisesti näyttäytyviä kuolleita ja sarvijumalan. Vaikka surusilmäinen Vilja-Maaria vastaakin Laurin tunteisiin, kuolema tuntuu vetävän häntä puoleensa elämää enemmän.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon tänä vuonna voittanut romaani käynnistyy aavistelevasti ja kasvattaa fantasia- ja kauhuelementtejään vähitellen päättyen loppukohtauksen puhdasveriseen kauhuun. Magdalena Hai kirjoittaa nasevasti ja hallitsee fantasian ja kauhun rekisterit. Kirjan taustalla on surun, menetyksen ja syyllisyyden läpikäymisen vertauskuvallinen asetelma, jonka kautta päähenkilö kasvaa kohti aikuisuutta.

Pidän Hain kyvystä kiteyttää tarinansa ja mahduttaa oleellinen lähes pienoisromaanin mittoihin jäävään teokseen. Liian usein (IMHO) fantasiakirjallisuus sairastaa mammuttitautia ja kauhukirjallisuuskin on edennyt kauas vaikkapa esikuvansa Edgar Allan Poen tiivistunnelmaisista ja -sanaisista tarinoista.

Hai onnistuu kuvaamaan nuorten elämää arkisesti ja liittämään tähän realismiin unenomaista aavistelua ja näkyjä, jotka ammentavat alitajuisesta ja myyttisestä kuvastosta. 

Nuorten kuvaukseen ja kieleen Hai on käyttänyt kokemusasiantuntijoita esilukijoina, mikä on hieno juttu ja näkyy tekstin luontevuutena, myös ensimmäisen seksikokemuksen, rasismikokemusten ja itsetuhoisuuden käsittelyn osalta. Kirjan päähenkilö Lauri on suomalaisen äidin ja amerikkalaisen isän tummaihoinen poika, joten hänen kokemuksensa maailmasta on hiukan erilainen kuin keskimääräisen suomalaisen teini-ikäisen. 

Kirjassa on ytyä tarpeeksi aikuisellekin kauhun ystävälle. Siinä määrin, että se saattaa olla liikaakin ihan nuorimmille lukijoille. Tarinan loppuun jää joitakin roikkuvia langanpäitä, joiden perusteella voi aavistella, että tarinalle saattaa olla tulossa jatkoa.

Karin Niemen upea kansikuva johdattaa ja houkuttaa tarinaan juuri sopivan karmaisevalla ja mielikuvitusta kiehtovalla tavalla.


Muualla:
Niina Tolonen: Kirjat: Magdalena Hai: Sarvijumala. Tähtivaeltaja-blogi. Julkaistu alun perin Tähtivaeltaja-lehdessä 2/23

Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii kohtiin:
2. tehdään taikoja
7. rakastutaan
30. ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja
31. vammainen  henkilö (juuri vammautunut vailla tietoa kuinka hyvin toipuu)
32. kirjoitettu kielellä, jolla korkeintaan 10 milj. puhujaa
33. muutetaan maalle
38. kannessa käsi tai kädet


Kommentit

  1. Tämä on varmasti nuorten lukijoiden mieleen. Itsekin olisin tykännyt nuorena, kun luin kauhua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin uskon. Ja vaikka tämä sijoittuu nuorten maailmaan, ei ole mitään syytä, miksei aikuisempikin kauhufiktion ystävä tästä voisi pitää.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie