Siirry pääsisältöön

Magdalena Hai: Sarvijumala

Kuoleman kosketus




Kirjan kansi: Karin Niemi



Magdalena Hai: Sarvijumala. 163 s. Kansi ja vinjettikuva Karin Niemi. Otava 2023.

E-arvostelukappale: Kirjamaa

"Peurakummajainen, sarvijumala, seisoo Lehtojen keittiössä. Se piirtyy varjona vasten ikkunan valkoista valoa. Se haisee mullalle ja madoille, sen olemus hohkaa kellarin kylmyyttä. Mun rinnan ympärillä tuntuu olevan vanne, joka kiristyy."


Lauri herää sairaalassa tuhoisan kolarin jälkeen. Hänellä on vain kaoottisia muistikuvia onnettomuudesta ja paluu elämään on tuskallinen. Äiti on kuollut ja isä tajuttomana teho-osastolla.

Äidin sisar Vanessa tulee Laurin kanssa samanikäisen teinipoikansa Nikon kanssa noutamaan Laurin heille toipumaan. Perhe, johon kuuluu myös isä Juho ja 12-vuotias tytär Tiuku, asuu maalla ja on Laurille hyvin tuttu, sillä Vanessa ja Laurin äiti ovat olleet sisaruksina läheisiä. Vaikka ympäristö on tuttu ja turvallinen ei kaikki ole kuitenkaan kohdallaan.

Laurin on kysyttävä lääkärikäynnillään, voivatko hänen vammojensa vuoksi tarvitsemansa voimakkaat kipulääkkeet aiheuttaa harhanäkyjä. Lääkäri vastaa, että eivät yleensä, mutta ihmisen mieli saattaa reagoida monin tavoin. Samalla kun Lauri tutustuu Nikon kavereihin, käy etäkoulua sen minkä jaksaa ja yrittää liikkua yhä enemmän kyynärsauvojen kanssa, hän herää öisin outoihin tapahtumiin, joista ei ole varma, ovatko ne unia vai näkyjä vai jotain vielä pelottavampaa. Ulkona seisoo tummaan viittaan verhoutunut olento, jolla on pään paikalla urospeuran kymmenhaaraisella sarvikruunulla varustettu kallo.

Lauri tapaa kauniin Vilja-Maarian, muutamaa vuotta vanhemman tytön, ja heidän välilleen syntyvä outo yhteys on paitsi kuumottava ja levottomuutta herättävä, myös pelottava. Vain Vilja-Maaria näkee saman minkä Laurikin: satunnaisesti näyttäytyviä kuolleita ja sarvijumalan. Vaikka surusilmäinen Vilja-Maaria vastaakin Laurin tunteisiin, kuolema tuntuu vetävän häntä puoleensa elämää enemmän.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon tänä vuonna voittanut romaani käynnistyy aavistelevasti ja kasvattaa fantasia- ja kauhuelementtejään vähitellen päättyen loppukohtauksen puhdasveriseen kauhuun. Magdalena Hai kirjoittaa nasevasti ja hallitsee fantasian ja kauhun rekisterit. Kirjan taustalla on surun, menetyksen ja syyllisyyden läpikäymisen vertauskuvallinen asetelma, jonka kautta päähenkilö kasvaa kohti aikuisuutta.

Pidän Hain kyvystä kiteyttää tarinansa ja mahduttaa oleellinen lähes pienoisromaanin mittoihin jäävään teokseen. Liian usein (IMHO) fantasiakirjallisuus sairastaa mammuttitautia ja kauhukirjallisuuskin on edennyt kauas vaikkapa esikuvansa Edgar Allan Poen tiivistunnelmaisista ja -sanaisista tarinoista.

Hai onnistuu kuvaamaan nuorten elämää arkisesti ja liittämään tähän realismiin unenomaista aavistelua ja näkyjä, jotka ammentavat alitajuisesta ja myyttisestä kuvastosta. 

Nuorten kuvaukseen ja kieleen Hai on käyttänyt kokemusasiantuntijoita esilukijoina, mikä on hieno juttu ja näkyy tekstin luontevuutena, myös ensimmäisen seksikokemuksen, rasismikokemusten ja itsetuhoisuuden käsittelyn osalta. Kirjan päähenkilö Lauri on suomalaisen äidin ja amerikkalaisen isän tummaihoinen poika, joten hänen kokemuksensa maailmasta on hiukan erilainen kuin keskimääräisen suomalaisen teini-ikäisen. 

Kirjassa on ytyä tarpeeksi aikuisellekin kauhun ystävälle. Siinä määrin, että se saattaa olla liikaakin ihan nuorimmille lukijoille. Tarinan loppuun jää joitakin roikkuvia langanpäitä, joiden perusteella voi aavistella, että tarinalle saattaa olla tulossa jatkoa.

Karin Niemen upea kansikuva johdattaa ja houkuttaa tarinaan juuri sopivan karmaisevalla ja mielikuvitusta kiehtovalla tavalla.


Muualla:
Niina Tolonen: Kirjat: Magdalena Hai: Sarvijumala. Tähtivaeltaja-blogi. Julkaistu alun perin Tähtivaeltaja-lehdessä 2/23

Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii kohtiin:
2. tehdään taikoja
7. rakastutaan
30. ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja
31. vammainen  henkilö (juuri vammautunut vailla tietoa kuinka hyvin toipuu)
32. kirjoitettu kielellä, jolla korkeintaan 10 milj. puhujaa
33. muutetaan maalle
38. kannessa käsi tai kädet


Kommentit

  1. Tämä on varmasti nuorten lukijoiden mieleen. Itsekin olisin tykännyt nuorena, kun luin kauhua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin uskon. Ja vaikka tämä sijoittuu nuorten maailmaan, ei ole mitään syytä, miksei aikuisempikin kauhufiktion ystävä tästä voisi pitää.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...